Manismi

• suomi
• davvisámegiella
• English
• svenska

Manismi

Manismilla (< lat. manes, 'vainajain sielut') tarkoitetaan (lähinnä oman suvun) vainajien palvontaa ja toisaalta uskontotieteellistä tulkintasuuntaa, jossa uskoa vainajasieluihin ja esi-isien palvontaa pidetään uskonnon alkumuotona. Manismin teorian esitteli H. Spencer 1876. Saamelaisen kansanuskon tutkimuksessa esim. Uno Holmbergin tulkinnoissa manismi näyttäytyy vahvana.

Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore

Risto Pulkkinen

Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Manism

Manism (< Latin manes ´the shades, souls of the dead´) is the cult of the dead, mainly one’s own ancestors. It is also used to refer to an approach in comparative religion in which a belief in the souls of the dead and ancestor worship is regarded as the origin of religion. The theory of manism was proposed by Herbert Spencer in 1876. It had a strong influence on the interpretations of Uno Holmberg in his study of Saami religion.

Risto Pulkkinen

Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den

,