Tanssi: itäsaamelainen

{{Artikkeli |sivun nimi=Tanssi: itäsaamelainen |kieli=suomi |id=0428

|artikkeliteksti=

Itäsaamelaisesta perinnetanssista ei ole säilynyt minkäänlaisia tietoja, joten myös omaehtoinen tanssimista kuvaava sanasto puuttuu täysin. Vanha liikuntaperinne on todennäköisesti kadonnut kristinuskon tulon myötä, koska muilla arktisilla sukulaiskansoilla ilmenevät tanssimisen muodot liittyvät karhunpeijaisriitteihin. Vain hajanaisissa vanhojen ihmisten muisteluksissa 1900-luvun alusta on hämäriä muistikuvia obinugrilaisille tunnusomaisista tavoista tanssia. Sanat kuten 'käveleminen peräkkäin', 'pyöriminen (ympäri)' voivat kuvata tanssimista samoin kuin sanat 'polkeminen', 'huitominen' ja 'hyppiminen' samanistisissa (samanismi) yhteyksissä. Nykyiset arvelumme perustuvatkin kuvauksiin noidan työskentelystä. Näissä yhteyksissä käytetty terminologia viittaa luonnon eläinten liikkeiden jäljittelyyn. Noidan liikehdintään liittyy termi kikki, kigkad, jonka assosiaatiot liittyvät metson soidinmenojen kyykyssäoloon ja kiihkoisaan ääntelyyn. Venäjässä noita-sanalle onkin käännöksinä kikimora tai koldun.

Ainoa perinnetanssi viimeisen sadan vuoden ajan on ollut katrilli, joka Venäjän kautta tulleena on täyttänyt riittitanssien jättämän tyhjiön. Suonikylän koltilla se on säilynyt elävässä käytössä näihin päiviin saakka kuten kildininsaamelaisillakin. Suonikylän koltat osasivat yleisesti tanssia 1930-luvulla kuutta katrillitanssin 12 osasta. Nykyisin ovat Sevettijärven ja Nellimin tanssiryhmillä käytössä osin venäjästä muuntuneet nimitykset: Obtsikruug, Karabuska, Oira, Krakoviac, Kuu loistaa (läpytystanssi), Kerenski (Kamarski), Pas d'espagne, Vintjorka (Wengerka), Okkoldona, Ainamulaadu, Sestjorka ja Vosmjorka. Kuolansaamelaista uudempaa tanssi- ja lauluperinnettä on pisimpään edustanut Ojar-ryhmä ([[Tiedosto:P> |thumb|600px|{{{2}}}]]