Holmberg, U.
Holmberg, U.
Uno Harva (vuoteen 1927 Holmberg) (1882-1949) oli suomalainen uskontotieteilijä ja Turun yliopiston sosiologian professori vuodesta 1926.
Uno Harvan merkitys lappologian ja saamentutkimuksen kannalta perustuu hänen varhaiseen teokseensa Lappalaisten uskonto (1915), joka pitkään oli ainoa suomenkielinen yleisesitys saamelaisten esikristillisestä uskonnosta ja maailmankuvasta. Vielä 1987 siitä on tehty Uppsalassa ruotsinkielinen laitos.
Uno Harva oli varsinkin uransa alkupuolella manismin kannattaja, eli pyrki palauttamaan uskonnolliset ilmiöt vainajainpalvontaan. Tätä hän myös evolutionismin hengessä piti uskontoilmiön lähtökohtana. Esi-isien palvonnan Harva siis näki olevan myös saamelaisten esikristillisen maailmankuvan ja siihen liittyneiden käytänteiden, kuten yliluonnollisille olennoille uhraamisen taustalla. Myös seitapalvonnan (sieidi, uhraaminen) Holmberg yhdisti vainajainpalvelukseen. Perusteluna hän näki seitapalvonnan perhe- tai sukukohtaisuuden. Hän yhdisti seidan myös sáivaan, mutta sáiva-henget hän taas yksiselitteisesti tulkitsi suvun tai perheen esivanhempien hengiksi.
Toinen täysin ajankohdan mukainen piirre Harvan ajattelussa oli skandinavistinen diffusionismi (evolutionismi). Useiden pohjoismaisten kollegojensa tapaan hän pyrki löytämään saamelaiskulttuurin ilmiöille pikemmin skandinaaviset esikuvat kuin pitämään niitä kotoperäisinä. Ainoastaan vainajain- ja karhunpalvonnan Harva katsoi aitosaamelaiseksi, muut "kehittyneemmät" uskonnon harjoituksen muodot hän katsoi naapurikulttuurien vaikutuksen tuloksiksi. Muista 1900-luvun lappologeista hän erottuu edukseen kuitenkin siinä, että hän tiedosti saamelaiskulttuurien väliset erot eikä pyrkinyt pelkistämään saamelaista kulttuuria vivahteettomaksi monoliitiksi.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
Holmberg, Uno (engl. ver.)
