Boaššu, Posio
Boaššu, Posio
Paimentolaiselämää viettäneiden saamelaisten asumuksessa kodassa on sekä tavaroilla että ihmisillä ollut oma aikojen kuluessa määräytynyt paikkansa. Keskellä on tulisija, sivustoilla oleskelutilat eli loidot ja peräosassa on säilytetty metsästysvälineitä, ruoka-astioita ja arvotavaroita. Peräosa eli posio on ollut myös pyhä paikka, jonne ei naisilla ole ollut lupa mennä. Siellä olevasta peräovesta lähtivät metsästäjät pyyntiin ja sitä kautta tuotiin kotaan esimerkiksi kaadetun karhun tai jonkin muun riistaeläimen lihat. Myös noitarumpu kuljetettiin posion oviaukon kautta sisään ja ulos.
Kodan peräosa on pohjoissaamessa nimeltään boaššu. Sana tunnetaan lähes kaikkialla saamelaiskielten alueella ja se on lainattu Pohjois-Suomen murteisiin muodossa posio. Boaššu on samaa alkuperää kuin itämerensuomalaisten kielten pohja; saamen sana saattaa olla myös vanha laina itämerensuomalaiselta taholta. Pohja tarkoittaa paitsi jonkin alinta osaa tai perustaa myös pohjoista ilmansuuntaa. Kodan varsinainen oviaukko on aina vanhan tavan mukaan ollut etelään päin ja sitä vastapäätä oleva posio pohjoisen puolella.
Itämerensuomalais-saamelaista sanaa on pidetty omaperäisenä, mutta toisaalta sitä on myös arveltu joko germaanisperäiseksi tai vielä varhaisemmaksi indoiranilaisista kielistä saaduksi lainaksi. Otaksutun kantagermaanisen vastineen jatkaja nykykielissä on esim. saksan Banse '(vilja)varasto, (heinä)keko, pino'. Indoiranilaisella taholla taas ehdotettujen vastineiden merkitys on läheisempi: 'takaa; pohjoinen'.Katso myös boaššu
