Smiergáhttu
Smiergáhttu
Smiergáhttu ('voikissa') on paikoilleen asettuneiden, karjaa hoitaneiden saamelaisten taikauskoon kuulunut skandinaavinen laina. Se oli naisten taikuutta edustanut ns. varallisuuden kartuttaja; räsyistä, villalangasta yms. tehty pieni kerä, jonka kuviteltiin yöllisillä retkillään kantavan voita tai maitoa naapurista sen tehneen emännän astiaan. Suomalaisessa agraarissa taikauskossa (ja toisinaan myös lainautuneena suomensaamelaisilla) sitä vastaa para, joka tulee ruotsinkielen sanasta bärä, 'kantaa'. Räsyjen, narunpätkien yms. varsinaisten, mieluusti varastettujen, valmistusaineiden lisäksi sekä parassa että smiergáhttussa piti olla jotakin mustan magian alaan kuuluvaa "väekästä", yleensä jotakin kuolleita saatua tai kirkosta suuhun piilottamalla varastettu ehtoollisleipä. Para ja smiergáhttu herätettiin henkiin pudottamalla siihen pisara omaa verta ja lupautumalla samalla paholaiselle: "Anna, hyvä perkele, tälle henki, minä annan sinulle puolet sielustani ja tälle smierakatulle puolet hengestäni" (Utsjoki). Se saatettiin myös "synnyttää": shadda, shadda, smiera katto!" (Fellmanin mukaan). Kummassakin tapauksessa parasta ja smiergáhttusta tuli eräänlainen tekijänsä alter ego; sen kuollessa tai vahingoittuessa sama kohtalo tuli sen omistajan osaksi. Kiinnisaatua smiergáhttua pahoinpitelemällä voitiin vahingoittaa sen emäntää tai jopa tappaa tämä. Saman asian ajoi kansanuskon pars pro toto (osa kokonaisuuden puolesta) -periaatteen nojalla olennon jälkeensä jättämän limamaisen aineen (limasienilajin Aethalium jättää nopeasti maahan ilmestyviä pesäkkeitä) polttaminen. Tämän limasienilajin esiintyminen pihapiirissä tulkittiin samalla osoitukseksi paran tai smiergáhttun vierailusta.
Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore
