| TekstiThis property is a special property in this wiki.
|
<P align="justify"> Valtiot aloittiv … <P align="justify"> Valtiot aloittivat saamelaisasioiden kohentamisen nimittämällä [[Saamelaiskomiteat ja -mietinnöt|saamelaiskomiteoita]]. Norjassa 1947 asetettiin koululaitoksen yhtenäistämistoimikunta (Samordningsnemnda for skoleverket), jonka toimikuntaan kuului kolme jäsentä, joiden joukossa oli opettaja Per Fokstad. Vuotta myöhemmin ilmestyneessä mietinnössä luotiin historiallinen katsaus [[V. Westen, Thomas|Thomas von Westenin]] ajoista ja esitettiin uuden saamen kirjakielen luomista ja saamelaisten kouluolojen parantamista. Mietintö johti ensimmäisen saamenkielisen oppikirjan valmistumiseen uudella kirjoitustavalla 1951 ja myöhemmin Katekismuksen, Raamatun historian ja lukukirjojen julkaisemiseen. [[Guovdageaidnu|Koutokeinoon]] perustettiin valtion ylläpitämä saamelainen kotitalouskoulu (<i>Statens heimeyrkeskole for samer</i>) ja Tromssan opettajakorkeakoulussa aloitettiin saamen kielen opetus 1951. 1956 nimitettiin uusi komitea selvittämään saamelaiskysymyksiä johtajanaan professori Asbjörn Nesheim. Mietintö valmistui 1959 ja se aloitti laajan periaatekeskustelun viranomaisten saamelaispolitiikan linjoista ja tavoitteista. Komitea esitti, että valtion viranomaisten tulee vahvistaa saamelaisvähemmistön taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oloja siten, että saamelaisten elämäntapa, elinkeinot ja kieli säilyvät. Suomessa 1949 nimitetyn Saamelaisasiain komitean mietintö valmistui 1952, mutta ehdotukset eivät kuitenkaan johtaneet toimenpiteisiin. Yhtä huonosti kävi Norjan saamelaiskomitean mietinnön (1959) ehdotuksille, joita seurasi myrskyisä ja ristiriitainen keskustelu. Mietintöjen lähtökohtana oli pysäyttää assimilaatiopolitiikkaa ja suoda saamelaisille vähäisiä erikoisoikeuksia. 60-luvun alussa Norjan suurkäräjät käsitteli ensimmäistä kertaa saamelaisten asemaa kokonaisvaltaisesti ja antoi muutamia tiedonantoja saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen kehittämiselle koulussa. </P>
<P align="justify"> 1970-luvulla ilmestyi jo useita pää- ja osamietintöjä. Norjassa ensimmäinen mietintö (NOU 1975:37) saamelaisten oloista käsitteli saamelaisten opetusasioita peruskoulun jälkeen (<i>Videregående opplaering for samer</i>) ja sisälsi myös ehdotuksen opetussuunnitelmien laatimiseksi. Suomessa oltiin edellä aikaansa. Valtioneuvoston 1971 asettama [[Saamelaiskomiteat ja -mietinnöt|Saamelaiskomitea]] teki 1973 julkaisemassa mietinnössään (komiteanmietintö 1973:46 liiteosineen) esityksen saamelaislaiksi. Lakiehdotus koski [[Saamelaismääritelmä|saamelaismääritelmää]], saamelaisaluetta, saamelaisrekisteriä, saamen kielen asemaa, luonnonvarojen käyttöä saamelaisalueella, saamelaishallintoa, sen toimivaltaa ja sen valitsemista vaaleilla, luonnonsuojelualueiden perustamista ja saamelaisrahastoa. Mietinnön ehdotusten perustalta annettiin asetus saamelaisvaltuuskunnasta (824/1973), joka sisälsi saamelaismääritelmän, säännökset [[Saamelaisvaltuuskunta|saamelaisvaltuuskunnasta]] ja sen vaaleista ja saamelaisten kotiseutualuetta koskevan määritelmän. Ruotsissa asetettiin 1973 asiantuntijaryhmä selvittämään saamelaisten kielen ja kulttuurin vaatimia tukitoimia. Sen päämietintö (<i>Samerna I Sverige, Stöd åt språk och kultur; SOU 1975:99-100</i>) liiteosineen sisältää saamelaisten silloisen oikeudellisen aseman ja kulttuurin ja järjestöjen kuvauksen sekä tilastoja. </P>
<P align="justify"> 1980- ja 1990-luvut ovat varsinaista komiteanmietintöjen ja selontekojen aikaa, ja tulokset alkoivat näkyä 1980-luvun lopulla huomattavina lainsäädännöllisinä muutoksina. Norjassa 1980 nimitetyn saamelaisoikeuksien komitean työn tuloksena julkaistiin 1981 komiteanmietintö saamelaisten oikeudellisesta asemasta (NOU 1984:18). Kulttuuri- ja kielikysymyksiä käsittelevä komiteamietintö valmistui seuraavana vuonna (NOU 1985:14). Uuden saamelaislain (1987) perusteella koottiin demokraattisilla vaaleilla valittu [[Saamelaiskäräjät|saamelaiskäräjät]] (<i>Sámediggi, Sametinget</i>). 1988 saamelaiset tunnustettiin [[Alkuperäiskansa|alkuperäiskansaksi]] Norjan perustuslaissa (110 a § 1988). Perustuslakiin liitetyn saamelaispykälän mukaan valtiolla on velvollisuus pitää huolta siitä, että saamelaiset alkuperäiskansana saavat harjoittaa ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja yhteiskuntaelämäänsä. Norjan saamelaiskäräjät aloitti toimintansa 1989. </P>
<P align="justify"> Ruotsissa 1983 asetetun Saamelaisoikeuksien komitean tavoitteena oli selvittää, miten saamelaisten oikeudellista asemaa Ruotsissa voidaan vahvistaa. Saamelaisten asemaa pohdittiin ensiksi kolmen pääkohdan osalta; [[Poronhoito - kokoomasivu|poronhoidon]] laillista suojaamista, toiseksi Saamen kansan kulttuurisia ja taloudellisia etuja valvovan saamelaisinstituutin perustamisen mahdollisuuksia ja kolmanneksi saamen kielen asemaa. Myöhemmin komitean tehtäväksi tuli lisäksi tutkia saamelaisten asemaa alkuperäiskansana olemassa olevan kansainvälisen lain puitteissa. Komitea raportoi suosituksiaan hallitukselle julkaisemalla kolme raporttia: 1986 raportin saamelaisten kansallisoikeudellisesta asemasta (<i>Samernas folkrättsliga ställning. Delbetänkande av sammerättsutredningen. SOU 1986:36</i>), 1989 saamelaisoikeuksista ja saamelaiskäräjistä (<i>Samerätt och sameting. Huvudbetänkande av samerättsutredningen SOU 1989:41</i>) ja 1990 saamen kielen asemasta (<i>Samerätt pch samiskspråk SOU 1990:91</i>). Ruotsissa julkaistiin vielä 1992 mietintö (SOU 1992/93), jonka ehdotusten pohjalta hallitusmuotoon vähemmistöjä koskevan kappaleeseen sisältyy saamelaisten erityisaseman tunnustaminen alkuperäiskansana. 1992 hyväksyttiin laki, joka sisältää perusteet saamelaiskäräjien asettamiseksi. Ruotsin saamelaiskäräjät avattiin alkuperäiskansojen vuonna 1993. Saamelaisten asema tunnustettiin perustuslain tasolla Ruotsissa vasta, kun valtiopäivät hyväksyi 1997 mietintönsä jättäneen vähemmistökomitean valmistelemat ehdotukset kansallisten ja historiallisten vähemmistöjen ja niiden kielten suojelusta (SOU 1997:192, 193). </P>
<P align="justify"> Suomessa valtioneuvosto asetti 1983 saamelaiskulttuuritoimikunnan, jossa jäseninä oli sekä ministeriöiden että saamelaisvaltuuskunnan edustajia. Saamelaiskulttuuritoimikunnan mietintö (1985:66) käsitteli laajasti saamelaisten kulttuurielämää ja järjestöjä, mutta ei johtanut välittömiin toimenpiteisiin. Toimikunta teki lukuisia rahoitusesityksiä kulttuurin ja järjestöelämän parantamiseksi. Uudet tutkimustulokset 1980-luvun lopussa esittivät varteenotettavia näkökohtia, erityisesti saamelaisten maahan kohdistuvan omistusoikeuden olemassaolon puolesta ja johtivat uusiin mietintöihin. 1994 valmistui Saamelaisasiain neuvottelukunnassa saamelaislakia koskeva ehdotus (komiteanmietintö 1990:32), joka sisälsi lainsäädännölliset ehdotukset sekä saamelaisten maahan kohdistuvien oikeuksien järjestämiseksi että näitä oikeuksia koskevaksi hallinnoksi. Ehdotus ei edennyt eduskuntaan, vaan se jaettiin kahteen osaan. Oikeuksien selvitystyötä päätettiin jatkaa saamelaisvaltuuskunnassa sekä valmistella oikeusministeriössä säännökset saamelaisten kulttuurista itsehallintoa varten. Elinkeinoja koskevat kysymykset lainsäädännössä jäivät oikeuksien selvitystyön yhteyteen. Oikeusministeriö asetti 2000 saamelaistoimikunnan maaherra Hannele Pokan johdolla selvittämään ja tekemään ehdotuksen siitä, miten saamelaisten kotiseutualueella valtion mailla voidaan yhtäältä turvata saamelaisten alkuperäiskansan oikeudet ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoaan ja perinteisiä elinkeinojaan ja toisaalta ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja niiden kehittämistarpeet. Tarkoituksena on, että ehdotuksen jälkeen Suomi voisi ratifioida [[ILO:n alkuperäiskansoja ja heimoja itsenäisissä valtioissa koskeva kansainvälinen sopimus (nro 169)|Kansainvälisen työjärjestön (ILO:n)]] alkuperäiskansasopimuksen nro 169. Saamelaistoimikunnan mietintö ei johtanut toimenpiteisiin. Saamelaisten maaoikeuskysymyksen selvitystyötä jatketaan edelleen. </P>
<P align="justify"> Kielen asemaa vahvistettiin asettamalla uusi [[Kielilainsäädäntö|kielilainsäädäntö]] kielilakikomiteoiden ehdotusten pohjalta vuoteen 2000 eri Pohjoismaissa, ensin Norjassa ja Suomessa ja viimeiseksi Ruotsissa. </P><BR>
[[Saamelaiskäräjät|Saamelaiskäräjät]]<BR>
[[Saamelaisvaltuuskunta|Saamelaisvaltuuskunta]]<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>nen ja organisaatiot]]<BR><BR> +
|
