Kainulaiset
Kainulaiset
"[...] rinnan tämän maan [= Norja] pohjoisosan kanssa on Kvenland (Cwena land). Nämä kveenit (Cwenas) hyökkäävät toisinaan pohjanmiesten (norjalaisten) kimppuun vuorten yli; toisinaan pohjanmiehet hyökkäävät heidän kimppuunsa. Siellä on hyvin suuria suolattomia järviä vuorten välissä. Kveenit kantavat veneensä maataipaleiden yli näihin järviin ja sotivat pohjanmiehiä vastaan. Heillä on hyvin pienet ja keveät veneet."
Näin kertoo kveeneistä norjalainen viikinki Ottar kuningas Alfredin maantieteessä 890-luvulla. Ottarilla oli hyvä paikallistuntemus Pohjois-Skandinavian ja Lapin oloista, sillä hän asui Haalogalannissa, "kaikista norjalaisista pohjoisimpana". Kvenland sijoittui maantieteellisesti Pohjanlahden perukan ympärille. Sen asukkaat kveenit erotettiin norjalaisista, saamelaisista ja bjarmeista. Kveenien ja norjalaisten huonot välit lienevät johtuneet jo kilpailusta verottaa saamelaisia ja käydä kauppaa heidän kanssaan.
Alfredin maantiedettä myöhäisempiä, lähinnä 1100- ja 1200-luvun tietoja kveeneistä Kvenlandin asukkaina on islantilaisissa saagoissa. Tärkein niistä on Snorri Sturlusonin kirjoittama Egillin saaga. Sen mukaan kveenit (Kvenir) jo selvästi asuivat Kvenlandissa heimokuninkaansa Faravidin johdolla ja olivat nyt sovussa norjalaisten kanssa lapinverotuksessa ja -kaupassa. Sen sijaan taisteluja käytiin yhteisvoimin karjalaisia vastaan, jotka pyrkivät myös pääsemään käsiksi lapinkäyntiin. Yhteistyö kantoi saagan mukaan hyvää tulosta. Saaga erottaa kveenit ja Kvenlandin myös helsingeistä ja Helsinglannista. Jo näiden kamppailujen tuloksena lienee vakiintunut käytäntö, jonka mukaan myöhemmin Ruotsi ja Venäjä verottivat yhdessä Kemin Lapin lapinkyliä.
Kveenejä voidaan saagojen valossa pitää pohjoisessa liikkuneina ja sinne asumaankin asettuneina suomalaisina. Heidän asuma-alueensa Kvenlandin ydintä olivat epäilemättä Tornionjoki- ja Kemijokilaakso. Pohjois-Norjasta päin katsottuna pidettiin vielä 1700-luvulla Kvenlandin ydinalueena nimenomaan Tornionlaaksoa ja Tornion pitäjää. Nimitys "kveenit" alkoi tuolloin jo siirtyä Pohjois-Suomesta Ruijaan muuttaneiden suomalaisten nimitykseksi.
Vanhimmalta osaltaan kveenit lienevät olleet nimenomaan hämäläisiä, sillä pohjoisen vanha, ei-saamelainen paikannimistö, nimistä Tornio ja Kemi alkaen, on alkuperältään hämäläistä. Arkeologiset ajoitukset osoittavat Tornion- ja Kemijokilaakson kiinteän talonpoikaisasutuksen alkaneen viimeistään 1100-luvulla. Sittemmin jokilaaksoihin asettui asumaan myös karjalaisia, ja varsinkin 1300-luvulta 1500-luvulle tuli niiden alaosiin ja rannikolle uudisasukkaita Lounais-Suomesta Ala-Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta.
Nimitykset kveenit (kvenir) ja Kvenland lienevät todennäköisimmin alkuperältään norjankielisiä. Niihin saattaa sisältyä sana kvein, hvein, joka merkitsi 'alavaa, kosteaa, ruohoa kasvavaa maata', siis niittyä. Tunturien kansan, norjalaisten, näkökulmasta niiden runsaus oli varmasti Perämeren rannikon ja jokilaaksojen luonnon silmiinpistävä piirre. Kvenland oli siis norjalaisille "Alamaa" ja kveenit "alamaalaisia". Pohjois-Norjan suuren vuonon, Kvaenangenin nimi johtunee mieluummin kyseisestä maastotermistä kuin kveeneistä - onhan vuononpohjukassa laaja alava niittytasanko.
Kveenit olivat siis norjalaisesta näkökulmasta pohjoisen vanhimpia suomalaisia talonpoikaisia asukkaita. Saagojen valossa lapinkauppa ja -verotus kuului heidän toimiinsa yhdessä norjalaisten ja karjalaisten kanssa. Sittemmin Ruotsin valtio "rekrytoi" kveenit alamaisikseen ja pohjoisen intressiensä valvojiksi tunnustamalla talonpoikien, kveenien lapinläyntioikeudet, mihin perustui heidän nimityksensä birckarlar, "pirkkalaiset".
Suomalaisessa, erityisesti savolaisessa, karjalaisessa ja pohjalaisessa tietoudessa on Pohjanmaan rannikko tunnettu vanhastaan nimellä Kainuu eli Kainuunmaa ja sen asukkaat kainulaisina. Sen sijaan Länsi-Suomesta käsin kutsuttiin muotoutuvaa uutta maakuntaa Pohjanmaaksi ja sen asukkaita pohjalaisiksi. Pohjoisinta Kainuuta oli Tornionlaakso, jonka sisäosissa, nykyisellä Ylitorniolla oleva suuri kylä oli nimeltään Kainuu eli Kainuunkylä. Naapurijoki, Kalixjoki, sai suomalaisilta nimen Kainuunjoki ja sen pitäjiä kutsuttiin Ala- ja Yli-Kainuuksi.
Peräpohjan jokilaaksojen asukkaiden nimestä kainulaiset nimitys lienee lainautunut myös saamelaisille. Nimitys gáidnolaš tavataan tornionlapin ja ruotsinlapin murteissa 'ei-saamelaista talonpoikaa' merkitsevänä sanana. Sen sijaan meri-, tunturi- ja itälapin murteissa sanaa ei tunneta.
Tutkimus ei ole kyennyt varmistumaan, että nimityksillä kveenit - kainulaiset ja Kvenland - Kainuu olisi mitään muuta tekemistä toistensa kanssa, kuin että ne tarkoittavat suunnilleen samoja alueita ja niiden asukkaita, mutta eri näkökulmista.
Luontevin selitys Kainuu-nimelle on se, että nimi juontuu maastosanasta kainu ~ kaino ~ kainut ~ kainua, joka on merkinnyt 'alavaa maata, niittyä'. Sanan varhaisin esiintymäalue, kanta-alue, on ollut Ala-Satakunta ja Vakka-Suomi, Varsinais-Suomen pohjoisosa, jossa tavataan useita sanaan perustuvia paikannimiä. Sana siirtyi keskiajalla vahvan muuttoliikkeen myötä Pohjanmaan rannikolle, missä sitä käytettiin lukuisien pienmaastojen nimeämisessä ja myös lopulta merestä nousevan rannikon nimeämisessä.
Sisällysluettelo: Historia
