Čahkalakkis
Čahkalakkis
Čáhkalakkis on saamelaisessa kertomusperinteessä maanalainen, pikkulapsen kokoinen, vuorien onkaloissa asuva olento. Sitä vastaavat koltansaamelaisilla čeäk'kli, kildinin- ja turjansaamelaisilla čahhkli ja inarinsaamelaisilla tšahalag. Nämä maahisiin luettavat olennot ovat itäsaamelaisen kertomusperinteen suosituimpia hahmoja, mutta pohjoissaamelaisilla niitä tunnetaan vain tietyllä alueella.
Čáhkalakkis on hyväntahtoinen olento, joka esiintyy joko alastomana tai vähissä vaatteissa. Nämä maahiset ovat saamelaisille vierasta, mutta eivät vihamielistä kansaa. Ne puhuvat omaa kieltään, jota saamelaiset vaivoin ymmärtävät. Ne käyttävät omanlaisiaan vaatteita erotuksena saamelaisista ja harjoittavat samoja elinkeinoja kuin saamelaiset. Ne omistavat erilaisia tavaroita, kultaa ja hopeaa, joita ihminen voi saada tietyllä konstilla. Aihelmaa kullasta ja hopeasta on syytä pitää saamelaisessa perinteessä verraten myöhäisenä ilmiönä. Kulta-hopea -motiivi čáhkalakkis-perinteessä sekä haltija-aarteenomistaja -ulottuvuus ovat otaksuttavasti muinaisskandinaavista tai jopa germaanista alkuperää. Suhteellisen myöhäistä alkuperää on pohjoissaamelaisessa perinteessä esiintyvä aihelma čáhkalakkis-maahisesta, jonka vatsassa on kulta- ja hopearahoja. Rahan saamiseksi näitä maahisia pyydystettiin ja tapettiin. Erotuksena näistä käsityksistä itäsaamelaisessa perinteessä čahhkli-maahisia ei saa tappaa. Sille, joka sen tekee, tapahtuu suuri onnettomuus.
Čáhkalakkis-maahisille on luonteenomaista ihmisten tekojen toistaminen ja matkiminen. Saadakseen maahisen kiinni on asetettava onkalon viereen puuroa sekä karvakenkä pauloineen syötiksi. Nähdessään maahisen ihmisen on pantava karvakenkä jalkaan ja käärittävä paulat nilkan ympärille. Kun ihminen on lähtenyt,tulee maahinen paikalle, syö puuron, työntää molemmat jalkansa kenkään ja käärii kengänsuun ympärilleen. Silloin se saadaan helposti kiinni ja voidaan pakottaa tuomaan kultaa ja hopeata. Itäsaamelaisen perinteen mukaan maahiset auttoivat monia saamelaisia antamalla heille vapaaehtoisesti kultaa, hopeaa ja rahaa. Kun maahisilta loppuivat rikkaudet, ne lähettivät ihmisille puulusikat merkiksi siitä, ettei niillä ole enää mitään annettavaa. Maahisilta ei saanut ottaa kaikkea, koska ahneen ihmisen jälkeläiset köyhtyvät. Näätämössä kerrottiin, että maahisilta saadut rahat pitää jakaa kahteen osaan. Puolet on annettava maahisille takaisin, puolet saa ottaa itselleen. Jos ottaa enemmän, ei tule koskaan rikkaaksi.
Čahhkli-maahisen touhukkaaseen ja matkivaan luonteeseen perustuvat jotkut sanonnat, kuten Nuortijärven sanonta tohisevasta ihmisestä: "Miksi sukellat kuin čahhkli?" Fiktiiviseen sanontaan liittyy paikoin lasten folkloressa esiintyvä aihelma čahhkli-maahisesta, joka kykenee sukeltamaan maan alle. Čahkkli-maahisperinteen siirtyminen lasten folkloreen on itäsaamelaisten keskuudessa varsin myöhäinen, luultavasti 100-200 vuotta vanhaa perua oleva ilmiö. Vanha perinne on jättänyt leimansa paikannimistöön. Itä- ja inarinsaamelaisten asuma-alueella on paikannimiä, jotka sisältävät čahkkli-sanan tai sitä vastaavia sanoja.
Carnoluskij, V. V. 1962; Harva 1928a; Itkonen T. 1948; Paulaharju 1921.
Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore
Čahkalakkis (engl. ver.)
