Laulumusiikki: itäsamelainen x
From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Laulumusiikki: itäsamelainen x
Kolttasaamelaisten sekä Kuolan kildinin- ja turjansaamelaisten musiikki on perinteisesti ollut etupäässä laulullista ilmaisua. Tässä mielessä ne kuuluvat yleissaamelaisen musiikkikäytännön piiriin. Soitinmusiikin vähäiselle sijalle lienee historiassa ollut syynä liikkuva elämäntapa ja arktiset olosuhteet, jotka ovat vaikeuttaneet soitinharrastusta.
Kolttien laulumusiikin aiheita ovat:
- huhuilut
- eläinten äänten matkinnat
- eläinten maanitukset
- luontoaiheiset laulut
- A) henkilölaulut (pääosa musiikista) ja B) henkilöjoiut
- morsian- ja kuolinitkut (reäkkmõs
- hengelliset laulut
- lasten tuudituslaulut
- tanssi- ja leikkilaulut (erityisesti katrillilaulut)
- venäläiset sotilaslaulut.
Koltan sanaa leu´dd käytetään pääasiassa aiheista 4)-6) kolttien keskuudessa Suomessa sekä Kuolan Tulomassa, Ylä-Tulomassa ja Joonassa. Ne lauletaan saamen kielellä.
Kildinin ja Turjan saamelaisten lauluaiheita ovat:
- eeppiset henkilökohtaiset laulut (sisältävät tavallisesti myös kosintatarinoita)
- paikannimilaulut (joihin tavallisesti liittyy myös henkilöviitteitä)
- matka-ajolaulut (aihe vapaa); lyyriset laulut
- eläinaiheiset laulut (porotalous ja -paimenlaulut, kalamiesten laulut; porokuvauksia ja -vertauksia sisältyy lähes aina myös henkilölauluihin)
- A) legendat, tarinat (osin lauletut) ja B) mahd. myös »voimalaulut» perheenjäsenille
- itkut (reaGk)
- lastenlaulut: A) kehtolaulut ja B) (usein venäläisvaikutteiset) leikkilaulut
- leikilliset ja pilkkalaulut: A) juomalaulut ja B) härskit laulut
- saamenkieliset venäläisperäiset laulut
- katrillitanssilaulut (sekä saameksi että venäjäksi)
- venäläiset laulut (aije) - joskus myös suomalaiset tai komilaiset laulut (aie): kolhoosi- ja kansanlaulut sekä kotityölaulut.
Luvvjt -sanaa käytetään pääasiassa aiheista 1)-6) kildinin- ja turjansaamelaisten keskuudessa. Ne lauletaan saameksi. Soitinten käyttö liittyy etupäässä kohtiin 9) - 11).
Kaikkein kaukaisin sukulaisilmiö on Alan Lomaxin esiin tuoma yhteys Tulimaan Ona (Selknam) -intiaanien shamanistiseen lauluun. Vanhakantainen äänenmuodostus on silmiinpistävin yhdistävä tekijä. Ilmari Krohn erotti suomalais-ugrilaisten kansojen lauluissa kaksi melodista päätyyppiä: A) pentatoninen sekä B) diatonis-resitatiivisen, joka olisi siis tyypillistä suomalais-ugrilaista melodiikkaa. Jos pohjoissaamelainen joiku/luohti kuuluisi A-ryhmään, niin kolttasaamelainen leu´dd ja kuolansaamelainen luvvjt kuuluvat B-ryhmään yhdessä karjalaisten itkujen ja runolaulun sekä osin länsisaamelaisen vuolle-laulannan kanssa.