Laula-Renberg, Elsa
Laula-Renberg, Elsa
Elsa Laula (1877-1931), myöhemmin Elsa Laula Renberg, oli eteläsaamelainen poliitikko ja kirjailija.
Elsa Laula Renberg on yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä saamelaispoliitikoista ja saamelaisliikkeen perustajista. Häntä kutsutaan saamelaisten naispioneeriksi ja esiäidiksi. Hän on ensimmäinen saamelainen nainen, jonka tiedetään julkaisseen omia kirjoituksiaan. 1904 hän julkaisi 30-sivuisen kirjan Inför Lif eller Död? Sanningsord i de Lappska förhållandena. Suppeasta sivumäärästä huolimatta Laula käsittelee kirjassa monia asioita, kuten kansansa asemaa ja sen selviytymismahdollisuuksia ruotsalaistamispolitiikan alla ja sosiaalidarvinistisen ideologian vallitessa. Laula pohtii maanomistusoikeutta ja poliittisia oikeuksia yleensä sekä lasten koulutusmahdollisuuksia.
Laula kirjoitteli aktiivisesti lehtiin ja tapasi eri ministereitä, jopa kuninkaan. Hän vaikutti ensin Ruotsissa. Mentyään naimisiin Tomas Renbergin kanssa hän muutti Norjaan 1908 ja jatkoi poliittista toimintaansa siellä. Laulan kirjallinen ja poliittinen toiminta johti siihen, että 1904 saamelaiset kokoontuivat Tukholmaan perustamaan Ruotsin saamelaisten keskusjärjestöä Lapparnas Centralforbund. Keskusjärjestön poliittinen toiminta tuotti tuloksia, sillä se julkaisi 1904 ja 1905 lehteään Lapparnas Egen tidning. Keskusjärjestön taustalla olivat samoihin aikoihin perustetut monet eteläsaamelaisyhdistykset, kuten Laulan kotiseudullekin perustettu Fatmomokke lappförening -niminen yhdistys.
Laula oli edistyksellinen ja poikkeuksellinen nainen silloisessa yhteiskunnassa, myös naishistoriallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Laula sai toimillaan ja kirjoittelullaan paljon vastustusta viranomaisten taholta ja hänellä oli vaikeuksia toimia olemassaolevien poliittisten kanavien kautta. Laula vetosi erityisesti saamelaisnaisiin ja halusi myös heidän järjestäytyvän, sillä hän tiedosti naisten merkityksen yhteiskunnallisten asioiden hoidossa ja yhteiskunnallisten valtarakenteiden muuttamisessa saamelaisille myönteisemmiksi. Hän oli vakuuttunut siitä, että naiset miesten kanssa yhdessä voisivat toimia tehokkaasti oman kansansa hyväksi perustamalla omia vahvoja yhdistyksiään. 1910 perustettiin ensimmäinen saamelaisnaisten yhdistys Brurskanken Samiske Kvindeforening. Yhdistyksen tavoitteena oli saada aikaan koulu Nordlandiin ja jakaa tietoa saamelaisille. Laulan ja hänen perustamien järjestöjensä työn historiallisesti merkittäväksi ja tähän päivään asti vaikuttavaksi tulokseksi voidaan laskea Trondheimissa järjestetty ensimmäinen pohjoismaisten saamelaisten kansalliskokous 1917.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
