| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Kielipesä, <i … <P align="justify"> Kielipesä, <i>kiõllpieˊss</i> (ks), <i>kielâpiervâl</i> (is), <i>giellabeassi</i> (ps), <i>kohanga reo</i> (maori), on alle kouluikäisille lapsille tarkoitettu toimintamuoto, jonka avulla lapselle pyritään siirtämään luonnollisella tavalla hänen vanhempiensa äidinkieli, jota hänen kotonaan ja muussa ympäristössään käytetään liian vähän, jotta lapsi kuulisi sitä kylliksi oppiakseen sen. </P>
<P align="justify"> Kielipesäajatus on saanut alkunsa Uuden Seelannin alkuperäiskansan, maorien, keskuudessa. Uudessa Seelannissa perustettiin ensimmäinen kielipesä, "kohanga reo", 1980-luvun loppupuolella elvyttämään maorilasten äidinkieltä, jonka englanti oli syrjäyttänyt. Kielipesässä maoria hyvin taitavat aikuiset pyrkivät lisäämään lasten kielitaitoa arkipäivän toimien, leikin, laulun yms. avulla. </P>
<P align="justify"> 1990-luvulla inarin- ja koltansaamen elvyttämiseksi aloitettiin kielipesien toiminta alle kouluikäisiä varten. Koltansaamenkielinen puolivuotinen kielipesäkokeilu Sevettijärvellä pääsi liikkeelle Suomen sosiaali- ja terveysministeriön myöntämien varojen turvin alkuperäiskansojen teemavuonna 1993. Kielipesäkokeilun tulokset olivat lupaavia. Vuonna 1997 koltansaamen kielipesä aloitettiin uudestaan EU:n ja Inarin kunnan varoin. Samana vuonna alkoi Inarinsaamen yhdistyksen ylläpitämä kielipesä Inarissa. Hieman myöhemmin aloitti toimintansa Inarin kunnan ylläpitämä inarinsaamen kielipesä. </P>
<P align="justify"> Kielipesiin ilmoittautui alle kouluikäisiä lapsia enemmän kuin voitiin ottaa. Heitä ohjaamaan palkattiin useita koltan- ja inarinsaamenkielentaitoisia työntekijöitä. Kielipesän toiminta koostuu päivittäisistä koltan- ja inarinsaamenkielisistä rutiineista sekä vierailuista tarkoin valittuihin kohteisiin lasten tutustuttamiseksi saamelaiseen kulttuuriin. Lähiympäristön luonto on tärkeä elementti koko toiminnan ajan. Pitempien kalastukseen ja poronhoitoon liittyvien retkien ohella tehdään runsaasti lyhyempiä retkiä lähiympäristöön ja eletään pohjoisen luonnon vuodenaikojen kiertokulkua. Elinkeinoihin tutustutaan keskittyen poronhoitoon osallistumalla eri vuodenaikojen poronhoitotöihin ja myös porotalousmatkailuun. Poronhoidon lisäksi lapsille halutaan antaa virikkeitä myös muista alueen elinkeinoista, erityisesti käsitöistä ja kalastuksesta. Myös rikas koltta- ja inarinsaamelainen ruokakulttuuri esitellään mm. leipomalla kurniekkoja, kuivattamalla poronlihaa, tekemällä kumpuksia jne. Kaikella tällä toiminnalla pyritään saamaan lapsi tietoiseksi saamelaisen elämänmuodon monipuolisuudesta ja rikkaudesta. Päivittäin toistuvat rutiinininomaiset toiminnot ja puuhastelu ovat tärkeitä, sillä niiden avulla koltan- ja inarinsaame tulevat lapselle nopeasti automaattiseksi kieleksi. Kielipesään toivotaan vierailijoita, jotta lapset huomaavat, että koltan- ja inarinsaamea käyttävät muutkin kuin vain kielipesän työntekijät. Kielipesässä ollaan päivittäin kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa. Kielipesä on lapselle maksuton. Vanhemmat kuljettavat lapset kielipesään omalla kustannuksellaan, muttavoivat osallistua retkiin ilmaiseksi. </P>
<P align="justify"> Kielipesän käyneitten lasten saamelainen [[Identiteetti|identiteetti]] vahvistuu koko ajan, sillä sen pohjana on kieli. Mitä paremmin hallitaan [[Koltansaame|koltan]]- ja [[Inarinsaame|inarinsaamen]] kieltä, sitä vahvemmaksi muodostuu saamelainen identiteetti. Kielipesän on todettu antavan lapsille niin hyvän kielellisen pohjan, että he pystyvät osallistumaan saamenkieliseen opetukseen peruskoulussa. </P>
<P> [[Tiedosto:JSY_435_Suopunginheittoa.jpg|thumb|600px|Suopunginheittoa]] </p>
<P> [[Tiedosto:JSY_658_Saamelaistytto.jpg|thumb|600px|Saamelaistyttö mekossa heinikossa]]</p>
<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Koulutus| Sisällysluettelo: Koulutus]]<BR><BR>ysluettelo: Koulutus]]<BR><BR> +
|
