| TekstiThis property is a special property in this wiki.
|
<P align="justify"> Vladimir Charnol … <P align="justify"> Vladimir Charnoluskij (Charnolusky, Vladimir Vladimirovich) (1894-1969) oli venäläinen etnografi, kuolan- ja erityisesti turjansaamelaisten kertomus-, uskontoperinteen ja kulttuurin tutkija ja taitava kirjoittaja. Hänen pääteoksensa on <i>Materialy po bytu loparei</i> (Aineistoa saamelaisten elämästä; Leningrad, 1930, 168 s). Hänen kokoelmansa saamelaislegendoista ilmestyi 1962, ja ruotsinkielinen käännös nimellä <i>Den vilda renen</i> (Villi peura; Jokkmokk, Ájtte Förlag) julkaistiin 1993. </P>
<P align="justify">Charnoluskij osallistui 1927 tutkimusmatkalle saamelaisten keskuuteen Kuolan niemimaan itäosaan ([[Tutkimushistoria: Itäsaamelaiset|itäsaamelaisten tutkimushistoria]]). Tästä matkasta sai alkunsa hänen kiinnostuksensa saamelaiskulttuuria kohtaan. Charnoluskij opetteli saamen kieltä ja keräsi rikkaan ja laajan folklorekokoelman, jonka hän julkaisi vain venäjäksi, vaikka materiaali olikin tallennettu osittain myös saameksi. Charnoluskij muokkasi saamelaisia tarinoita tai kertoi niitä omin sanoin helpottaakseen sisällön ymmärtämistä. Muodostaessaan kokonaisen satujakson mytologisesta [[Meandash|<i>Meandash</i>]]-nimisestä peuramiehestä, hän rinnasti tarinan eri variantteja ja liitti niitä toisiinsa, sekä kirjallisuudesta saatuun aineistoon. Hänen julkaisemansa saamelaistarinoiden kokoelmia <i>Saamskije skazki</i> (Saamelaiset sadut, 1962) ja <i>Legenda ob olene-cheloveke</i> (Tarina peuramiehestä, 1965) ovat siten lähdekriittisesti ongelmallisia, vaikkakin hyvin rikassisältöisiä. </P>
<P align="justify"> Kansatieteellisesti mielenkiintoisia ovat Charnoluskijn artikkelit eri saamelaisryhmien poronhoitotavoista (mm. paimentolaisleirien kartta, 1930a, b) ja villipeuran uhrirituaalista (1966) sekä etnografiset muistiinpanot kirjassa <i>V kraju letuchego kamnja</i> (Vierivien kivien maassa; Moscow 1972, 272 s). Charnoluskij havaitsi saamelaistarinoiden hahmojen ja ns. permiläistä eläintyyliä edustavien pronssiesineiden yhtäläisyyden (1965). Permiläisellä eläintyylillä ymmärretään tässä metalliesineitä ja muinaista kansantaidetta, joita luotiin eri aikoina 500-600 -luvuilta 1200-luvulle. Esineet löydettiin muinaistieteellisissä kaivauksissa <i>Kama</i>-joen ylä- ja keskijuoksulla. Charnoluskij oletti, että joidenkin metallikuvien piirteiden ja saamelaisten folkloremotiivien yhtäläisyys ei ole sattuma, vaan että Kama-joen ja Kuolan niemimaan asukkaiden välillä on muinoin ollut jonkinlaisia yhteyksiä. </P>
<P align="justify"> On merkillepantavaa, että Charnoluskijn kenttätyön ja hänen tallentamansa aineiston julkaisemisen välissä on yli 30 vuotta. Syynä on ilmeisesti Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka, joka alkoi 1930-luvulta ja jatkui toisen maailmansodan jälkeiseen vuosikymmeneen. Tällä ajanjaksolla mm. saamen kielen opetus ja saamenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen lakkautettiin. Monia saamelaisasioista kiinnostuneita tutkijoita ja poliitikkoja teloitettiin. 1960-70 -luvuilla ilmestyneet Charnoluskijn kansatiede- ja kansanrunouskokoelmat ovat tähän mennessä ainutlaatuisia julkaisuja Venäjän saamelaisista. </P> <p> [[Saamen tutkimus: Venäjä/Neuvostoliitto|Saami studies: Russia/Soviet ]]</p><BR>
[[Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit|Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit]]<BR><BR>ografiset artikkelit]]<BR><BR> +
|
