| TekstiThis property is a special property in this wiki.
|
<P align="justify"> Kansanparannukse … <P align="justify"> Kansanparannuksessa on kyse tavallisten ihmisten (ei-lääkäreiden tai muiden henkilöiden, jotka ovat saaneet lääketieteellisen koulutuksen) harjoittamista kansanperinteen mukaisista menetelmistä terveyden- ja sairaudenhoidossa. Nämä menetelmät ovat usein (omanaikaisensa) koululääketieteen vastaisia. Kansanparannuksessa ei ole myöskään samanlainen rationaalinen pohja kuin koululääketieteen harjoittajien toimissa. Monet maagiset käytänteet palautuvat esikristillisen ajan maailmankuvaan ja sen oletettuihin lainalaisuuksiin ja ne ovat eläneet vielä kauan sen jälkeen, kun tämä maailmankuva jo muutoin on menettänyt relevanssinsa. Toisaalta kansanlääkintä monessa tapauksessa pohjautuu ikiaikaiseen empiiriseen kansantietoon esim. kasvien käyttämisestä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kansanparannuksella ei tässä yhteydessä tarkoiteta 1700-luvun mittaan kadonnutta [[Noaidi|<i>noaidin</i>]] suorittamaa sielunmenetyksestä kärsivän potilaan parantamista ([[Samanismi|samanismi]]) vaan muita, periaatteessa kaikkien saamelaisten käytettävissä olleita menetelmiä, joista tietoja on ollut olemassa nykypäiviin asti. </P>
<P align="justify"> Kaikilta osin saamelainen parannusperinne ei ole suinkaan ainutlaatuista; lähialueilta ja kauempaakin paikallisperinteistä löytyy vastaavia menetelmiä. Poroon liittyvät parannuskeinot muodostavat kuitenkin poikkeuksen vaikka niillekin löytyy vastaavuutta samojedien ja muiden poron kanssa läheisesti elävien pohjoisten kansojen parissa. Fysiologis-farmakologisiin parannusmenetelmiin kuuluivat mm. hauteet, hieronta, taulanpoltto eli moksaus, kuppaus ja suoneniskentä sekä erilaisten lääkeaineiden käyttö. </P>
<P align="justify"> Hauteiden käyttö on erittäin tyypillistä kansanparannuksessa. Käytettävät hauteet saattoivat olla kylmiä tai kuumia ja niiden sisälle vaatteeseen saatettiin laittaa auttavia aineita sammakosta omaan ulosteeseen. Hautomisella on parannettu mm. paiseita. Usein hauteiden yhteydessä tavataan ajattelutapa, että kuumaa tai kuumasta vammautunutta on hoidettava kuumalla ja toisinpäin, eli esimerkiksi palovammaan hoitona on kuuma haude. Hieronnan merkitys oli samoin suuri varsinkin pakottavissa ja pistävissä kiputiloissa. Koska taudin ilmeisesti käsitettiin olevan jotakin aineellista, joskin näkymätöntä, se pyrittiin fyysisin keinoin saamaan ulos ruumiista myös paitsi hieromalla, nyppimällä, puremalla tai imemällä. </P>
<P align="justify"> Moksaus tarkoittaa parannusmenetelmää, jossa pitkän aikaa poltetaan jotakin palavaa ainetta ihon pinnalla, parannettavan kohdan päällä. Tämä parannuskeino on ollut käytössä myös Venäjän ja Siperian alkuperäiskansojen keskuudessa sekä Kiinassa ja Japanissa. Saamelaiset käyttivät tähän tarkoitukseen koivussa kasvavasta taulakäävästä saatua [[Duovli (taula)|taulaa]] (<i>duovlle</i>). Taulaus oli erityisen hyvä pään- ja hammassärkyyn, hartiain ja rinnan kolotukseen, raajain, selän ja pään ajoksiin sekä kihtiin. Hoito aloitettiin paikallistamalla keskeiset kipupisteet. Iho puudutettiin niiden ympäriltä painamalla kylmällä raudalla, esim. saksien renkaalla. Kipupisteen päälle asetettiin kooltaan yleensä herneensuuruinen kartioksi muotoiltu taulanpala, usein jokin rengas ympärillään ihon liian palamisen estämiseksi. Palanen sai palaa loppuun ja tuhka levitettiin palovammaan. Kuppaus tulee idealtaan lähelle moksausta, sillä se tehtiin siinä kohdassa jossa kipu tuntui tai ainakin samalla puolen kehoa. Suoneniskentä taas perustuu ajatukseen, että ihmisellä on ruumiissaan ns. kuollutta verta, jota näin saatiin vähennetyksi. </P>
<P align="justify"> Perinteisessä lääkinnässä käytetyt lääkkeet olivat kasvi- ja eläinperäisiä aineita, eritteitä sekä tervan, viinan, kerman ja sokerin kaltaisia joko omasta taloudesta tai kaupasta saatuja yleisiä käyttöaineita.. Eri saamelaisryhmien lääkintätavat eivät liene olennaisesti poikenneet toisistaan. Osa lääkeaineista on ilmeisesti ollut aidosti farmakologisesti vaikuttavia, kuten vatsavaivojen yhteydessä käytetyt parkkiainepitoisia kasvinosia sisältävät lääkeaineet sekä hiili. Osa lienee vaikuttanut pikemminkin maagisesti, kuten sotilaskivääriruuti tai jäniksenpapanat. Karhun sappi sekä majavanhausta, jota saatiin sekä uros- että naaraseläimestä sen peräsuolen läheisyydessä sijaitsevasta rauhasesta, ovat olleet saamelaisten keskuudessa eräänlaisia yleislääkkeitä, joilla on voinut olla sekä farmakologista että maagista vaikutusta. </P>
<P align="justify"> Maagiset parannusmenetelmät yleensä perustuivat maahista voimaa sisältävien (à väki) aineiden ja esineiden käyttöön sekä sympateettiseen tai homeopateettiseen ajatteluun. Edellisellä tarkoitetaan samankaltaisuusmagiaa, jonka mukaan esim. nivelen sitominen ulkopuolelta langalla tuottaa vastaavan vaikutuksen sen sisällä: jänteet asettuvat paikoilleen. Homeopaattisen ajattelun mukaan tietty sairaus tai vamma voitin parantaa samalla tai samankaltaisella asialla, joka sen oli aiheuttanutkin (similia similibus curentur). Palovamman parantaminen kuumalla hauteella oli jo esimerkki tästä; samoin esim. pistävää sisäistä kipua saatettiin ajaa pois syömällä hienoksi jauhettuja hauen hampaita., Tauteja ja kiputiloja saatettiin toisinaan myös koettaa siirtää pois ihmisestä eläimeen. Tällöin jotakin eläintä pidettiin kipeän kohdan vierellä tai päällä. Eläin saattoi lopulta tulla niin kipeäksi että se jouduttiin lopettamaan. Tämä menettely muistuttaa [[Ruto|<i>Ruton</i>]] kultin yhteydessä tavattavaa hevosriittiä. Siirtomagiaa on edustanut myös tapa parantaa hammaskipua ottamalla puusta sen pohjoispuolelta tikku, jolla sitten kaiveltiin kipeää hammasta. Tämän jälkeen tikku ja kipu sen mukana palautettiin puuhun siihen paikkaan mistä tikku oli otettukin. </P>
<P align="justify"> Erikseen on syytä mainita sammakko, joka on ollut paljon käytetty parannuksen apuväline. Normaalisti sammakkoa ei saanut tappaa, mutta "halvempi on sammakko kuolemaan kuin itse". Eläintä käytettiin yleensä elävänä, joskin se usein parantamisen päätyttyä oli päättänyt päivänsä. Sitä käytettiin hauteissa tai paljasta ihoa vasten, kuten paisetta parannettaessa. Ohueen vaatteeseen sidotulla sammakolla tiedetään parannetun myös mm. reumatismia sekä hammaskipua. Enontekiöllä on lapsia parannettu tuhkarokkoruvista sammakoista keitetyllä vedellä. Mahdollisesti sammakon käytön taustalla on joko ajatus taudin siirtämisestä siihen tai sen myyttiseen syntytarinaan ([[Áhčešeátne-Njávešeátne|<i>Njávešeatne Áhčešeatne</i>]]) palautuva homeopaattinen ajattelu. </P> <BR>
[[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>ytologia ja folklore]]<BR><BR> +
|
