Kuolan saamelaiset: poronhoito ja markkinatalous
Kuolan saamelaiset: poronhoito ja markkinatalous
Poronhoito on neuvostojärjestelmän romahtamisen jälkeen 1990-luvulla kokenut uuden murroksen, siirtymisen markkinatalouteen. Poronhoitosovhoosit organisoituivat uudelleen esimerkiksi maataloustuotannollisiksi kooperatiiveiksi. Krasnošeljessä nimeksi tuli SPK Olenevod (Poronhoitaja). Luujärven Tundra säilytti vanhan nimensä. Sovhoosien uudelleenorganisoituminen tai yksityistäminen ei välttämättä tuonut sen jäsenten elämään suuria muutoksia. Uudelleenorganisoinnissa sovhoosien johto ja jäsenet saivat osake-enemmistön haltuunsa valtion subventoimalla hinnalla. Entisen sovhoosin rakenteet säilyivät uudesta organisaatiomallista huolimatta. Uutta oli sen sijaan ”ulkona” vaikuttava tilanne. Johdon tehtävänä on hankkia myyntikanavat ja kollektiivitilan tarvitsemat tavarat ja hoitaa kuljetukset. Entisten sovhoosien on itse huolehdittava käyttökustannuksista. Uuden talousjärjestelmän asettamien vaatimusten, markkinoiden lisäksi poronhoidon tulevaisuutta uhkaa toinen ongelma; mistä saada riittävästi uusia työntekijöitä.
Jäsenille suurin muutos entiseen oli se, että sovhoosin antama turva katosi. Siltikin sovhoosien olemassaolo näyttää jatkuvan sosiaalisena organisaationa, jonka tärkeänä tehtävänä on ollut toimia myös huonoina taloudellisina aikoina ihmisten turvaverkkona. Markkinatalouteen siirtyminen on ollut vaikeaa ja perinteisen luontaiselinkeinon merkitys on tässä tilanteessa ollut monille elintärkeä. Kun Kuolan poronhoitokylissä eletään tälläkin hetkellä markkinatalouden ulkopuolella, niin resiprookkinen, vastavuoroinen tavaranvaihto on tärkeä osa yhteisön sosiaalista järjestelmää. Se pitää yhteisöä koossa, ja se myös pitää sen jäsenet hengissä. Poronhoidon kulttuuriset ja sosiaaliset merkitykset ovat sen taloudellisia merkityksiä tärkeämpiä
