Kola Saami Folk Arts
Kuolan saamelaisten kansantaide
Saamelaisten kansantaide on syntynyt ja muuttunut vuosisatojen saatossa suorassa yhteydessä kansan elämään ja elinoloihin. Sen syntyyn ja kehitykseen ovat vaikuttaneet ankarat luonnonolosuhteet ja elinolojen paikalliset edellytykset, taloudellinen tilanne, kulttuuri, kauppasuhteet ja kosketukset naapureihin.
Monen sukupolven käsityömestarien ansiosta saamen kansalle on muodostunut omaperäisiä tapoja valmistaa ja koristaa arkipäiväiset esineet, vaatteet ja ornamentit.
Kuvassa kuolansaamelaisten naisten päähineitä tekeillä. Syyskuu 1992.
Kansanomaiset kirjonnat on jo kauan tunnettu ornamenttien monimuotoisuudesta, niiden sijainnin omaperäisyydestä ja erinomaisista väriratkaisuista, jotka vuosisatojen kuluessa ovat muovautuneet maantieteellisten, historiallisten ja kulttuuristen edellytysten mukaan. Saamelainen, joka eli koko ajan luonnon keskellä ja joka alinomaan seurasi luontoa, oppi jo muinoin luomaan yksinkertaisia ornamentteja ja sovittuja merkkejä, symboleja, joilla hän ilmaisi käsityksensä maailmasta ja suhteensa käsittämättömiin luonnonilmiöihin.
Jokainen viiva ja jokainen merkki oli täynnä hänelle ymmärrettävää merkitystä, ja ne edustivat kanssakäymisen muotoja.
Suora vaakasuora viiva merkitsi maan pintaa, tundraa, vaakasuora aaltoviiva aaltoja vedessä. Aurinkoa kuvattiin ympyrällä ja vinoneliöillä, kuuta puoliympyrällä. Lentävää lintua kuvattiin kolmiolla. Monet merkit ja ornamentit eivät ainoastaan koristaneet päähinettä ja arkipäivän esinettä, vaan niiden tuli myös varjella, suojella ja puolustaa ihmistä ja hänen talouttaan pahoilta hengiltä ja tuoda onnea. Niitä sanottiin talismaneiksi ja ne pantiin näkyviin ja avoimiin paikkoihin vaatteissa ja arkiesineissä. Saamelaisia suojelivat myös eriväriset kolmiot, jotka ripustettiin helmiin. Uskomuksen mukaan vaatteissa oleva talismani suojeli ihmistä hänen elämänsä aikana pahalta silmältä, sairauksilta ja onnettomuuksilta.
Ajan mittaan esi-isien alkuperäiset käsitykset menetettiin, ja ne muuttuivat koristeaiheiksi, jotka koristavat elämäämme erityyppisillä ornamenteilla. Jäljellä olevia tietoja etsitään esim. kansatieteilijöiden muistiinpanoista ja kansan suullisesta muistista.
Jokaisen kuvion kieli on tiivisti yhteydessä saamen kansan historiaan ja kulttuuriin ja ympäristökäsitykseen. Ornamenttien luojat ylläpitivät koko ajan yhteyttä luontoon ja käyttivät hyväkseen näkemäänsä, eivät jäljentäneet sitä, vaan muokkasivat, yksinkertaistivat (stilisoivat) ja säilyttivät tyypillisintä, lähimpänä saamelaisia olevaa luonnetta paikallisissa erikoispiirteissä, esteettisessä maussa ja kauneuskäsityksissä. Kansantaitajat loivat ornamentteja, jotka erottautuivat eri aiheiden suurella kirjolla, missä huomio ympäröivästä luonnosta kietoutui sadunomaisiin käsityksiin. Eri elementtien luova, harkittu yhdistelmä eli kompositio muodostuu eri kuvioiden ja rivien vaihtelusta. Ne sijaitsevat vaakatasossa, pystytasossa ja viistossa. Saamelaisten geometristen ornamenttien pakollisina elementteinä ovat erilaiset kuviot, joissa on ympyröitä, kolmioita, neliöitä, vinoneliöitä, ristejä ja rusetteja. Tyypillistä geometriselle ornamentille ei niinkään ole kuvioiden erilaisuus, vaan niiden moninainen toteutus. Tyypillisenä kuviona on vinoneliö tai neliö. Terävät kulmat on pehmennetty silmukoilla ja keskelle on sijoitettu pienet helmet. Ornamentit muodostuvat kuvioiden yhdistelmistä.
Edessä naimattoman naisen ja takana pilkottaa naimisissa olevan naisen lakki.
Voimme ihailla saamelaisen käsityön hienoja kokoelmia, joita säilytetään monessa tunnetussa museossa Venäjällä ja ulkomailla: Pietarin Kansatieteen Museo, Murmanskin, Arkangelin ja Tarton kansatieteen museot.
Kuvassa kuolansaamelaisten naisten päähineitä tekeillä. Syyskuu 1992.
1800-luvun ja 1900-luvun alun esineissä voidaan havaita omaperäisyys ja taito, materiaalin taidokas valinta värin ja suoritustavan suhteen, ornamentin sirous ja ainutlaatuisuus ja tekniikan monipuolisuus. Nykyisin käsityöntekijät lainaavat vaatteiden kuosit ja hienot ornamentit kansallisen perinnön aarteista ja käyttävät hyväksi sekä vaativampia ikivanhoja tekotapoja että uusia koristeellisia ja kevyempiä tekotapoja, ja luovat siten uutta kansantaidetta.
