You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify">Saamelaisilta puuttui vielä 1940-1970 -luvuilla yhteistoiminnallinen organisaatio ja kollektiivinen identiteetti. Heillä ei ollut tunnustettua minoriteettiasemaa. Saamelainen - suomalainen/norjalainen/ruotsalainen etnisyys toimi henkilösuhteiden tasolla. Saamelaisidentiteettiä ja saamelaisuutta alettiin sitten vahvistaa integroitumalla uudenaikaiseen yhteiskuntaan, mikä puolestaan teki mahdolliseksi sen, että nämä kykenivät mobilisoimaan poliittiset voimavaransa, ja mahdollisti yhteisöllisen toiminnan ns. kuviteltuna yhteisönä. Saamelaisidentiteetti syntyi kontaktissa muihin ryhmiin, ei eristyksissä. Pelkona oli enemmistöön sulautuminen ja identiteetin menettämisen uhka. Saamelaisalueella modernisoituminen alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen eli paljon myöhemmin kuin muualla Pohjoismaissa. Modernisaatio ja myöhemmin globalisaatio loivat myös paineita integroitumiseen ja sitä kautta oman identiteetin vahvistamiseen. </p><P align="justify"> 1960- ja 70-luvulta lähti maailmanlaajuisesti liikkeelle voimakas vähemmistö- ja revitalisaatioliike ({{Artikkelilinkki|1770|revitalisaatio}}). Perinteisen kulttuurin revitalisaatioprosessi modernissa kontekstissa viittaa siihen, että kulttuuriset symbolit ja käytännöt, jotka ovat olleet piilevinä jonkin aikaa, herätetään henkiin. Paikallisella tasolla ryhdyttiinkin uudelleen arvioimaan kulttuuria ja kieltä, ja siten vähemmistökieli ja -kulttuuri joutuivat vastakkain enemmistökielen ja -kulttuurin kanssa. Etninen vähemmistöliike voimistui myös reaktiona vallitsevalle voimakkaalle {{Artikkelilinkki|0537|assimilaatiopolitiikalle}} sekä paternalistiselle eli holhoavalle asenteelle pieniä kansoja ja alkuperäiskansoja vastaan. Saamelaisliikkeen päämääränä oli koulutustason kohottaminen saamen kieleen ja kulttuuriin perustuvan koulujärjestelmän avulla; saame ajettiin peruskouluihin, opettajankoulutuslaitoksiin ja yliopistoihin samalla, kun saamelaiskiintiöitä vaadittiin ammattikoulutukseen jne. Korkeampi koulutus moninkertaistui, saamenkielinen julkaisu- ja radiotoiminta lisääntyi. Saamelaiset perustivat jo 1973 Norjan {{Artikkelilinkki|15560|Koutokeinoon}} oman tutkimusinstituutin, {{Artikkelilinkki|20140715135508|Sámi Instituhtta}}. Koutokeinossa aloitti toimintansa {{Artikkelilinkki|20140715135510|saamelainen korkeakoulu}} (Sámi Allaskuvla) 1989. Saamelaistaiteen harjoittajat saivat omat neuvostonsa. Alta-Koutokeinojoen patoamista vastustanut liike (1979-81) ({{Artikkelilinkki|05130|Alta-kiista}}) nostatti saamelaisten yhteishenkeä ja vahvisti heidän kansallista identiteettiään. </p><P align="justify"> 1990-luvun kynnyksellä voidaan havaita saamelaisen järjestäytymisen onnistuneen luoda edellytyksiä saamelaisuuden, saamelaisyhteiskunnan sekä poliittisen yhtenäisyyden uudelleenmäärittelyille. 1980 hyväksyttiin Tromssassa pidetyssä saamelaiskonferenssissa saamelaispoliittinen ohjelma, jonka alkusanoissa puhutaan saamenkansasta omana etnisenä ryhmänään, jolla on "oma alueensa, kulttuurinsa ja sosiaalinen rakenteensa". 1980- ja 1990 -luvut ovat varsinaista komiteamietintöjen ja selontekojen ({{Artikkelilinkki|0520|saamelaiskomiteat}}) aikaa, ja tulokset alkavat näkyä 1980-luvun lopulta lähtien huomattavina lainsäädännöllisinä muutoksina. Saamelaiset tunnustetaan valtioiden perustuslaeissa {{Artikkelilinkki|0501|alkuperäiskansaksi}}, jonka kieltä ja kulttuuria tulee edistää ja kehittää ({{Artikkelilinkki|0502|Alkuperäiskansaliike}}). Valtiot velvoitetaan aikaansaamaan saamelaisille sellaiset olosuhteet, joissa saamelaiset voivat omien organisaatioidensa ({{Artikkelilinkki|0521|Saamelaiskäräjät}}) kautta hoitaa omia asioitaan ja harjoittaa omaa {{Artikkelilinkki|0558|kulttuuri-itsehallintoaan}}. </p> {{Artikkelilinkki|20140716163602|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
