You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify"> Saamelaisten varhaisimmat opetusvaiheet ulottuvat 1600-luvun alkupuolelle, jolloin valtioiden kiinnostus pohjoisia maita kohtaan lisääntyi taloudellisista ja poliittisista syistä sekä kiihtyneen lähestystyön ({{Artikkelilinkki|0905|lähetyshistoria}}) takia. Kirkon rooli saamelaisten kansanopetuksen järjestäjänä oli keskeinen noin 300 vuoden ajan. Kysymys opetuskielestä, saamen kielen asemasta opetuksessa, on kulkenut läpi saamelaisten opetushistorian. Saamen kieli on saanut vankemman sijan koulun opetuksessa vasta Pohjoismaiden siirryttyä peruskoulujärjestelmään 1960- ja 1970-lukujen kuluessa.</p> <P align="justify"> 1600-luvulla saamelais- ja asuntolakouluja alettiin perustaa paikkoihin, joihin oli perustettu aikaisemmin kirkkoja. Ne olivat kirkkojen perustamisen takia sopivia markkinapaikkoja, joissa pidettiin juhlapyhinä paitsi markkinoita myös jumalanpalveluksia. Piitimessä aloitettiin saamelaisten opetus 1619 ja {{Artikkelilinkki|15716|Lyckseleen}} perustettiin ns. {{Artikkelilinkki|0232|Skytten lapinkoulu}} 1632. 1700-luvulla perustettiin lisää {{Artikkelilinkki|0237|lappalaiskouluja}} markkinapaikoille, {{Artikkelilinkki|151303|Jokkmokkiin}}, {{Artikkelilinkki|15716|Lyckseleen}}, {{Artikkelilinkki|151280|Arjeplogiin}}, {{Artikkelilinkki|15294|Jukkasjärvelle}} ja Jällivaaraan. Enontekiölle (nyk. {{Artikkelilinkki|15441|Karesuando}}) lappalaiskoulu tuli 1813. Näissä kouluissa koulutettiin oppilaita, joiden toivottiin levittävän kristinuskoa ja opettavan luku- ja kirjoitustaitoa saamelaisten parissa.</p> <P align="justify"> 1700-luvun puolessa välissä siirryttiin {{Artikkelilinkki|0204|katekeettaopetukseen}}, josta tuli pääasiallinen opetusmuoto 200 vuoden ajaksi. Katekeettojen tehtävänä oli kulkea kodasta kotaan ja talosta taloon ja opettaa lapsille lukutaitoa sekä keskeisiä rukouksia, käskyjä ja uskonkappaleita. Kansakoulun ja yleisen opetusvelvollisuuden myötä katekeettaopetuksesta luovuttiin vähitellen. Kansakoulut ja katekeetat toimivat kuitenkin rinnakkain vuosikymmenien ajan. Aina 1900-luvulle asti kouluopetusta annettiin myös muutamissa lappalais- ja lähetystökouluissa. 1800-luvulla Ruotsissa kiisteltiin siitä, kumpi koulumuoto, kiertävä vai kiinteä, sopii saamelaisille parhaiten. Kiinteiden koulujen väitettiin etäännyttävän lapset poronhoidosta ja perinteisestä elämäntavasta, toisaalta katekeettakoulujen opetusta pidettiin puutteellisena. 1913 toteutettiin ns. nomadikoulu-uudistus, jota kutsuttiin jopa kotakoulu-uudistukseksi. Uudistuksen keskeisenä sisältönä oli erityisen koulumuodon kehittäminen paimentolaissaamelaisten lapsille. Uudistuksen taustalla vallitsi ns. {{Artikkelilinkki|05105|segregaatio}}poliittinen näkemys, jonka keskeisin teesi oli "Lapp skall vara lapp". Saamelaisten paimentolaislasten ei katsottu tarvitsevan niin laajaa ja tasokasta opetusta kuin ruotsalaisten lasten. Opetuskieleksi tuli ruotsi. Perustettiin ns. {{Artikkelilinkki|0238|nomadikouluja}} (aikaisemmin katekeettakouluja ja kotakouluja), jotka kiersivät poronhoitajien mukana. Lapset oli tarkoitus kasvattaa niin, ettei heidän yhteytensä poronhoitoon katkeaisi. Saamelaiset vastustivat koulu-uudistusta muun muassa saamelaisten {{Artikkelilinkki|0555|kansalliskokouksessa}} vuonna 1918, kuitenkin ilman tulosta. Monet saamelaislapset kävivät kuitenkin myös pitäjien ylläpitämiä kouluja, ja jo 1877 pitäjille oli annettu yhä suurempi vastuu saamelaisten opetuksesta. 1950- ja 60-luvuilla nomadikoulu vähitellen hylättiin ja saamelaisopetus kytkettiin nykyaikaiseen koulutusjärjestelmään. Nykyaikaistamiseen vaikutti 1957 asetettu komitea, jossa saamelaisten asiantuntijana oli koulutarkastaja {{Artikkelilinkki|1662|Israel Ruong}}. Tämä selvitys johti saamelaisten koulunkäyntiä koskevaan mietintöön (SOU 1960:41). Saamelaisten koulutuksen sitomista yhteen ainoaan ammattiin eli poronhoitoon ei enää pidetty järkevänä. Nomadikoulujen perinnettä jatkoivat kuitenkin erityiset saamelaiskoulut, joiden tarkoituksena oli tyydyttää saamelaisten erityiset elinkeinolliset, kulttuuriset ja kielelliset tarpeet. Jällivaaraan perustettiin yläaste 1962 valtiopäivien päätöksellä. Sen tarkoituksena oli integroida opetus muuhun kunnalliseen yläastetason koulutukseen. Sen lisäksi perustettiin kansankorkeakoulu Jokkmokkiin.</p> <P align="justify"> Suomessa kansakouluaate, jolla tarkoitettiin jokaisen oikeutta opetukseen, valtasi alaa 1800-luvulla. Ensimmäinen kansankouluasetus annettiin 1866. Kansakoulut ja katekeettojen opetus toimivat rinnakkain 1900-luvun puoliväliin asti. Ensimmäinen saamelaisalueen kansakoulu perustettiin Utsjoelle 1878. Koulu siirrettiin myöhemmin Utsjoen Outakosken kylään. 1900-luvulla voimistui keskustelu saamen kielen asemasta koulussa. Vuonna 1932 perustettu {{Artikkelilinkki|0511|Lapin Sivistysseura}} toimi aktiivisena saamelaisen opetuksen puolestapuhujana. Yhdistys aloitti myös saamenkielisen kirjatuotannon julkaisemisen. Vuonna 1935 julkaistiin Tuomo Itkosen saamenkielinen aapinen Samikiel Abis. Itkosen aapinen oli saamenkielisten oppikirja aina 1970-luvulle saakka. Yhdistys alkoi julkaista myös saamenkielistä lehteä {{Artikkelilinkki|0319|Sápmelaš}}. Ensimmäiset lapin kieltä koskevat säännökset kirjattiin 1957 annettuun kansakoululakiin. Asetuksessa määrättiin opettajien saamen kielen taidosta. Saamelaisten opetuksen järjestäminen riippui vielä asialle vihkiytyneistä opettajista aina 1960-70 -luvulle asti. Inariin perustettiin saamelaisten kristillinen kansanopisto (Sámiid kristtalaš nuoraidskuvla) 1953. Kansanopisto toimi saamelaisten opiskelukehtona parin vuosikymmenen ajan. Opistosta saamelaisnuoret jatkoivat opintojaan lähinnä Kemijärven opettajaseminaarissa. 1970-luvun alussa Lapissa siirryttiin ensimmäisenä Suomessa peruskoulujärjestelmään. Alkavan saamen kielen opetuksen monia ongelmia ratkomaan perustettiin asiantuntijatoimikuntia. Saamelaiskomitea (komiteamietintö 1973:46, 187) kiinnitti huomiota saamen kielen opetukseen ja esitti, että saamelaisalueen koulut velvoitetaan antamaan saamenkielisille oppilaille opetusta heidän äidinkielellään ja että saamen kieli säädettäisiin saamelaisalueella peruskouluissa kaikille yhteiseksi aineeksi. Saamen kielen opetussuunnitelmatoimikunnan (SOPS) tekemät perusteelliset selvitykset ja ehdotukset saamen kielen aseman vahvistamiseksi kouluissa eivät johtaneet välittömiin toimenpiteisiin, mutta olivat suuntaa-antavia ohjeita seuraavien vuosikymmenien kehittämistyölle.</p> <P align="justify"> Norjassa saamelaisten kansanopetuksen aloitti saamelaisten apostoliksi kutsuttu Thomas {{Artikkelilinkki|1631|von Westen}} (1682-1727). Hänen aloitteestaan perustettiin Trondheimiin Seminarium scholasticum saamelaisopettajien kouluttamista varten. Seminaari lakkautettiin Westenin kuoltua. Trondheimiin perustettiin 1752 mm. pappi ja kansatieteilijä-kielentutkija Knud Leemin ansiosta uusi lähetyskoulu Seminarium Lapponicum. Leem teki uraauurtavaa työtä saamelaisten kansanopetuksen hyväksi mm. julkaisemalla useita uskonnollisia tekstejä ja saamelaisille tarkoitetun aapisen ABC-kirjan. 1800-luvun alussa saamen ja suomen kielen opetusta edisti pappi Nils Phede Stockfleth. 1830-luvulla ns. norjalaistamispolitiikka ({{Artikkelilinkki|0537|sulauttamispolitiikka}}) oli alkanut vähitellen nousta, ja suhtautuminen saamen kieleen muuttui kielteiseksi ja syrjiväksi. Ensimmäisenä säädettiin kunnallislaki, joka antoi mahdollisuuden täyttää kunnalliset elimet yksin norjankielisillä jäsenillä rannikon saamelaispitäjissä. Norjalaistamispolitiikka voimistui vuosisadan loppua kohti. 1862 annettiin määräys, jonka mukaan koulupiireissä, joiden lapsista enemmistö on norjankielisiä, tulee opetuskielenä olla norja. 1889 annettiin varsinainen kansakoululaki, joka määräsi koulun opetuskieleksi norjan. Sekakielisillä alueilla oli lupa käyttää saamea (ja suomea) opetuksen apukielenä. Koulujen ja asuntoloiden ensijaiseksi tehtäväksi määrättiin norjalaistaminen. Norjalaistamispolitiikka jatkui aina 1940-luvun loppupuolelle asti, jolloin alkoi koululaitoksen uudistaminen.</p> <P align="justify"> 1970-lukua on luonnehdittu saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen käynnistymisen vuosikymmeneksi. Opetusasiat olivat keskeisiä saamelaisten omien järjestöjenkin tavoitteissa. Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä (Suomessa 1972, Norjassa 1975) koululainsäädännössä vahvistettiin mahdollisuus vanhempien niin vaatiessa antaa saamen kielen opetusta saamelaisalueilla asuville lapsille. Ruotsissa 1976 valtiopäivien päätöksellä maahanmuuttajien ja muiden kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten kotikielen opetus aloitettiin kunnallisissa peruskouluissa ja lukioissa. Nomadikoulu korvattiin saamelaiskoululla. </p> <P align="justify"> 1980- ja 1990-luvuilla tultiin uuteen vaiheeseen. Saamelaisten opetusta vahvistettiin uudella koululainsäädännöllä, jonka tarkoituksena oli edistää saamen kielen asemaa ja saamelaisten opetusta. Saamen kielen ja saamen kielisestä opetuksesta säädetään perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen säännöksissä. Saamen kieltä voidaan niiden säännösten mukaan opettaa itsenäisenä oppiaineena, äidinkielenä, vieraana ja valinnaisena aineena.</p> <P align="justify"> 1990-luvulla {{Artikkelilinkki|0216|koululainsäädäntöä}} on muutettu useaan otteeseen. Suomessa saamen kieltä opetetaan kaikissa {{Artikkelilinkki|0588|saamelaisten kotiseutualueen}} kouluissa, saamenkielistä opetusta annetaan Utsjoella, Enontekiöllä ja Inarissa. Inarin kunnassa opetuskielinä käytetään kaikkia kolmea Suomessa puhuttavaa saamen kieltä, pohjois-, inarin- ja koltansaamen kieltä. Saamenkielinen opetus toteutuu parhaiten perusopetuksen kuudella ensimmäisellä vuosiluokalla. Ylemmillä vuosiluokilla saamenkielistä opetusta on vähän, lukioissa ei lainkaan. Ylioppilastutkinnossa on mahdollista suorittaa saamen kielen koe äidinkielessä ja vieraassa kielessä. Saamenkielistä opetusta saavien oppilaiden lukumäärä on kasvussa, ja on nykyisin noin 150 vuosittain. Saamen kielen ja saamenkielistä opetusta annetaan Suomessa yhteensä 500 oppilaalle. Kotiseutualueen ulkopuolella opetusta annetaan pienelle oppilasmäärälle Oulussa, Rovaniemellä, Sodankylässä ja Helsingissä.</p> <P align="justify"> Norjassa saamen kielen ja saamenkielistä opetusta annetaan Finnmarkenin ja Tromssan lääneissä noin 3000 oppilaalle peruskoulussa ja lukiossa. Saamenkielinen opetus on laajinta pohjoissaamen vahvoilla alueilla, {{Artikkelilinkki|0225|saamen kielen hallintoalueen}} kunnissa. Myös Oslossa on mahdollisuus saada saamen kielen opetusta päiväkodista lukioon. Eteläsaamen kielialue sijaitsee neljän eri läänin, Nordlannin, Pohjois-Tröndelagin, Etelä-Tröndelagin ja Hedmarkin alueella. Kuuluisin saamelaiskoulu on Norjassa Snåsan koulu, perustettu 1968. Eteläsaamea opetetaan lähinnä vieraana kielenä noin 60 oppilaalle. Eteläsaamelaisten kielen ja kulttuurin edistämiseksi on perustettu {{Artikkelilinkki|1713|Gaaltjie-kulttuurikeskus}}. Luulajansaamen pääasiallinen alue sijaitsee Tysfjordin kunnassa. {{Artikkelilinkki|0106|Luulajansaamen}} kielen opetus on 1980-luvulta aina 2000-luvulle saanut vakiintuneen aseman koulussa. Nykyään luulajansaamen kielen opetusta saa ensimmäisenä ja toisena kielenä, sekä myös kielen ja kulttuurin opetusta. Peruskoulussa luulajansaamea ensimmäisenä kielenä opiskelevien lukumäärä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti: 1991/92 yksi oppilas, 2001/02 34 oppilasta. Luulajansaamen opetusta annetaan myös lukiossa ja Bodön korkeakoulussa. Bodön korkeakoulu on perustanut oman kieliosaston Tysfjordiin, jossa luulajansaamelaisten kulttuurikeskus Arran tarjoaa myös luulajansaamen etäopetusta eri kouluasteen opiskelijoille. Lukuvuonna 2001/02 sai 22 oppilasta etäopetusta luulajansaamessa. Sen lisäksi on perustettu päiväkoteja {{Artikkelilinkki|15347|Tysfjordiin}}, {{Artikkelilinkki|15121|Dragiin}} ja myöhemmin {{Artikkelilinkki|15811|Muskeniin}}.</p> <P align="justify"> Ruotsissa saamen opetusta annetaan erityisissä {{Artikkelilinkki|0206|saamelaiskouluissa}} sekä kunnallisissa kouluissa. {{Artikkelilinkki|0106|Luulajansaamea}} opetetaan Jokkmokkin ja Jällivaaran saamelaiskouluissa ja {{Artikkelilinkki|0103|eteläsaamea}} {{Artikkelilinkki|15333|Tärnabyssa}} Västerbottenin läänissä. Kunnallisten peruskoulujen antama saamen kielen ja kulttuurin opetus kuuluu kokonaisuudessaan käsitteen "integroitu saamelaisopetus" ({{Artikkelilinkki|0211|integroitu opetus}}) alle. Integroidun opetuksen antaminen merkitsee saamelaiskulttuurin opetuksen tukemista muuallakin kuin saamelaiskouluissa. Suurin osa oppilaista käy kunnallista koulua. Erilaisten saamelaisopetuksen vaihtoehtojen mukaista opetusta annetaan vuosittain 300-400 oppilaalle. </p> <P align="justify"> {{Artikkelilinkki|0109|Kildininsaamen}} opetusta annetaan 9 tuntia viikossa 1.-4. luokilla {{Artikkelilinkki|15732|Luujärvellä}} (Lovozero). Opetusta varten on tuotettu materiaalia ns. Rimma Kuruch-Nina Afanassieva-Iraida Vinogradovan kirjoitustavalla. </p> <P align="justify"> Saamelaisten opetuksen suurimpana heikkoutena kaikissa maissa on se, että opetus omalla kielellään keskeytyy lähes poikkeuksetta jo ala-asteella. Suurimpana syynä keskeytykseen ovat pula sopivasta ja laadukkaasta oppimateriaalista ({{Artikkelilinkki|0220|oppimateriaalit}}) sekä ylempien asteiden opetukseen pätevöityneiden opettajien puute ({{Artikkelilinkki|0215|korkeakoulutus}}).</p><BR> {{Artikkelilinkki|20140806100700|Sisällysluettelo: Koulutus}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
