| TekstiThis property is a special property in this wiki.
|
<P align="justify">
Lehdistö on 197 … <P align="justify">
Lehdistö on 1970-luvulla vakiintunut palvelemaan saamelaisia saameksi, erityisesti pohjoissaameksi. Saamenkielisen lehdistön historia ulottuu kuitenkin 1800-luvun lopulle, jolloin ensimmäiset [[Järjestöt|saamelaisyhdistykset]] virittelivät toimintaansa saadakseen omakielisen äänenkannattajansa. Saamelaisella lehdistöllä yleensä on tärkeä rooli eri saamelaisryhmien välisenä kanssakäymisen välineenä, saamelaisuudesta tiedottajana ja saamelaisidentiteetin vahvistajana. Saamenkielisellä lehdistöllä on erityinen merkitys saamen kielen aseman ja saamen kirjallisen käytön vahvistajana. Uudenlainen sähköinen media on luonut entistä paremmat mahdollisuudet yli rajojen tapahtuvaan vuorovaikutukseen. </P>
<P align="justify"> Rinnan yhdistystoiminnan kanssa syntyi saamelainen lehdistö. Norjassa ensimmäinen yhdistys yritettiin aikaansaada 1870, tarkoituksena julkaista lehteä <I>Muitalaegje</I> (1873-75). Yritys epäonnistui, koska Norjan hallitus oli haluton myöntämään tukea lehdelle. Norjan Vapaakirkko kykeni ja kykenee edelleen kuitenkin julkaisemaan lehteä <I>Nuorttanaste</I> (1898-) ja pitämään sitä hengissä. Lehti toimitetaan Nessebyssä ja se ilmestyy Vadsössa. Lehdellä oli syntyessään suuri merkitys, sillä sen avulla saamelaiset harjaantuivat lukemaan omaa äidinkieltään ja alkoivat siirtyä suullisesta viestinnästä vähitellen kirjalliseen viestintään. Norjan valtion diskriminaatiopolitiikka ei pystynyt vaientamaan saamelaisääntä. Seglvikissä Kvaenanginvuonossa toimittaja ja kirjailija Anders [[Larsen, Anders|Larsen]] kokosi veljensä uudelleen aloittamaan saamenkielistä lehteä <I>Sagai Muitalaegji</I> (Uutisten kertoja). Lehti ilmestyi 1904-1911 ja toimi merisaamelaisten poliittisena kanavana, ja muun muassa tuki Isak [[Saba, Isak|Saban]] ehdokkuutta suurkäräjäedustajaksi 1906-1912. Larsenin ja Saban ideologian mukaan tärkeää oli saamelaisten kulttuurihistorian korostaminen. Lehden lukijoille annettiin tietoa saamelaiskulttuurista sekä kansan menneisyydestä, jonka avulla saamelaiset voisivat puolustaa etujaan. Larsenin ja Saban tärkein panos oli koulupolitiikan ja sen seurauksien analysoinnissa. </P>
<P align="justify"> Ruotsissa 1904 perustettu ensimmäinen saamelaisten paikallisten järjestöjen yhteistyöelin <I>Lapparnas Centralforbund</I> tuotti myös tuloksia, sillä se julkaisi 1904 ja 1905 lehteään <I>Lapparnas Egen tidning</I>, jonka jatkajia ovat 1918 perustettu <I>Samefolkets Egen Tidning</I> (tavoitteena saamelaisten kulttuurien herääminen ja oman yhteiskunnallisen aseman oivaltaminen), joka jatkoi [[Samefolket-lehti|<I>Samefolket</I>]] -nimisenä vuodesta 1961. Aktiivinen yhdistyshenkilö oli Elsa [[Laula-Renberg, Elsa|Laula]]. Ruotsin saamelaisaktivistin Daniel Mortensonin perustama lehti <I>Waren Sardne</I> (1910-1913 ja 1922-25) kiinnitti huomiota erityisesti porosaamelaisten elämään. </P>
<P align="justify"> <I>Samefolket</I>-lehden perustaja oli Torkel Tomasson, joka toimitti lehteä yli 20 vuotta. Nykyisin <i>Samefolket</i> jakautuu kahteen osaan: aikakauslehti <i>Samefolket</i>, joka ilmestyy 12 kertaa vuodessa, ja rinnalla saman lehden Internet-versio. Lehti julkaistaan pääasiassa ruotsinkielisenä. Ilmestymispaikka on Ruotsin Östersund. Aikakauslehden tarkoituksena on pitää yhteyttä eri saamelaisryhmien välillä, levittää tietoa saamelaisuudesta sekä toimia keskustelufoorumina. Sisältö on monipuolinen: uutisaineistoa, kriittisiä katsauksia ja laajoja artikkeleita saamen kielestä, saamelaisten sivistyksellisistä ja kulttuurisista asioista ja ajankohtaisista saamelaispoliittisista asioista. Uudenlainen sähköinen mediakokeilu Internetissä aloitettiin 1997. Internet-julkaisu oli EU:n rahoittama. Kokeilu osoittautuimenestykseksi. </P>
<P align="justify"> <I>Sápmelaš</I> (ent. Sabmelaš -1979, Ođđa Sápmelaš 1993-) oli Suomen ensimmäinen saamenkielinen aikakauslehti. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin 25.3.1934 [[Lapin Sivistysseura|Lapin Sivistysseuran]] toimesta. Perustajatoimittajia olivat professorit Paavo [[Ravila, Paavo|Ravila]] vuosina 1934-1943 ja Erkki [[Itkonen, Erkki|Itkonen]] 1934-1950. Vuonna 1951 lehden toiseksi kustantajaksi tuli [[Samii Litto järjestö|Samii Litto]]. 1990-luvun puoliväliin asti lehti ilmestyi vielä noin kuusi kertaa vuodessa. Sittemmin lehti on lakannut ilmestymästä. 1968 [[Sápmelaš-lehti|<i>Sabmelaš</i>-lehden]] liitteenä ilmestyi <I>Teänupakti</I>, joka oli Kemijärven opettajaseminaarin opiskelijoiden toimittama nuortenlehti. </P>
<P align="justify"> Varsinaisen saamelaisasioista kirjoittavan sanomalehdistön aikakauden aloitti 1958 norjankielinen <I>Ságat</I>. Lehdellä on suuri tilaajakunta - jopa 2500 tilaajaa Finmarkenissa. Vastareaktiona <i>Ságat</i>-lehdelle alkoi viikoittain ilmestyä pohjoissaamenkielinen <I>Sámi Áigi</I> (1979-1993), saamelaisjärjestöjen tuella. Lähtökohtana lehden toiminnalle lopulta oli [[Alta-kiista|Alta-Koutokeino]] -patoamishanke, johon lehti otti voimakkaasti kantaa. Nykyisin lehti jatkaa <I>Min Áigi</I> -nimisenä (1993-) ja ilmestyy Kaarasjoella kaksi kertaa viikossa. Tilaajien lukumäärä on 1100 ja lukijoita noin 5000. Budjetti on 5,5 milj. Nkr. </P>
<P align="justify"> Toinen pohjoissaamenkielinen sanomalehti <I>Áššu</I> alkoi ilmestyä 1990-luvulla Kautokeinossa. Lehdestä on vähitellen kasvanut suurin saamenkielinen sanomalehti, jonka tilaajien lukumäärä on noussut 2000:een (lisäystä vuosittain on ollut noin 20 %). Lukijoiden määräksi arvioidaan jopa 10 000 eri Pohjoismaista ja jopa Kalaallit Nunnaatista saakka. Vuosittainen budjetti on yli 5 miljoonaa Norjan kruunua. Työtekijöitä on yksitoista. </P>
<P align="justify"> Useimmat lehdet ovat pohjoissaamenkielisiä. Suomessa kuitenkin on ilmestynyt koltankielinen lehti, ja edelleen ilmestyy yksi inarinkielinen lehti. Oman lehden ylläpitäminen pienin resurssein osoittaa valtavaa tahtoa ja omasta kielestä välittämistä. Koltankielinen <I>Sääˊmođđaz</I>-lehti ilmestyi 1978-1986. Lehden päätoimittaja oli opettaja Satu Moshnikoff. Sen kustantajina toimivat Rajaseutuliitto (1979-1983), Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osasto (1984) ja <i>Lapin Kansa</i> (1985-1986). Lehden kopiointikulut saatiin 1979-1983 kouluhallituksen oppimateriaalimäärärahoista. Levikkimäärä oli 350. <i>Sääˊmođđaz</i>-lehden tarkoituksena oli tuoda nähtäville "vastasyntynyt" koltansaamen kirjakieli. Kielen ortografia oli luotu 1972, ja se haluttiin esitellä jokaiseen kolttatalouteen ilmaiseksijaettavan lehden välityksellä. Lehden tekeminen mahdollistui, kun Rajaseutuliitto lahjoitti Sevettijärvelle isokokoisen konttorikirjoituskoneen, johon oli varta vasten Saksassa hiotutettu koltansaamen erikoiskirjaimet. Lehden tekemistä auttoi myös se, että päätoimittaja harrasti valokuvausta sekä valmisti itse mustavalkoiset paperikuvat. Kummallista oli se, että lehti sai ristiriitaisen vastaanoton kolttakansan keskuudessa. Toisten mielestä paperi oli niin kovaa, ettei sitä voinut hyödyntää edes "huussissa". Toiset olivat sitä mieltä, että koko kirjakielen luominen koltansaamen kielelle oli turhaa. Mutta oli muutama sellainenkin, joka ymmärsi äidinkielensä kehittämisen arvon. Lehden lyhyt historia on hyvä esimerkki saamenkielisen lehdistön ongelmista yleensäkin. Lehti loppui vuonna 1986 julkaistuun viimeiseen numeroon varojen hankkimisen hankaluuden, toimittajien puutteen ja sen vuoksi, ettei lehti pystynyt kehittymään ja uudistumaan. Myös päätoimittajalta loppui energia toimittaa lehteä yksin. </P>
<P align="justify"> Vuodesta 1986 on julkaistu inarinsaamenkielistä <I>Anarâš</I>-lehteä, jota toimittaa Anarâš kielâ servi (Inarinsaamen kielen yhdistys ry). Lehti pyrkii edistämään inarinsaamen käyttöä tarjoamalla helppolukuisia tekstejä kiinnostavista aiheista sekä käsittelemällä kielenhuollon kysymyksiä ja uudissanaehdotuksia. Lehti ilmestyy säännöllisesti kolme kertaa vuodessa. Tämä inarinsaamelaisten äänitorvi on herättänyt suurta mielenkiintoa myös ulkomailla. Sen tilaajia on mm. Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Vuosittain lehden toimitus julkaisee kalenterin, jota jaetaan maksutta jäsenille ja myydään tilaajille. </P>
<P align="justify"> Eri saamelaisjärjestöt ovat julkaisseet ajoittain muutamia numeroita oman alansa erikoislehtiä, mutta voimavarojen puutteessa useimmat eivät ole säilyneet hengissä. </P>
<P align="justify"> <I>Gába</I>-naistenlehti (Sámi Nissonfierpmádat, [[Sami Nisson Forum|Sámi Nisson Forum]] 1996-), joka ilmestyy jopa kolmikielisenä - saameksi, norjaksi ja englanniksi -, on melko säännöllisesti ilmestyvä värikäs aikakauslehti. Vuonna 1999 julkaistiin erikoisnumero Voices of Sami Women. Lehden artikkelit käsittelevät saamelaisnaisten elämää ja heidän nykyajan vaikeuksiaan sovittaa yhteen traditio ja nykypäivä. Tilaajamääräksi on arvioitu 450. </P>
<P align="justify"> Suomen [[Saamelaiskäräjät|saamelaiskäräjät]] on julkaissut vuosina 1988, 1989, 1990 ja 1998 <I>Sámegiella skuvlagiella (Saamen kieli koulukieli)</I> -tiedotuslehteä sekä <i>Oktavuohta</i>-tiedotuslehteä saamelaiskulttuurista vuosina 1993 ja 1996. <i>Oktavuohta</i> ilmestyy tulevaisuudessa Saamelaiskäräjien www-sivuilla. </P>
<P align="justify"> Saamelainen lehdistöjärjestö SÁLAS perustettiin 1993. Järjestö edustaa lehtien (<i>Min Áigi, Áššu, Ságat</i>) omistajia ja hallinnoi kopio- ja tekijäoikeuksia. Sen erityistavoitteena on perustaa etelä- ja luulajansaamenkielinen lehdistö. Järjestö jakaa lehdille valtion avustusta vuosittain, esimerkiksi 1999 järjestö haki valtiolta avustusta 14 miljoonaa. Allaolevassa taulukossa näkyvät 1996-1999 eri järjestöille myönnetyt avustukset (kaikki luvut ovat 1000 Nkr). </P>
<P align="justify"> <TABLE BORDER="0"> <TR><TD>Nimi</TD><TD>1996</TD><TD>1997</TD><TD>1998</TD><TD>1999</TD></TR> <TR><TD COLSPAN="5"> </TD></TR> <TR><TD>Ságat</TD><TD>1701</TD><TD>2389</TD><TD>2669</TD><TD>2660</TR> <TR><TD>Min Áigi</TD><TD>2389</TD><TD>2707</TD><TD>2601</TD><TD>2552</TR> <TR><TD>Áššu</TD><TD>1620</TD><TD>2069</TD><TD>2478</TD><TD>2537</TR> <TR><TD>Nuortanáste</TD><TD>136</TD><TD>250</TD><TD>250</TD><TD>250</TR> <TR><TD COLSPAN="5"> </TD></TR> <TR><TD>Yhteensä</TD><TD>5848</TD><TD>7416</TD><TD>7999</TD><TD>7999</TR> </TABLE> </P>
<P align="justify"> Saamelaislehdet </P>
<P align="justify"> 1873-1875 Muitalaegje Čuvgetusa haleduvvidi sami gaskat. (Kertojan Valistusta haluaville saamelaisille.) </P>
<P align="justify"> 1898- Nuorttanaste. Ensimmäinen saamenkielinen (kristillinen) kuukausilehti. </P>
<P align="justify"> 1899-03 Sami Usteb. Kristillinen aikakauslehti. </P>
<P align="justify"> 1904-11 Sagai Muittalaegje. Toimittaja merisaamelainen Anders Larsen. </P>
<P align="justify"> 1910-13 ja 1922-25 Waren Sardne. Toimittaja eteläsaamelainen Daniel Mårtenson. </P>
<P align="justify"> 1921-22 Samealbmug. Lehdestä ilmestyi vain 7 numeroa kovan norjalaistamispolitiikan vuoksi. </P>
<P align="justify"> 1904-1905 Lapparnas Egen tidning. Lehden jatkajia ovat vuonna 1918 perustettu Samefolkets Egen Tidning ja vuodesta 1961 Samefolket. Perustaja Torkel Tomasson. </P>
<P align="justify"> 1934 Sápmelaš (1934-1979 Sabmelaš, 1996- Ođđa Sápmelaš). Lehden perustaja Lapin Sivistysseura. </P>
<P align="justify"> 1950 Tunturisanomat. Saamelaisten suomenkielinen nuorten lehti. </P>
<P align="justify"> 1958- Ságat (aik. Sagat). Norjankielinen, saamelaisasioista kirjoittava sanomalehti. </P>
<P align="justify"> 1976 Sáminuorra. Ruotsin saamelaisnuorten järjestölehti. Päätoimittaja on ollut vuodesta 1995 asti Ola Pittsa. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa ja painosmäärä on 300. Lehti ilmestyy sekä saameksi että ruotsiksi. (Min Áigi 26.11.1999, nro 94.) (mii lea Ruoŧabeal nuoraidorganisašuvnna miellahttoláppi) </P>
<P align="justify"> 1978-1986 Sääˊmođđaz. Koltankielinen lehti, jota toimitti opettaja Satu Mosnikoff. Lehden kustannuksista vastasi Lapin lääninhallitus. Elvytti koltankielen kirjallista käyttöä. </P>
<P align="justify"> 1979- Min Áigi (Sámi Áigi 1979-1993). Pohjoissaamenkielinen sanomalehti, ilmestyy kaksi kertaa viikossa Kaarasjoella. </P>
<P align="justify"> 1993- Áššu. Pohjoissaamenkielinen sanomalehti ilmestyy Koutokeinossa. 2000 lehdestä kasvoi levikiltään suurin sanomalehti. </P>
<P align="justify"> 1986- Anaraš. Inarinkielinen aikakauslehti, joka ensin ilmestyi Sápmelaš -lehden liitteenä, mutta omana toimituksenaan Anaraš kiela servi, inarinsaamen yhdistyksen, toimesta vuodesta 1987. Lehti ilmestyy kolmesti vuodessa. Levikki on noin 400 kappaletta, joista yhdistyksen jäsenille 200. </P>
<P align="justify"> Erikoislehtiä on julkaistu muutamia hajanaisia numeroita: <I>Áiti</I>-kulttuurilehti (1979), <i>Sápmi ja Charta</i> (Alta-Koutokeino -kiistan aikana), <i>Vuovjjuš</i> , <i>Mánáid Bláđđi</i>, <I>Vuolle Vuojaš</I> (Aku Ankka) 1987-1988, <I>Sámegiella skuvlagiella</I> -tiedotuslehti (neljä numeroa 1988-1998) ja suomenkielinen <I>Oktavuohta</I>-tiedotuslehti (kaksi numeroa 1993, 1996) saamelaiskulttuurista. </P><BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Media|Sisällysluettelo: Media]]<BR><BR>ällysluettelo: Media]]<BR><BR> +
|
