Werewolf
Ihmissusi
Saamelaisten esikristillisessä maailmakuvassa raja ihmisen ja eläimen välillä oli hiuksenhieno ja helposti ylitettävä. Se oli huomattavasti ohuempi kuin esim. naisen ja miehen roolien välinen erotus. Vaikka saamelainen ihmissusiuskomus liittyykin yleiseurooppalaiseen ihmissusitraditioon, on pohjoinen uskomusmaailma siten tarjonnut sille otollisen maaperän.
Ihminen saattoi tulla muutetuksi sudeksi vastoin tahtoaan, tai hän saattoi myös vapaaehtoisesti muuttautua sudeksi. Toisin kuin karhun kohdalla (eläintransformaatiot) sudeksi useimmiten tultiin vastoin tahtoa, koska suden elämää pidettiin kovana ja sutta ylipäätään halveksittavana eläimenä. Ihmissutta vihattiin ja sitä pidettiin seitsemän kertaa pahempana kuin tavallista sutta. Noitataitoinen ihminen saattoi muuttaa ihmisen sudeksi, joskaan yksityiskohtaisia tietoja käytetyistä keinoista ei ole säilynyt. Myöhäisperinteessä kerrotaan noitien nostaneen maasta vainajaolentoja susien hahmossa. Kuitenkin sanottiin joskus nuorten miesten omasta halusta muuntautuneen susiksi, koska halusivat tunturissa ajaa takaa poroja ja peuroja.
Todisteet ihmissusien olemassaolosta olivat perinteen mukaan samantapaisia kuin muidenkin eläinten kohdalla: useimmiten kaadetun pedon nahan alta löytyi vyö tuppipuukkoineen, tupakkamassi tms. Kerrottiin myös yötulille lämmittelemään tulleista susista, joille yöpyjät olivat antaneet palan keitettyä lihaa; ihmisravintoa saatuaan nämä olivat kyenneet muuttautumaan takaisin ihmisiksi. Sittemmin he esim. markkinoilla tulivat kiittämään saamastaan avusta. Toisaalta sanottiin, ettei susi enää poron kaadettuaan ja raakaa lihaa syötyään voinut muuttua takaisin ihmiseksi. Vapaaehtoisesta sudeksi muuttautumisesta ks. eläintransformaatiot.
On ilmeistä, että ihmissusiuskomus on aiheuttanut toisinaan lykantropian kaltaisen tilan, jossa ihminen on todella uskonut tulleensa noidutuksi sudeksi ja alkanut käyttäytyä sen mukaisesti; näin tapahtui joukkohysterian muodossa Karasjoella vielä 1920-luvulla. Ihmissusiuskomus on ollut elävää perinnettä vielä 1900-luvulla. Varsinkin vaikeasti ammuttavia ja paljon tuhoa tehneitä porontappajasusia on herkästi epäilty ihmissusiksi.
Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore
Werewolf
In the Saami pre-Christian world view, the borderline between human and animal life was extremely fine and easily crossed; for example, it was finer than the distinction between male and female roles. Although the Saami belief in werewolves is connected with the general European tradition of the werewolf, the world of northern superstition offered a particularly fertile soil for it.
A human being might change into a wolf either voluntarily or involuntarily. Unlike in the case of the bear (Animal metamorphoses), people usually changed into wolves against their wills because the wolf was considered to have a hard life, and it was generally despised. A werewolf was hated and regarded as seven times worse than an ordinary wolf. A person with magic skills might change another into a wolf, although no detailed information about the means that were used have survived. In the later tradition, it was related that shamans raised the dead from the earth in the shape of wolves. On the other hand, it was said that sometimes young men voluntarily changed themselves into wolves because it was fun to chase the reindeer over the fells.
Proof of the existence of werewolves was traditionally similar to that proffered for other animal metamorphoses: usually it was a belt with a knife or a tobacco pouch that was found in the carcass of a killed beast. There were also stories of wolves that came to warm themselves by the fire at night, and which were fed with pieces of cooked meat; after they consumed human food they were once more able to assume their human forms. Later they would sometimes come to thank their rescuers at markets. On the other hand, it was related that once a werewolf had killed a reindeer and eaten raw meat it could not change back into a human being. On voluntary metamorphosis into a wolf, see Animal metamorphoses.
It is clear that the belief in werewolves sometimes led to a state of lycanthropy, in which a person really believed that he had been bewitched into a wolf and began to behave accordingly; this assumed the form of a mass hysteria in Karasjok as late as the 1920s. The belief in werewolves thus remained a living tradition well into the twentieth century. Particularly elusive and destructive reindeer-killing wolves were easily suspected of being werewolves.
