Laestadius, Petrus
Laestadius, Petrus
Petrus Laestadius (s. 1802 Arjeplogissa, k. 1841 Vibyggeråssa) oli saamelais-ruotsalainen pappi ja lähetyssaarnaaja, yhteiskunnallinen kirjoittaja, Vibyggerån kirkkoherra 1837 41 ja Lars Levi Laestadiuksen veli.
Lapsuudesta ja nuoruudesta kts. Lars Levi Laestadius. Myös Petrus Laestadius oppi Kvikkjokissa saamen kielen luulajansaamen muodossa. Veljensä tavoin Petrus Laestadius opiskeli ensin Härnosandin lukiossa ja sitten Uppsalan yliopistossa. Kandidaatintutkinnon suoritettuaan hänet nimitettiin Piitimen Lapin lähetyssaarnaajaksi tukikohtanaan Arjeplog. (Nimitys lähetyssaarnaaja oli perua 1700-luvulta, vaikkei Lappi enää varsinainen lähetyskenttä ollutkaan. Uusien lähetyssaarnaajien lähettäminen Lappiin liittyi ns. lappalaiskoulujen alasajamiseen). Tässä toimessa hän oli joulukuusta 1826 kesään 1832, minkä jälkeen hän, suoritettuaan pastoraalitutkinnon, siirtyi Lapinmaitten seurakuntien tarkastajaksi (1832-35) ja opettajaksi (1832-37) Piitimeen ja edelleen Vibyggerån kirkkoherraksi. Vuonna 1835 Petrus Laestadius jätti kirkollisille viranomaisille ehdotuksen Lapinmaitten opetusolojen uudelleenjärjestämiseksi. Tarkoitus oli pitkälti palauttaa entinen lappalaiskoulujärjestelmä. Tämä toteutui puolinaisesti vasta Laestadiuksen kuoleman jälkeen 1846. Vibyggerån vuosinaan Laestadius tuli tunnetuksi radikaalina sanomalehtikirjoittelijana, joka ajoi mm. köyhäinhoidon asiaa. Laestadius kuoli ennenaikaisesti todennäköisesti keuhkotautiin.
Petrus Laestadiuksen merkitys lappologiassa ja saamentutkimuksessa perustuu hänen lähetysmatkoillaan pitämiinsä päiväkirjoihin ("journaler"), jotka hän julkaisi kahtena niteenä 1831 (ensimmäinen vuosi 1827) ja 1833 (vuodet 1828-32; lähetysmatkojen osalta todellisuudessa vain 1828-29). Kirjat, joista ensimmäinen osa oli arvostelu- ja myyntimenestys, kun toinen osa sai täysin päinvastaisen vastaanoton, antavat yksityiskohtaisen realistisen kuvan sekä saamelaisten että uudisasukkaitten oloista ja jokapäiväisestä elämästä. Päiväkirjoja leimaa lämmin myötätunto Pohjolan vähäväkisiä kohtaan sekä saamelaisuuden sisäinen tuntemus. Niiden varsinkin ensimmäisen osan impulsiivista ja sensuroimatonta, tunnustuksellista tyyliä on kiitetty, mutta tutkijan kannalta niiden epäsystemaattisuus muodostaa ongelman. Kirjoista on ilmestynyt uusintapainoksia, mutta vielä Arne Nordberginkin 1977 julkaisemaan laitokseen sisältyy vain henkilö- ja paikannimihakemisto asiahakemiston puuttuessa.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
