| TekstiThis property is a special property in this wiki.
|
<P align="justify"> Kasvatus on kuri … <P align="justify"> Kasvatus on kurinpitoa ja ohjausta, mutta toisaalta myös huolenpitoa ja myötäelämistä ja kulttuurin siirtämistä sukupolvelta toiselle. </P>
<P align="justify"> Kasvatukseen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset asiat, kuten toimeentulo ja sosiaaliset järjestelmät, joihin kasvatus perustuu, mutta myös luonto ja sääolot. Perusajatuksena on, että lapsella on ympärillään paljon tärkeitä ihmisiä. Tällaisia ihmisiä sosiaalipsykologi G.H. Mead kutsuu "merkityksellisiksi toisiksi". Sukulaisuus ja ns. laajennettu sukulaisuus, kuten koulusisko ja kouluveli, kummit ja naapurit, kaikki rikastuttavat ja monipuolistavat lapseen vaikuttavaa verkostoa. </P>
<P align="justify"> Pedagogisena ajatuksena on, että <i>gal dat oahppá go stuorrola</i>, kyllä sitä oppii kasvaessaan. Sanonnassa tulee esille kärsivällisyys sitä kohtaan, joka opettelee ja harjoittelee, psykologinen ymmärrys lasta kohtaan sekä rakkaus ja se, että kaikki eivät ole samanlaisia, yhtä nopeita tai hitaita. Lapsilla on mahdollisuus kokeilla ja opetella pikku hiljaa asioita, ts. lapselle annetaan tilaa kokeilemiseen. Aikuiset osoittavat luottamusta ja luovat vain sellaisia odotuksia, jotka vahvistavat lapsen itsetuntoa ja onnistumisen tunnetta. Oppijalle annetaan mahdollisuus tarkkailemisen avulla oppia niin, että hänestä, joka osaa ja jolla on taitoa, tulee esikuva. </P>
<P align="justify"> Kasvatukselle on tunnusomaista pakottamattomuus ja ns. epäsuorat kurinpitotavat, joita on useita erilaisia. Narraamista käytetään eräänä kasvatuskeinona ja narraamisen tavoitteena on edistää sosiaalisia taitoja, huumoria, tunteiden hallintaa ja leikkimistä. Muunlaisia narraamisen muotoja ilmenee kielen kautta. Aikuinen voi käyttää esimerkiksi duaalia, "moai"-sanaa ('me kaksi'), halutessaan jakaa lapsen kanssa sitä häpeää, joka syntyy lapsen tehtyä väärin. Pehmentävät tavat estävät tarpeettoman yhteenoton pienten lasten kanssa ja puolestaan isompien lasten kanssa suoranaisen vastustamisen. Kertomaperinne on saamelaisilla, kuten muillakin alkuperäiskansoilla, keskeisessä asemassa siirrettäessä arvoja uusille sukupolville. Epäsuorat kasvatuskeinot puolestaan vähentävät lapsen suoranaista häpäisemistä ja sillä tavalla auttavat lasta säilyttämään kasvonsa. </P>
<P align="justify"> Kasvatusideologian keskeisiä tavoitteita ovat ensin omatoimisuus ja toiseksi ihmisarvo ja toisen kunnioittaminen, olkoonpa kyseessä lapsi tai aikuinen, mies tai nainen tai jopa rikas tai köyhä. Kertomukset heijastavat luonnon ymmärtämistä sekä luonnon ja ihmisen yhteenkuuluvuutta. </P><BR>
[[Sisällysluettelo: Tapakulttuuri ja kansanluonne| Sisällysluettelo: Tapakulttuuri ja kansanluonne]]<BR><BR>uuri ja kansanluonne]]<BR><BR> +
|
