Manismi

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Jump to: navigation, search

Manismi

Manismilla (< lat. manes, 'vainajain sielut') tarkoitetaan (lähinnä oman suvun) vainajien palvontaa ja toisaalta uskontotieteellistä tulkintasuuntaa, jossa uskoa vainajasieluihin ja esi-isien palvontaa pidetään uskonnon alkumuotona. Manismin teorian esitteli H. Spencer 1876. Saamelaisen kansanuskon tutkimuksessa esim. Uno Holmbergin tulkinnoissa manismi näyttäytyy vahvana.


Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore

Risto Pulkkinen



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Manism

Manism (< Latin manes ‘the shades, souls of the dead’) is the cult of the dead, mainly one’s own ancestors. It is also used to refer to an approach in comparative religion in which a belief in the souls of the dead and ancestor worship is regarded as the origin of religion. The theory of manism was proposed by Herbert Spencer in 1876. It had a strong influence on the interpretations of Uno Holmberg in his study of Saami religion.

Risto Pulkkinen



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den

,