Paulaharju, Samuli
Paulaharju, Samuli
Samuli Paulaharju (1875-1944) oli kirjailija ja kansanperinteen, erityisesti pohjoissuomalaisen perinteen suurkerääjä. Sai professorin arvonimen 1943.
Samuli Paulaharju sai kareliaanisen herätyksen opiskellessaan Jyväskylän seminaarissa kuuromykkäinopettajaksi 1897-1901. Hän oli erityisen viehättynyt karelianismin romanttisesta ihmiskuvasta, käsityksestä periferian ihmisen "alkuperäisyydestä". Tätä ihmistä Paulaharju etsi alkuun Karjalasta, mutta otettuaan osaa epäonnistuneeseen Itä-Karjalan vapautusretkeen ja rajan sen jälkeen sulkeuduttua, hän suuntasi retkensä erityisesti pohjoisen, Lappiin. Tosin jo 1914 Paulaharju oli tehnyt tutkimusmatkan Petsamoon ja Kuolan Lappiin, mistä myös syntyi hänen ensimmäinen kirjansa, Kolttain mailla (1914).
Samuli Paulaharjun (tosin yhdessä vaimonsa Jenny Paulaharjun kanssa kokoamat) keräelmät lienevät maailman suurin yhden ihmisen tuottama folklorekokoelma. Kokoelmaa rasittaa laadullinen ongelma: Paulaharju valikoi haastateltavansa esiymmärryksensä mukaisesti siten, että nämä edustaisivat hänen etsimäänsä ihmistyyppiä mahdollisimman puhtaana. Lisäksi hän mieluiten haastatteli vanhuksia. Toisaalta kokoelma on vapaa tieteellisistä ennakkonäkemyksistä. Paulaharju ei puhunut saamea, mutta haastatteli suomeksi myös suuren joukon saamelaisia, joiden perinteestä kertovat Kolttain mailla -teoksen lisäksi erityisesti dokumentaariset, joskin kaunokirjalliseen muotoon toimitetut kirjat Lapin muisteluksia (1922), Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa (1923), Taka-Lappia (1927) ja Tunturien yöpuolta (1934). Lisäksi Paulaharju kirjoitti mm. teoksen Seitoja ja seidan palvontaa (1932). Paulaharjun alkuperäiset kenttämuistiinpanot sekä puhtaaksikirjoitetut muistiinpanot ovat Suonalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa Helsingissä.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
Paulaharju, Samuli (engl. ver.)
Look the Finnish tab.
