Inarinsaamen kielitilanne
Inarinsaamen kielitilanne
Inarinsaamen kieli on yksi Suomen saamelaiskielistä ja se on vähemmistökielenä saamelaisvähemmistössä. Se on aina ollut pieni vähemmistökieli: sen puhujamäärä lienee ollut korkeimmillaan tuhatkunta puhujaa. Nyttemmin uusimpien arvioiden mukaan kielen puhujia lienee n. 350. Myös puhuma-alueeltaan inarinsaame on aina ollut hyvin rajoittunut kieli: sen puhuma-alue ulottuu inarinsaamelaisten asuma-alueelle eli Inarinjärven rannoilla sijaitseviin viiteen kylään: Ivaloon, Inariin, Kaamaseen, Partakkoon ja Nellimiin. Näistä kylistä Kaamanen, Partakko ja Nellim ovat erittäin harvaan asuttuja. Kaikkialla kuitenkin näkyy saamelaisten voimakas suomenkielistyminen. Muualle muuttaneista vain harvat ovat säilyttäneet kielensä ja käyttävät sitä aktiivisesti.
Inarinsaamen kieltä on ryhdytty aktiivisesti elvyttämään vuodesta 1986 lähtien, jolloin Inarinsaamen kielen yhdistys r.y. perustettiin. Yhdistys on julkaissut neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Anarâš-lehteä, jossa on erilaisia kirjoituksia ja kaunokirjallisia tekstejä inarinsaameksi. Yhdistyksen tärkeimpänä ja näkyvimpänä toimintana on kuitenkin ollut inarinsaamenkielisen kielipesätoiminnan käynnistäminen vuonna 1997 ja kielipesän ylläpitäminen. Kielipesän käynnistyksessä ja sen toiminnan rahoittamisessa Suomen Kulttuurirahaston rooli on ollut erittäin olennainen. Nyttemmin kielipesätoiminnan kuluista vastaa Inarin kunta, ja kielipesä toimii inarinsaamenkielisenä päiväkotina. Kielipesä on alun perin luotu uhanalaisen vähemmistökulttuurin lapsille, jotka ovat menettäneet vähemmistökielensä. Kielipesässä lapsille luodaan luonnollinen kieliyhteisö, jossa he oppivat vähemmistökielen arkiaskareissa ja leikeissä. Kielipesätoiminnalle on kuitenkin luonut varjonsa rahoituksen epävarmuus, minkä vuoksi viimeisten vuosien ajan kielipesän toiminta on pystytty takaamaan ainoastaan vuodeksi kerrallaan.
Kielipesätoimintaa aloitettaessa inarinsaamea puhuvia lapsia ei enää ollut, ja kielen tulevaisuus näytti uhatulta. Seitsemän vuoden kielipesätoiminta on kuitenkin tuottanut tulosta: inarinsaame on saatu elpymään lasten toiseksi, äidinkielenomaiseksi kieleksi ja muutamilla lapsilla myös äidinkieleksi. Kielipesä on motivoinut lasten vanhempia ja muita inarinsaamelaisia opiskelemaan inarinsaamea erilaisilla kursseilla. Jotkut heistä puhuvat nykyään sujuvasti inarinsaamea ja käyttävät sitä lasten kanssa. Lisäksi kielipesätoiminta on mahdollistanut inarinsaamenkielisen kouluopetuksen (opetus) aloittamisen Inarin ala-asteella, eli kielipesän jälkeen lapset ovat voineet siirtyä inarinsaamenkieliseen kouluopetukseen.
Koulu- ja yliopisto-opetuksen aloittamisen myötä inarinsaamen sanasto on laajentunut huomattavasti, mikä on tiennyt uudissanojen tulvaa kieleen. Viimeisimpien tietojen mukaan inarinsaameen on viime vuosina tehty yli 14000 oppitekoista uudissanaa. Inarinsaameen ollaan nyt viimeistelemässä uutta sanakirjaa, johon on sisällytetty kaikki tähänastiset uudissanat ja jossa vanhaa sanastoa on jouduttu vakiinnuttamaan esimerkiksi lajinnimien suhteen siten, että kullekin lajille on jäänyt käyttöön ainoastaan yksi virallinen nimi kansankielisestä runsaasta variaatiosta huolimatta. Näin on menetelty siksi, että kansankielessä tietty lajinnimi on saattanut viitata useampaan lajiin (esim. fiskiscissááš on ollut talitiaisen, hömötiaisen, keltasirkun ja keltavästäräkin nimenä) tai sitten samaa lajia on kutsuttu monellakin eri kansannimellä (esim. nurmimaamunasta on käytetty nimityksiä stálupurssâ, stálujávvusekkâ, stálukáálgu kunnâsekkâ, spappâ, po gee ja arvekuobâr. Sanakirjaa varten sanastoa on myös tietoisesti laajennettu erikoisaloittain: sitä varten on oppitekoisesti luotu tekniikan, luonnontieteiden, lakitieteen ja eri ammatteihin liittyvää sanastoa. Sanakirja on toteutettu Saamelaiskäräjien oppimateriaaliprojektina.
Inarinsaamen tutkimus on myös päässyt alkamaan: inarinsaamen kielioppi on valmis, ensimmäinen inarinsaamenkielinen väitöskirja on valmistumassa ja myös inarinsaamenkieliset paikannimet on koottu. Tämä on hyvää jatkoa jo aiemmin 1900-luvun aikana tuotetuille Frans Äimän ja Erkki Itkosen inarinsaamen äänneopin tutkimuksille. Voimakkaan sanaston kasvun myötä inarinsaamen kielenhuollon tarve on tällä hetkellä voimakas, mutta tähän tarpeeseen ei ole vielä kyetty vastaamaan. Pyrkimyksenä olisikin käynnistää lähitulevaisuudessa inarinsaamelle oma kielenhuoltoyksikkönsä.
Inarinsaamen kielen näkymät ovat siis huomattavasti valoisammat kuin aiemmin, mutta kuitenkin on edelleen taattava puitteiden säilyminen sille, että kieli pääsee jälleen siirtymään katkon jälkeen luonnollisena kielenä tulevillekin sukupolville. Lasten saamelaista identiteettiä on tuettava ja vahvistettava, sillä juuri heidän vastuullaan tulee olemaan kielen siirtäminen luonnollisena kielenä seuraavillesukupolville. Käytännössä kielipesälle olisi taattava pysyvä valtionrahoitus, sillä juuri kielipesän säilyminen on tällä hetkellä elinehto inarinsaamen kielen säilymiselle.
Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö
Situation of Inari Saami Language
