You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify"> Saamelaisuutta on ennen kriittisen historiankirjoituksen vakiintumista tulkittu mytologisista lähtökohdista erityisesti # raamatulliselta kannalta, pyrkimällä osoittamaan saamelaiset heprealaisten jälkeläisiksi, # skandinaavisen taruston ja saagakirjallisuuden näkökulmasta ja # kalevalaisen mytologian valossa. </P> <P align="justify"> 1) Jo {{Artikkelilinkki|1722|<i>Lapponia</i>n}} kirjoittajan Johannes {{Artikkelilinkki|16129|Schefferuksen}} toinen informantti Johannes {{Artikkelilinkki|1648|Tornaeus}} yhdisti saamelaiset raamatulliseen nimeen Jaavan (Iavan). Jaavan oli Nooan pojan Jaafetin poika, Maagogin veli (Gen. 10: 2-4). Tuohon aikaan tosin yleisestikin oletettiin kaikkien Euroopan kansojen polveutuvan Nooan pojanpojasta Maagogista. Tämä kansa olisi Baabelin kielten sekaannuksen jälkeen (Gen. 11: 1-9) lähtenyt omille teilleen Palestiinasta ja lopulta saapunut Lappiin. Hieman myöhemmin Olof Rudbeck nuorempi (1660-1740) katsoi, että suomensukuiset kansat edustivat niitä kymmentä heprealaisten kadonnutta heimoa, jotka Salmanassar, Assyrian kuningas, oli vienyt mukanaan pakkosiirtolaisuuteen (vrt. 2. Kun. 17:1-6). Tulkinta perustui pseudepigrafiseen ns. 4. Esran kirjaan (13:39-45), joka ei päässyt VT:n kaanoniin ja joka on itse asiassa varsin myöhäinen, 100-luvulta jKr. Esran nimellä oli kirjoitettu seuraavasti: </P> :<P align="justify"> Nämä ovat ne kymmenen heimoa, jotka Assyrian kuningas Salmanassar vei pakkosiirtolaisuuteen kuningas Hoosean aikana. Hän vei heidät virran yli toiseen maahan. Mutta he tekivät keskenään suunnitelman jättää koko kansojen paljous ja siirtyä johonkin syrjäiseen maahan, jossa kukaan ei ennen ole asunut; näin he tekivät, jotta he siellä voisivat elää omien isiltä perittyjen sääntöjensä mukaisesti [...]. Niin he lähtivät kulkemaan pitkin Eufratin kapeaa uomaa [...]. Siihen maahan oli pitkä matka, ja se kesti puolitoista vuotta. </P> <P align="justify"> Rudbeckin mukaan tämä Kaksoisvirranmaasta jonnekin luoteeseen Eufratia pitkin alkanut matka oli lopulta johtanut Lappiin. Rudbeck halusi löytää teoriansa tueksi yhteyksiä saamen kielen ja heprean välille. Siksi hän kirjoitti sanaluettelon <i>Fasciculus vocum lapo-hebraicarum</i>, jossa oli satoja varsin kekseliäästi löydettyjä sanapareja. Oli luultavasti Rudbeck nuoremman ansiota, että heprean ja suomen/saamen kieliä vielä 1700-luvun lopussa vakavassa mielessä saatettiin väittää sukulaisiksi, kuten laita oli vielä Tuneldin Ruotsin historian kuudennessa painoksessa vuodelta 1792. Seitsemännessä painoksessa, joka ilmestyi 1795, ei enää ole mainintaa heprealaisalkuperästä. Ylipäätään, kun 1700-luvun mittaan käsitys suomalais-ugrilaisuudesta alkoi vakiintua, spekulaatiot saamelaisten yhteyksistä klassisiin sivistyskansoihin alkoivat tulla vanhanaikaisiksi. </P> <P align="justify"> 2) Keskeinen ruotsalainen romantikko, professori Erik Gustav Geijer (1783-1847) ehdotti 1820-luvulla, että lappalaiset olivat myös Skandinavian alueen alkukansa. Tämä oli tosin jo saksalaisen Gottfried Wilhelm Leibnizin v. 1695 kielitieteelliseltä kannalta esittämä ajatus. Hän oli ollut löytävinään skandinaavisista kielistä ns. substraattilainoja suomensukuisista kielistä. Geijer yhdisti saamelaiset aluksi skandinaavisessa mytologiassa esiintyvään jotuneitten kansaan, jonka maahan tunkeutuvat skandinaavit pakottivat väistymään tieltään. Jo göötit tunkivat jotuneita ylös pohjoiseen, missä Jotunheim oli heidän viimeinen tukikohtansa keski-Skandinaviassa. Sittemmin aasat puskivat heitä yhä kauemmas siten, että jotuneitten viimeinen alue tuli olemaan kaukana Vienan meren rannalla, Bjarmiassa. Teorian ongelma oli se, että jotunit olivat jättiläisiä, joiden yhdistäminen lyhytkasvuisiin saamelaisin tuntui monista jo aikoinaan luonnottomalta. Vuonna 1832 Geijer kirjoittikin pitävänsä saamelaisia jotunien sijaan toisena myyttisenä kansana, kääpiöinä (<i>dverger</i>). Jotunit olivat Geijerin mukaan jotakin muuta, pitkäkasvuisempaa suomalais-ugrilaista kansaa. Suomessa kääpiöitten saamelaistulkintaa kannatti mm. Yrjö Koskinen (1830-1903). </P> <P align="justify"> 3) Suomessa siirryttiin 1800-luvun mittaan kannattamaan teoriaa, joka selitti suomalaisten ja saamelaisten saapuneen Suomenniemelle verraten myöhään, ajanlaskun taitteen tienoilla tai ensimmäisinä vuosisatoina sen jälkeen. Näin luovuttiin pitämästä saamelaisia Suomen tai Fennoskandian alkuperäiskansana. Teoria edellytti saamelaisten saapumista suomensukuisen kansan etujoukkona. Tämä ajatus kävi hyvin yksiin Kalevalan historiallisen tulkinnan kanssa, jossa Pohjola nähtiin saamelaisten valtakuntana. </P> <P align="justify"> Jo Gabriel Rein esitti 1832, että Väinämöinen oli ollut suomalainen merkkimies, kerran todella elänyt kansan johtohahmo, joka vaikutti niihin aikoihin, kun maahantunkeutuvat suomalaiset kävivät taisteluja Suomeen jo aiemmin asettuneita lappalaisia, siis Pohjolan asukkaita, vastaan. Elias Lönnrot itse edusti Kalevalan runojen historiallista tulkintaa, mutta ei kuitenkaan katsonut Pohjolaa saamelaisten valtakunnaksi. Hänen mukaansa Pohjolassa asui "jokin muu lahkokunta suomalaisia". Kuitenkin Reinin tulkinta aloitti tradition, joka muuten eli varsin pitkään. Esim. A. A. Ahlqvistin mukaan "Kalevala [...] on saanut aiheensa siitä torasta, joka vallitsi lappalaisten ja karjalaisten välillä, ja jonka syynä oli edellisten joko luultu tai kuviteltu rikkaus, jonka jälkimmäiset tahtoivat valloittaa". Samaa kantaa edustivat sittemmin enemmän tai vähemmän Julius ja Kaarle Krohn sekä Jalmari Jaakkola, jonka mukaan Kalevalan tapahtumat kuvaavat pirkkalaisliikkeen ja sitä edeltäneen ajan ryöstö- ja verotusretkiä lappalaisten luokse. </P> <P align="justify"> Nykypäivänäkin kalevalaisten runojen asetelmassa nähdään mahdollisia heijastuksia eturistiriidoista kaskitalouteen siirtyneiden kantasuomalaisten ja eräkulttuurissa pitäytyneitten kantasaamelaisten välillä, mutta korostetaan ensisijaisesti Pohjolan myyttisiä assosiaatioita, erityisesti sen vainajalaluonnetta. </P> {{Artikkelilinkki|20140807162525|Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
