Samisk forskning: Finland
Saamentutkimus: Suomi
Saamelaiskielten ja -kulttuurin tutkimusta on Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa harjoitettu monissa yliopistoissa. Nykyään Suomessa saamen kieltä ja -kulttuuria voi opiskella Helsingin, Oulun ja Lapin yliopistoissa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtäviin kuuluu kotimaisten kielten; suomen, ruotsin, romanin, viittomakielen ja Suomessa puhuttujen saamen kielten kielenhuolto ja tutkimus.
Suomessa saamen kielen ja kulttuurin tutkimuksessa on pisin historia Helsingin yliopistolla (lappologia). Saamen kielen tutkimuksen ja opetuksen juuret ulottuvat yhtä pitkälle historiaan kuin Helsingin yliopiston historia, eli 1800-luvulle asti. Turusta Helsinkiin siirretyssä keisari Aleksanterin yliopistossa aloitettiin suomen kielen ja sen sukukielten opetus. Ensimmäiseksi suomen kielen professoriksi nimitettiin fennougristi Matias Aleksanteri Castrén 1851. Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorin virka perustettiin vuonna 1892, ja sen ensimmäiseksi haltijaksi nimitettiin fennougristiikan merkkimieheksi nimitetty Arvid Genetz (1848-1915). Genetz keräsi 1876 laajahkon kuolansaamelaisten aineiston, jonka pohjalta hän julkaisi 1891 kuuluisan pienen sanakirjan Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä. Aineistonsa Genetz keräsi vuoden 1876 keruumatkallaan. Hän myös todisti artikkelissaan Ensi tavun vokaalit suomen, lapin ja mordvan kaksi- ja useampitavuisissa sanoissa (1896), että saamen ensi tavun vokaaliston kehitys on eräiltä osin määräytynyt sen mukaan, mikä vokaali on ollut toisessa tavussa. Tätä hänen keksimäänsä vokaaliteoriaa on pidetty itämerensuomalais-saamelais-mordvalaisen vokaalitutkimuksen peruskivenä. Genetz kuului yhdessä K. B. Wiklundin ja Ignácz Halászin kanssa nykyaikaisen lappologian uranuurtajiksi luonnehdittuihin tutkijoihin. Heitä nuorempi tutkijasukupolvi alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota saamen äänneoppiin ja jatkoi myös sanaston ja kielennäytteiden keruuta. Frans Äimä (1875-1936), fonetiikan professori ja kokeellisen fonetiikan uranuurtaja, tutki erityisesti inarinsaamen äänteistöä. T. I. Itkonen omistautui Venäjän saamen murteille ja julkaisi väitöskirjansa Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan (1916), mutta hänen tekstikokoelmallaan Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja (1931) ja sanastollaan Koltan- ja kuolanlapin sanakirja on merkitystä jälkimaailmalle. Eliel Lagercrantz (1894-1973) julkaisi väitöskirjan äännejärjestelmästä Strukturtypen und Gestaltwechsel inm Lappischen (1927) sekä useiden saamen kielten sanastoja, jotka pohjautuvat hänen tutkimusmatkoihinsa vuosina 1918-26.
Helsingin yliopistossa Genetzin jälkeen suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorin virassa seurasivat Artturi Kannisto, Heikki Paasonen, Yrjö Wichmann, Y. H. Toivonen (1890-1956), Paavo Ravila (1902-74), Erkki Itkonen, Aulis J. Joki (1913-1988), Mikko Korhonen ja Raija Bartens. Bartensin jälkeen Ulla-Maija Kulonen jatkaa vertailevan suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen perinnettä.
Paavo Ravila laati väitöskirjansa Petsamon merisaamelaisten kielestä (1932) ja julkaisi muun muassa pari Ruijan saamen kielennäytekokoelmaa. Saamen kielentutkimuksen grand old man Erkki Itkonen toimi 1956-63 suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina. Itkonen on ansioitunut erityisesti suomalais-ugrilaisen vokaalihistorian ja saamen kielen tutkijana. Hänen väitöskirjallaan itälapin vokaaliston kvalitatiivista piirteistä, Der Ostlappische Vokalismus vom qualitativen Standpunkt aus mit besonderer Berücksichtigung des Inari- und Skoltlappischen (1939), ja inarinsaamen sanakirjalla, Inarilappisches Wörterbuch (1986-1991), on merkittävä pysyvä arvo. Itkosen julkaisema Lappische Chrestomathie mit grammatikalischem Abriss and Wörterverzeichnis (1960) sisältää kieliopin ja sanaston etymologisine selityksineen. Kirja on ollut oivallinen tekstikirja erityisesti yliopiston saamen opiskelijoille aina 1980-luvulle asti, sillä se on julkaistu Konrad Nielsenin foneettisesti tarkalla ja tieteellisellä kirjoitusjärjestelmällä. Mikko Korhonen (1936-1991), suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen henkilökohtainen ylimääräinen professori, oli maailman johtavia fennougristeja. Hänen tutkimuskohteensa oli saamen muoto-oppi, ja hän julkaisi väitöskirjan saamen konjugaatiosta Die Konjugation im Lappischen I (1967) ja II (1974). Korhonen edisti saamen kielen tutkimusta ja opetusta julkaisemalla vuonna 1981 vielä tänä päivänäkin yliopistossa käytetyn tärkeän saamen kielen käsikirjan Johdatus lapin kielen historiaan. Käsikirja on 400-sivuinen kokoava esitys saamen kielen historiasta ja synteesi Korhosen saamen kielen tutkimuksesta. Korhosen erityisenä tutkimuskohteena oli koltansaame. Hän teki ehdotuksensa koltansaamen Suonikylän (Sevettijärven) murteen foneemiseksi kirjoitustavaksi. Tällä ehdotuksella on ollut suurta käytännön merkitystä koltansaamen kirjakielen myöhemmällekin kehittämiselle. Hän laati yhdessä Jouni Moshnikoffin ja Pekka Sammallahden kanssa koltansaamen oppaan 1973. Raija Bartens (s. 1933) toimi 1980-1997 suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina. Hän käsitteli saamen syntaksin keskeisiä kysymyksiä väitöskirjassaan Inarinlapin, merilapin ja luulajanlapin kaasussysteemi (1972). Kirja on saamen kaasustutkimuksen perusteos. Saamelaistutkija Nils-Øivind Helander on sittemmin jatkanut hänen jälkiään väittelemällä pohjoissaamen illatiivin käytöstä vuonna 2001, Ii das šat murrii iige báktái. Davvisámegiela illatiiva geavaheapmi. Juhani Lehtiranta väitteli Ruotsin saamesta Arjeploginsaamen äänne- ja taivutusopin pääpiirteet (1992) ja julkaisi saamen kielten vertailevan sanaston Yhteissaamelainen sanasto (1989).
Helsingissä on jo 1970-luvulta lähtien fennougristiikan opiskelija voinut erikoistua saameen syntyperäisen saamen lehtorin opastuksella. Tällöin saamentutkimusta alkoivat tehdä enenevässä määrin myös saamelaiset itse. Vakinainen saamen kielen lehtoraatti perustettiin Helsingin yliopistoon 1985. Helsingin yliopistoon perustettiin 1993 saamentutkimuksen opintokokonaisuus, jonka tarkoituksena on antaa perustiedot kielessä, aineellisessa ja henkisessä kulttuurissa. Opintokokonaisuus tarjoaa opetusta paitsi yliopisto-opiskelijoille myös etelässä asuville saamelaisille. On huomattavaa, että yhä enemmän Suomen saamelaisista (lähes puolet 7500 saamelaisesta) asuu saamelaisten kotiseutualueen (saamelaisten kotiseutualue) ulkopuolella.
Oulun yliopistossa on voinut opiskella saamen kieltä ja kulttuuria Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksella (SUOSALO), sen saamen kielen jaoksessa. Lapin kielen ja lappalaiskulttuurin apulaisprofessuuri perustettiin vuonna 1973. Nimi muutettiin vuonna 1975 saamen kielen ja saamelaiskulttuurin apulaisprofessuuriksi. 1982 perustettiin saamen kielen ja saamelaiskulttuurin professuurin virka. Oppiaineen pääedustaja on professori Pekka Sammallahti (s. 1946). Helsingin yliopistossa väitelleen Sammallahden väitöskirja Norjansaamen Itä-Enontekiön murteen äänneoppi (1977c) on ensimmäinen systemaattinen esitys norjansaamen fonologiasta. Sammallahti on nykyaikaisen saamentutkimuksen johtava saamen kielen tutkija maailmassa. Hänen käsialaansa ovat tärkeimmät nykypohjoissaamen sanakirjat sekä inarin- ja koltansaamen sanakirjat. Sammallahti julkaisi 1998 saamen kielten oppikirjan Introduction to the Saami Languages. Saamen kielen lehtoraatti (1975- Lapin kielen ap. lehtoraatti) perustettiin 1970. Lehtorin virassa toimii Tuomas Magga. Maggan väitöskirja Duration in the Quantity of Bisyllabics in the Guovdageaidnu Dialect of North Lappish on fonetiikan alalta. Oulussa saamelaistutkija Vuokko Hirvonen väitteli 1999 saamelaisnaisten tiestä kirjailijaksi Sámeeatnama jienat. Sápmelaš nissona bálggis girječállin. Julkaisu on ensimmäinen saamenkielinen väitöskirja. Tutkimus edustaa siten ideaalista saamentutkimusta, sillä tutkimuksen tekijä on saamelainen ja tutkimus on julkaistu saamen ja suomen kielellä. Saamelaistutkija, filosofian kandidaatti Samuli Aikio promovoitiin 1998 Oulun yliopistossa kunniatohtoriksi. Aikio on toiminut lehtorina ja tutkijana Helsingin yliopistossa sekä tutkijana Pohjoismaisessa Saamelaisinstituutissa ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Hän on julkaissut muun muassa tutkimuksen saamenkielisestä lintunimistöstä Sámigiel loddenamahusat (1993), joka sisältää noin 900 saamenkielistä lintutermiä suomen-, ruotsin- ja norjankielisine käännöksineen. Aikio on perehtynyt saamelaisten historiaan ja koonnut vanhojen historiallisten tekstien pohjalta saamelaisten historian 1700-luvulle asti Olbmot ovdal min. Sámiid historjá 1700-logu rádjái (1992). Marjut Aikio julkaisi 1988 tutkimuksen Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä. Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910-1980. Kirjassa kuvataan porosaamelaisten kielenvaihtoa historiallisesti, aikaan sidottuna prosessina. Tutkija kehitteli kielenvaihtoprosessin kuvaamiseksi tarvittavia tutkimusmenetelmiä sekä väitti, että Suomessa vallitsi ns. dominoiva monismi, joka pyrki sulauttamaan saamelaiset valtayhteisöön.
Giellagas-instituutti, Saamen kielen ja kulttuurin instituutti perustettiin Oulun yliopistossa vuonna 2000. Saamelaiskulttuurin tutkimusta instituutissa johtaa saamelaistutkija, filosofian tohtori Veli-Pekka Lehtola (s. 1957). Lehtola on laatinut useita julkaisuja saamelaisten historiasta ja kirjallisuudesta. Hän on myös tehnyt käsikirjoitukset saamelaista kuvataidetta koskevaan multivisioon, tv-dokumenttiin ja CD-romiin. Lehtolan väitöskirja Rajamaan identiteetti (1997) käsittelee lappilaisen identiteetin rakentumista ns. lapinkirjallisuudessa. Uudelle vuosituhannelle tultaessa Giellagas-instituutissa useat saamelaiset valmistelevat saamelaiskulttuuria koskevia tutkimuksia uudenlaisesta, kulttuurin sisäisestä näkökulmasta. Uudesta saamentutkimuksen otteesta ovat esimerkkinä tutkimusten aiheet, jotka käsittelevät saamelaisten perinteistä tietoutta, kuten käsityötä tai nykysaamelaisuutta koskettavia asioita, opetusta ja kaksikielisyyttä. Saamelaiskulttuurin tutkijoita kiinnostaa edelleen enemmistö-vähemmistö -vuorovaikutuksen problematiikka modernissa maailmassa, kuten Anni Siiri Länsmanin sosiologinen väitöskirja Paikka, väärtisuhteet ja alkoholi Lapin matkailussa. Kulttuurianalyysi suomalaisten matkailijoiden ja saamelaisten kohtaamisesta (2004). Nykyajan saamen kielen tutkijatkin suosivat synkronista tutkimusta, mutta myös perinteisen historiallisen fennougristiikan kielentutkimuksen perinteen jatkajia on, kuten Ante Aikio (pohjoissaame) ja Marja-Liisa Olthuis (inarinsaame).
Giellagas-instituutissa on myös alkuperäiskansojen jatko-opiskelijoiden vaihto-ohjelma yhdessä Tromssan ja Uumajan yliopistojen kanssa. Instituutti on julkaissut omaa tieteellistä sarjaa vuodesta 2002. Ensimmäinen julkaisu on Pekka Sammallahden North Saami resource dictionary (2001).
Lapin yliopistoon saamen kielen lehtoraatti perustettiin 1990. Lehtorina on toiminut viran perustamisesta asti Leif Rantala. Rantala on julkaissut useita tutkimuksia ja artikkeleita Kuolan saamelaisista ja heidän kielitilanteestaan, muun muassa The Russian Sami Today Tromssan yliopiston julkaisuna (1995) ja Samerna på Kolahalvön Suomalais-ugrilaisen seuran julkaisuna (1994).
Saamen kielen ja kulttuurin tutkimuksessa on ollut näkyvissä, että teoreettinen tutkimus ja käytännön kielen ja kulttuurin kehittäminen ja soveltavan tieteen saavutukset ovat liittyneet toisiinsa. Teoreettinen tutkimus edistää käytännön kielen ja kulttuurin kehittämistä ja soveltavan tieteen saavutukset, esimerkiksi sanakirjat, ovat puolestaan olleet suureksi avuksi teorian tutkijoille. Usein jopa teoria ja käytäntö ovat yhdistyneet ja yhdistyvät samassa persoonassa. Tästä esimerkkinä ovat vanhemmasta sukupolvesta E. Itkonen ja P. Ravila ja nuoremmasta tutkijapolvesta P. Sammallahti ja S. Aikio Suomessa.
Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot
Saami Studies: Finland
Research into the Saami languages and culture is carried out in numerous universities in the Nordic countries, particularly in Finland, where today it is possible to study the Saami language and culture in the Universities of Helsinki, Oulu and Lapland (Rovaniemi). The Research Institute for the Languages of Finland is responsible for the administration of, and research into, the languages spoken in the country: Finnish, Swedish, Romany, sign language and the Saami languages that are spoken in Finland.
The longest history of research into the Saami language and culture exists in the University of Helsinki (Lappology). The roots of the study and teaching of the Saami language go back as far as the history of Helsinki University itself, to the nineteenth century. The teaching of Finnish and languages related to it began after the Imperial Alexander University of Finland was transferred from Turku to Helsinki in 1827. The Finno-Ugrian scholar Matias Aleksanteri Castrén was appointed the first Professor of Finnish. A chair in Finno-Ugrian linguistics was established in 1892, and the first person to hold it was Arvid Genetz (1848 1915), a distinguished scholar in the field. In 1891 he published a famous small dictionary of the dialects of the Kola Saamis Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä. The work also included some sample texts. He had collected the material for it on an expedition 1876. He also demonstrated in his article Ensi tavun vokaalit suomen, lapin ja mordvan kaksi- ja useampitavuisissa sanoissa (1896) that the development of the vowel system in the first syllable of Saami words was partly determined by the vowel in the second syllable. This theory developed by Genetz is considered to be the foundation of the study of the Baltic-Saami-Mordvian vowel system. Together with K.B. Wiklund and Ignácz Halász, Genetz was one ofthe pioneers of modern Lappology. A younger generation of scholars began to pay greater attention to the phonology of the Saami language, while continuing the collection of vocabulary and language specimens. T.I. Itkonen devoted himself to studying the dialects of the Russian Saami, and he published his doctoral dissertation on consonant gradation in them Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan (1916). However, of particular value to later generations are his collection of Skolt and Kola Saami legends Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja (1931) and his Skolt and Kola Saami dictionary Koltan- ja kuolanlapin sanakirja. Eliel Lagercrantz (1894 1973) published a doctoral dissertation on the sound system of the Saami language in 1927 (Strukturtypen und Gestaltwechsel im Lappischen) as well as glossaries of the Saami languages. He also lectured in the University of Helsinki on the Saami language.
Genetz has been followed in thechair of Finno-Ugrian Linguistics in Helsinki University by Artturi Kannisto, Heikki Paasonen, Yrjö Wichmann, Y.H.Toivonen (1890-1956), Paavo Ravila (1902-1974), Erkki Itkonen, Aulis J.Joki (1913-1988), Mikko Korhonen, Raija Bartens and Ulla-Maija Kulonen. Paavo Ravila did his doctoral research on the language of the Petsamo (Pechenga) Maritime Saami in 1932, and he also published a couple of collections of language samples of the Saami spoken in the Finnmark region of Norway. Erkki Itkonen, the grand old man of Saami linguistic research, was Personal Professor of Finno-Ugrian Linguistics from 1950 to 1956.
Itkonen's research into the Saami languages and folklore has been of lasting value: for example, his doctoral dissertation on the qualitative features of the vowel system of East Saami languages Der Ostlappische Vokalismus vom qualitativen Standpunkt aus mit besonderer Berücksichtigung des Inari- und Skoltlappischen (1939), his dictionary of Inari Saami Inarilappisches Wörterbuch 1-4 (1986-1991) and his Lappische Chrestomathie mit grammatikalischem Abriss and Wörterverzeichnis(1960), a collection of texts with a grammar and etymological vocabulary. The last mentioned book provided an excellent textbook for university students of Saami right up to the 1980s, published as it was in Konrad à Nielsen s phonetically accurate and scientifically exact orthography. Mikko Korhonen (1936-1991), who held a personal professorship in Finno-Ugrian linguistics, was one of the world s leading scholars in the subject. His special field was the morphology of Saami, and he published his doctoral dissertation on the conjugation of the Saami verb Die Konjugation im Lappischen I (1967) and II (1974). Korhonen enhanced research and teaching in the Saami language with his important introductory handbook Johdatus lapin kielen historiaan (1981), which is still used in the university. This comprehensive handbook of 400 pages includes a history of the Saami language and a synthesis of his research on it. His particular area of research focussed on Skolt Saami. He put forward a proposal for an orthography for Skolt Saami based on the dialect of Suonikylä (whose inhabitants had been evacuated from the USSR to Sevettijärvi in Finland after the Second World War), although the proposal did not have much practical importance for the later development of a written standard for Skolt Saami. Together with Jouni Moshnikoffi and Pekka Sammallahti, he composed a guidebook to Skolt Saami 1973. Raija Bartens (b.1933) was Professor of Finno-Ugrian Linguistics from1980 to 1997. Her doctoral dissertation dealt with central questions in the syntax of the Inari, Maritime and Lule Saami languages Inarinlapin, merilapin ja luulajanlapin kaasussysteemi (1972). This is one ofthe fundamental works on the case system of Saami. The Saami scholar Nils-Øivind Helander has followed in her footsteps by publishing a doctoral work on the use of the illative case in North Saami Ii das Sat murrii iige báktái. Davvisámegiela illatiiva geavaheapmi (2001). Juhani Lehtiranta did his doctoral study on Swedish Saami in 1992 ( Arjeploginsaamen äänne- ja taivutusopin pääpiirteet ), and he also published a comparative glossary of the Saami languages Yhteissaamelainen sanasto (1989).
A lectureship in the Saami language was established in the University of Helsinki in 1985, but practical language had actually been taught there since the 1970s. In 1993 the university introduced a study module in Saami Studies which was intended to offer a foundation in the language and the material and intellectual culture of the Saami. The subject unit is administered by a working group composed of representatives from various departments (Finno-Ugrian Studies, Comparative Religion, Archaeology, Musicology and General Linguistics) working under the auspices of the Finno-Ugrian Department. Several seminars on indigenous peoples have been held in conjunction with the study module, and the papers given in them have been published in the form of research anthologies. The study module is open not only to university students but also to Saamis living in the south of Finland. In this respect, it is noteworthy that more and more Finnish Saamis (at present almost half of the Finnish Saami population of 7500) live outside the Saami Homeland.
At the University of Oulu, it is possible to study Saami language and culture in the Saami Language Section of the Department of Finnish, Saami and Logopedics (SUOSALO). An assistant professorship in Lappish Language and Culture was founded in 1973, and its title was changed to Assistant Professor in Saami Language and Culture in 1975. A full professorship in Saami language and culture was instated in 1982. The present incumbent is Professor Pekka Sammallahti (b. 1947), who is one of the leading Saami language scholars in the world. In 1997 at the University of Helsinki, Sammallahti defended his doctoral thesis on the sound system of the Itä-Enontekiö dialect Norjansaamen Itä-Enontekiön murteen äänneoppi. Sammallahti's doctoral work is the first systematic description of the phonology of Norwegian Saami. He is the author of the most important dictionaries of the modern North Saami language, and he has written materials on the phonetics, morphology and syntax of the Saami language. In 1998, Sammallahti published a textbook Introduction to the Saami Languages. In 1970 a lectureship in the Saami language was established. The post is at present held by Tuomas Magga, whose doctoral dissertation Duration in the Quantity of Bisyllabics in the Guovdageaidnu Dialect of North Lappish was on phonetics. Vuokko Hirvonen defended her doctoral thesis on the careers of Saami women writers Sámeeatnama jienat. Sápmelanissona bálggis girječállin at Oulu University in 1999. It was the first doctoral dissertation written in Saami, and it is thus an example of the ideal kind of Saami studies in that the researcher was herself a Saami, and her research was published in Saami as well as in Finnish.
Samuli Aikio, a Saami scholar, was made an honorary doctor of philosophy at the University of Oulu in 1998. He has been a lecturer and researcher at the University of Helsinki and a researcher at the Nordic Saami Institute and the Research Institute for the Languages of Finland. One of his publications is a study of Saami bird names Sámigiel loddenamahusat (1993), which contains about 900 Saami language terms for birds with Finnish, Swedish and Norwegian translations. Aikio has also studied the history of the Saami and compiled a work onthe subject based on a collection of old historical texts Olbmot ovdal min. Sámiid historjá 1700-logu rádjái (1992). In 1988 Marjut Aikio published a study on languageswitching among the Saami Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä. Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910-1980 .
The Giellagas Institute of Saami Language and Culture (Giellagas-Instituhtta) was established in 2000 in Oulu University. Research on Saami culture in the Institute is under the direction of the Saami scholar Dr Veli-Pekka Lehtola (b. 1957). Lehtola has published several works on the history and literature of the Saami. He has also written the manuscripts for a multivision presentation, TV documentary and CD ROM disk on Saami art. Lehtola s doctoral dissertation Rajamaan identiteetti (1997) deals with the construction of the Lappish identity in so-called Lappish literature. Atthe inception of the new millennium, several Saamis at the Giellagas Institute arecarrying out research into Saami culture from a new, culture-internal point of view. Examples of this new approach are studies dealing with subjects like traditional Saami knowledge and skills (e.g. handicrafts), the modern Saami identity, education and bilingualism. Scholars of Saami culture continue to be occupied by the problematics of majority-minority interaction in the modern world, as is evidenced by Anni Siiri Länsnam s sociological study on relations between Finnish tourists and the Saami Paikka, väärtisuhteet ja alkoholi Lapin matkailussa. Kulttuurianalyysi suomalaisten matkailijoiden ja saamelaisten kohtaamisesta. Modern researchers into the Saami languages tend to favour a synchronic approach, but there still those who carry on the traditions of diachronic Finno-Ugrian linguistics, such as Ante Aikio (North Saami) and Marja-Liisa Olthuis (Inari Saami).
The Institute has exchange programmes for post-graduate students who are members of indigenous peoples with the Universities of Tromsø in Norway and Umeå in Sweden. The Giellagas Institute has also published its own series of academic publications since 2000. The first in the series was Pekka Sammallahti's North Saami resource dictionary (2001).
A lectureship in the Saami language was established in the University of Lapland (Rovaniemi) in 1990. It has been held since its foundation by Leif Rantala, who has written numerous studies and articles on the Kola Saamis and the situation of their languages, including The Russian Sami Today, which was published by the University of Tromsø in 1995, and Samerna på Kolahalvön published by the Society for the Promotion of Saami Culture (Lapin Sivistysseura) in 1994.
A conspicuous trait of studies into Saami language and culture has been the integration of theoretical research with achievements in applied linguistic and cultural studies. Theoretical scholarship furthers the development of projects in practical language and culture, while achievements in applied science such as dictionaries have been of great assistance to researchers. Often, indeed, theory and practice have been united in the same person, and this continues to be true today. Examples of such scholars among the older generation are E. Itkonen and Ravila and among younger researchers P. Sammallahti and S. Aikio.
Saami studies: Norway,
Saami studies: Sweden,
Samisk forskning: Finland
