| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
J. Porsanger & R. Pulkkinen: Tuulimies … J. Porsanger & R. Pulkkinen: Tuulimies eli <i>Bieggaolmmái</i> (SA) <P align= justify > <I>Bieggagállis</i> tai <i>Bieggaolmmái</i> (biegga 'tuuli', gállis 'ukko', olmmái 'mies'), tuulimies, on tuulen ja sään hallitsija ([[Esikristilliset jumalat|esikristilliset jumalat]]). Tuulimiehen merkitys saamelaisten pääelinkeinojen, pyynnin ja myöhemmin poronhoidon kannalta on ollut varsin suuri. Tuulen suunta on vaikuttanut peura- ja porotokkien liikehdintään, koska peuroilla ja poroilla on taipumus kulkea vastatuuleen erityisesti sääskiaikana. Näin pitkäaikainen yksipuolinen tuuli saattoi viedä peuraelon kauaksi, ja silloin oli tuulimiehelle uhrattava mieluiten valkoinen poro ([[Uhraaminen|uhraaminen]]). Uhreista tuulenjumalalle on tietoja eteläsaamelaisaluetta kuvaavissa lähteissä. Tuulimiestä pidettiin myös kovan tuulen aiheuttajana ja sään jumalana. Porosaamelaisten nykyäänkin käyttämien säämerkkien mukaan säämuutokset selitetään usein tuulen suunnan muutoksesta johtuvaksi. Tuulimiehen kalvokuvio muistuttaa paljon ukkosen jumalaa. Vasaroiden sijasta hänellä on käsissään lapioita muistuttavat esineet, joilla hän saa tuulen aikaan, tai lapio ja nuija, joilla hän pakottaa tuulet lähtemään. Tuulimies tunnetaan kautta Saamenmaan. Kolttasaamelaisten perinteessä tuulimies tunnetaan nimellä <i>Piõgg-oumaž</i> ja kildininsaamelaisessa taas <i>Piiŋk-olma</i>. Tornionsaamelaiset ovat tunteneet tämän jumalan nimellä <i>Ilmaris</i>, mikä saattaa olla myöhäinen laina suomalaisilta, mutta yhtä hyvin muistuma muinaisten suomalais-ugrilaisten taivaanjumalasta (vrt. udmurttien <i>Inmar</i>). Inarinsaamelaisten tiedetään uhranneen tuulimiehelle Inarin kirkonkylältä länteen olevilla <i>Piegg-oaivadz</i>-tuntureilla eli suomeksi Tuulispäillä.</P><BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore|Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>ytologia ja folklore]]<BR><BR> +
|
