You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify"> Saamelaisen {{Artikkelilinkki|0403|teatterin}} synty ajoittuu 1970-luvun alkuun, kun Ruotsin {{Artikkelilinkki|151303|Jokkmokkiin}} perustettiin 1971 harrastajateatteri Dálvadis. Vastaavanlaisia harrastajateatteriryhmiä perustettiin eri puolille saamelaisaluetta; Norjan {{Artikkelilinkki|15560|Koutokeinoon}} Beaivváš Sámi Teáhter (1981), Suomen Outakoskelle Rávgoš ryhmä (1981) ja Norjan Snåsaan eteläsaamelainen teatteriryhmä (1980). Saamelaisteatteri Beaivváš ja Dálvadis, jonka nykyinen asemapaikka on {{Artikkelilinkki|15512|Kiirunassa}}, ovat vakiinnuttaneet asemansa, ja ne toimivat ammattiteattereina. </p> <P align="justify"> Ensimmäiset saamenkieliset näytelmätekstit syntyivät koulujen toimintaa varten, mutta varsinaisen näytelmäkirjallisuuden voidaan katsoa alkaneen teatteritoiminnan myötä ja toisaalta valtakulttuurin laitosteattereiden kiinnostuksesta saamelaisnäytelmiä kohtaan. Ensimmäisiä näytelmäkirjailijoita on Kirsti {{Artikkelilinkki|1668|Paltto}}, jonka suomenkielinen näytelmä <i>Liemmajoen Anni</i> (1976) oli kirjoitettu Rovaniemen kaupunginteatterille. Palton suomenkielisiä kuunnelmatekstejä on esitetty Suomen Yleisradiossa, minkä lisäksi hän on kirjoittanut ja ohjannut saamenkielisiä näytelmiä Rávgošille. Sen ensimmäiset näytelmät kirjoitti ja ohjasi Eino Guttorm. </P> <P align="justify">Saamelaiselle näytelmäkirjallisuudelle on Beaivváš-teatterilla ollut keskeinen merkitys, sillä se on voinut työllistää kirjailijoita tilausteksteillä. Muun muassa John Gustavsenin, Marry A. Sombyn, Rauni Magga Lukkarin, Inger Margarethe Olsenin ja Nils Utsin näytelmiä on ollut teatterin ohjelmistossa. John Gustavsenin kirjoittama <i>Gumpegoddi</i> esitettiin 1990-luvun alussa ja se kertoi Johan {{Artikkelilinkki|1652|Turin}} elämästä. Rauni Magga Lukkarin käsikirjoitukseen pohjautuva monologi <i>Dearvvuođat</i> (1992) käsitteli nuorten itsemurhia. Samana vuonna esitettiin Inger Margarethe Olsenin ensimmäinen näytelmä <i>Earálágan</i> (1992) rockmusikaalina, ja se tarkastelee nuorten elämää erilaisuuden, homoseksuaalisuuden näkökulmasta. Olsenin <i>Giegat guhkket</i> -näytelmä (1993) tuo esille kolttavähemmistön elämää toisen maailmansodan aikana, ja vuotta myöhemmin esitetty <i>Skovdnji</i> pohtii perheväkivaltaa ja naisten seksuaalista alistamista. Marry A. Sombyn satunäytelmä <i>Ráhkisvuođa soahki</i> (1996) käyttää saamelaista kertomusperinnettä lähtökohtanaan. Näyttelijänä paremmin tunnetun Nils Utsin käsikirjoitus <i>Eatni váibmu vardá</i> (2000) on historiallinen kuvaus saamelaispolitiikan vaiheista 1900-luvun alun Norjassa. </p> <P align="justify"> Saamelaistaustoistaan huolimatta teatterien ohjelmistoissa on ollut muun muassa klassisia näytelmiä saamelaisversioina, tanssiteatteriesityksiä sekä muiden alkuperäiskansojen kulttuuriin pohjautuvia ja niistä vaikutteita saaneita esityksiä. </p> <P> {{Artikkelilinkki|0423|Kirjallisuus}}</p> <BR> {{Artikkelilinkki|20140806122610|Sisällysluettelo: Taiteet}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
