Esihistoriallinen aika
Esihistoriallinen aika
Ajanjakso, jolta ei vielä ole tutkimuksen kohteena olevan yhteisön olosuhteita tunnistettavasti ja erittelevästi valaisevia kirjallisia lähteitä. Tätä kriteeriä ei kuitenkaan aina ja kaikkialla noudateta kirjaimellisesti. Ruotsissa ja Norjassa esihistoriallisen ajan katsotaan päättyvän viikinkiajan myötä (1050 jKr), mutta pohjoisalueen pyyntiyhteisöihin on sovellettu Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua (1323 jKr). Suomessa esihistoriallisen ajan katsotaan päättyvän ristiretkiajan myötä ja siten ajallisesti porrastetusti maan eri osissa. Suomen näkökulmasta koko itäiseen ja pohjoiseen Fennoskandiaan sovelletaan Karjalan vuosilukua (1300 jKr). Arkeologian näkökulmasta myöhäisrautakauden ja siten esihistoriallisen ajan voidaan katsoa jatkuvan lähes 1300-luvun puoliväliin saakka pohjoisessa Fennoskandiassa.
Historiallinen aika.
Kronologia.
Sisällysluettelo: Arkeologia
Prehistoric Age
The time for which there are no written source that recognizably and specifically describe the conditions of the society that is the object of the research. This criterion is not, however, always followed to the letter. In Sweden and Norway, the Prehistoric Age is considered to end with the Viking Age (A.D.1050) (the Iron Age: Scandinavia), but for the hunting communities of the north the end point is made the Treaty of Pähkinäsaari (Nöteborg, now Oreshek) in A.D. 1323. The Prehistoric Age in Finland is considered to have ended with the Age of the Crusades, and accordingly it is chronologically gradated through different parts of the country. From the Finnish point of view, the year for Karelia (A.D.1300) is used for the whole of eastern and northern Fennoscandia. From the point of view of archaeology, the Late Iron Age and thus the Prehistoric Age can be regarded as continuing into almost the mid-fourteenth century in northern Fennoscandia.
Historic Age.
Chronology.
Table of contents: Archaeology
