Means of livelihood
Elinkeinot
Saamelaiselinkeinot ovat maatalous, poronhoito, kalastus, pyynti peuranpyynti riekonpyynti ja muu luonnonkäyttö. Käsityöllä (duodji, käsityö) on ollut ja on edelleen tärkeä osa elinkeinoelämässä ja luontaiselinkeinotuotteiden valmistamisessa. Perinteisesti on harjoitettu useita elinkeinomuotoja rinnakkain. Saamelaiskulttuurissa luonnosta eläminen on keskeistä. Elinkeinorakenteen muutos ja paremmat ansiomahdollisuudet muissa töissä ovat kuitenkin aiheuttaneet muutoksia perinteisessä elinkeinoelämässä. Nykyaikana poronhoitajat harjoittavat sivuammattina myös turismia, koska poronhoidosta elämisen mahdollisuudet ovat kaventuneet. Porosta saatavasta materiaalista, luusta ja nahasta tehdään matkamuistoja. Luontoa on alettu hyödyntää enemmän vapaa-aikana kuin työaikana. Kuitenkin nykyäänkin ihmiset voivat saada lisätuloja kalastamalla, metsästämällä riekkoja ja keräämällä hilloja ja muita marjoja. Turismi, eräretkeilyn ja majoituksen järjestäminen, on luonut uudenlaisen tulopohjan syrjäseuduilla.
Ruotsissa ja Norjassa, poronhoito on saamelaisten yksinoikeus toisin kuin Suomessa, jossa poronhoito-oikeus on kaikkien EU-kansalaisten oikeus.
Saamelainen käsityö on suojattu 1982 käsityömerkillä. Muuten saamelaiselinkeinot eivät ole suojeltuja. Kuitenkin valtiot ovat velvollisia noudattamaan saamelaisia ja alkuperäiskansoja oikeuksia koskevia lakeja kuten Suomen perustuslakia § 17 ja Norjan perustuslakia § 110 A sekä ILO:n sopimusta nro 169 ja YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta (ns. KP-sopimus), jotka koskevat saamelaisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia.
Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen
Means of livelihood
