Keramiikka
Keramiikka
Keramiikka tarkoittaa laajasti käsitettynä mitä tahansa poltettua savivalmistetta, ensyklopediassa suppeasti käsitettynä savesta valmistettua ja polttamalla kovetettua astiaa. Koska savi on plastista ja suuntautumatonta massaa, siihen voi astioita valmistettaessa soveltaa useita eri tekniikoita. Pohjoisessa Euroopassa vyöhykkeistä rakentaminen on ollut vallitseva tekniikka, Itäisessä ja pohjoisessa Fennoskandiassa on lisäksi käytetty ulkoista ja sisäistä muottia. Savi tarjoaa myös lähes rajattomat mahdollisuudet muotoilla ja koristella astioita. Pohjoisessa Euroopassa koristelu on yleisimmin toteutettu leimaamalla mutta jossakin määrin myös piirtämällä.
Kaikkiaan keramiikkatyyppejä ja -tyylejä on lukemattomia ja niistä muodostuu monipuolinen alueellinen ja ajallinen jakauma. Arkeologisessa puitejärjestelmässä keramiikkatyyppi on mm. nuorkivikauden osalta keskeinen arkeologisia kulttuureja määrittelevä elementti. Jos saviastioiden valmistus on ollut naisten hallussa, kuten yleisesti oletetaan, tästä seuraa, että arkeologinen kulttuuri määrittyy saman 'mallikirjan' omanneiden naisten keraamisen tuotannon kautta. 'Mallikirja' sisältää yhteisön identiteettiä kuvastavan merkkivalikoiman. Keramiikkatyypin mukaan määritellyssä arkeologisessa kulttuurissa kuvastuu siis yhteisö, jolla on yhteiseksi koettu perinne ja sitä ylläpitävä yhteinen kommunikointijärjestelmä, mm. esineellinen merkkikieli. Juuri merkkikielisiä viestejä arkeologia pyrkii ymmärtämään tutkiessaan maassa säilyneitä kulttuurin aineellisia jälkiä. Etninen identifiointi.
Itäisessä ja pohjoisessa Fennoskandiassa keramiikan valmistus paikallisyhteisöissä omaan tarpeeseen rajoittuu esihistorialliseen aikaan. Historiallisesti tunnetut saamelaiset eivät ole valmistaneet eivätkä juuri käyttäneetkään keramiikkaa.
Keraaminen historia.
Sisällysluettelo: Arkeologia
Ceramic
Ceramics, broadly understood, refers to any objects produced by firing clay. In the more restricted sense used in this encyclopaedia, it refers to vessels formed from clay and hardened by firing. Because clay is a plastic, formless mass, several different techniques can be employed in producing vessels from it. Coiling was the predominant technique in northern Europe, but in eastern and northern Fennoscandia external and internal moulds were also used. Clay also offers almost limitless opportunities for shaping and decorating vessels. In northern Europe, vessels were usually decorated by stamping shapes on them but also to some extent by drawing.
There exist innumerable types and styles of pottery, and from them it is possible to construct multiple geographical and chronological patterns of distribution. In the archaeological context, ceramic type is a central element in defining archaeological cultures in the Neolithic Age, for instance. If the manufacture of ceramic vessels was the task of women, as is usually assumed, the archaeological culture is defined according to the ceramic production of women who used the same ‘pattern book’. The ‘pattern book’ contained the range of marks that represented the identity of the community. Therefore, a society with what was felt to have a common tradition maintained by a united system of communication (including a semiotic of objects) is reflected in an archaeological culture defined according to pottery type. Indeed, it is the semiotic of objects that archaeology attempts to elucidate in studying the material relics of the culture preserved in the earth. Ethnic identification.
In eastern and northern Fennoscandia, the manufacture of pottery by local communities for their own use was limited to the Prehistoric Age. The historically identified Saami did not manufacture pottery and hardly used it.
History of ceramics.
Table of contents: Archaeology
