Kuukaudet

suomi
davvisámegiella
English
svenska

Kuukaudet

Kuukausien perinteiset nimitykset perustuvat termeihin, jotka liittyvät poron luontoon, luonnon muutoksiin ja eläin- ja kasvilajien lisääntymiseen. Vanhan ajanlaskun mukaan vuodessa oli 13 kuukautta, jotka laskettiin uudesta kuusta (mánnočalbmi, kuunsilmä, kts. kuu) seuraavaan uuteen kuuhun, jolloin kuukauden pituudeksi muodostuu n. 28 päivää. 13-kuukautista vuotta on tapana kutsua kuuvuodeksi ja 12-kuukautista vuotta aurinkovuodeksi. 12-kuukautiseen aurinkovuoteen perustuva kalenteri otettiin käyttöön sen jälkeen, kun kristinusko oli tullut Saamenmaahan ja muut naapurikansat toivat pohjoiseen asetuttuaan omia ajanlaskujärjestelmiänsä. Suurin osa kuukausien nimityksistä on nykyään perinteisiä saamelaisia, mutta osassa on kristinuskon tai naapurikansojen vaikutusta. Jotkut saamelaisryhmät ovat omaksuneet enemmistökansojen käyttämät kuukausien nimitykset, esimerkiksi kildininsaamessa käytetään nykyään kuukausien venäjänkielisiä nimityksiä. Kuuvuoden 13:a kuukautta eivät nykyaikana käytössä olevat 12 kuukautta suoraan vastaa (aikakäsitys).

Talvikuukausien perinteisistä nimityksistä on vähän tietoa. Kristinuskon ja skandinaavien vaikutus on ilmeistä seuraavissa pohjoissaamen nimityksissä, kuten skábmamánnu (syystalvella kaamosajan alkaessa, marras-joulukuu), juovlamánnu (joulukuu), ođđajagimánnu (uuden vuoden alku, tammikuu) ja guovvamánnu (tammi-helmikuu). Koltansaamen nykyisissä nimityksissä on ortodoksisen kirkon vaikutusta. Joulukuu on rosttovmään (venäjä rozhdestvo) tai pââˊzzmänn (pyhänkausi). Helmikuu on jõnnpââˊzzmään (suurpyhän kausi) , jota vastaa vanha nimitys täˊlvvmään (talvikuukausi) tai venäläisesta aikajärjestelmästä peräisin oleva nuˊbbmään (toinen kuukausi). Maaliskuu on pâˊzzlâšttammään (pääsiäiskuukausi), jota vastaa vanha nimitys vuõrčosmään (variksen kuukausi).

Kevättalven kuukaudet ovat pohjoissaamessa njukčamánnu (joutsenen kausi) tai gáranasmánnu (korpin kausi, helmi-, maalis- ja huhtikuuta). Kun on suvennut ja hanki on muodostunut, alkaa cuoŋománnu (huhti-toukukuu). Vasomisen kausi, toukokuu tunnetaan nimellä miessemánnu tai vueˊssmään (Ko), koltansaamessa käytetään myös nimitystä ǩiđđmään (kevätkausi).

Kun vihreät lehdet ja heinät ovat kasvaneet, on jo geassemánnu tai koltansaamessa ǩieˊssmään (kesä-heinäkuu). Heinäkuun nimityksenä tunnetaan kildininsaamen čušškmaann (sääskien kausi) tai pohjoissaamen suoidnemánnu tai koltansaamen sueiˊnnmään. Kesähelteessä poro alkaa luoda karvansa (borgáda), mistä tulee nimitys borgemánnu (suunnilleen heinä-elokuu). Uuden karvan saanut poro on šnjilži , mistä tulee vanha nimitys šnjilžámánnu (elo-syyskuu). Kun poron karva tuuhenee talveksi, poron sanotaan saaneen paksun silokarvan, gassa borgi, mistä vanha nimitys gassabormánnu tulee (nykyään čakčamánnu tai koltansaamessa čõhččmään, syyskuu). Poronhoidon tärkeästä ajanjaksosta, rykimäajasta, on tullut nimitys ragatmánnu (rykimäajan kausi, syys-lokakuuta). Rykineistä hirvaista käytetään nimitystä golggohat, mistä tulee seuraavan kuukauden nimitys golggotmánnu (loka-marraskuuta).

Nykyiset pohjoissaamenkieliset nimitykset ovat seuraavat:

ođđajagimánnu	tammikuu, uudenvuoden kuukausi
guovvamánnu	helmikuu (etymologia on epäselvä)
njukčamánnu	maaliskuu, joutsenen kausi
cuoŋománnu	huhtikuu, hankikausi
miessemánnu	toukokuu, vasojen kausi
geassemánnu	kesäkuu, kesäkausi
suoidnemánnu	heinäkuu, heinäkausi
borgemánnu	elokuu, karvan luomisen kausi
čakčamánnu	syyskuu, syyskausi
golggotmánnu	lokakuu, väsyneiden hirvaiden kausi
skábmamánnu	marraskuu, kaamoskausi
juovlamánnu	joulukuu, joulukausi