| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Pohjoissaamen &l … <P align="justify"> Pohjoissaamen <i>goddesáhpán</i> 'sopuli, Lemmus lemmus' on yhdyssana, jonka alkuosa on 'villipeuraa' merkitsevä <i>goddi</i> (ks. tätä) ja jälkiosan <i>sáhpán</i> merkitys on 'hiiri (tai muu hiirentapainen eläin, esim. myyrä tai päästäinen)'. Nimityksen "peurahiiri" sanotaan johtuvan siitä, että poro ja peura syövät joskus sopuleita. </p>
<P align="justify"> Saman mallin mukainen 'sopulia' merkitsevä yhdyssana tunnetaan myös kaikissa itäsaamelaisissa kielissä, esim. inarinsaamen <i>koddesäplig</i> ja koltan <i>kåˊddsäˊppli</i>. Itäsaamelainen <i>säplig</i> jne. 'hiiri' ei johtimensa osalta ole pohjoissaamen sáhpán sanan tarkka vastine: sitä vastaisi pohjoissaamessa muoto <i>*sáhppilat</i> tai <i>*sáhppálat</i>. Jälkimmäinen sana näyttäisikin esiintyvän Knud Leemin sanakirjassa (vuodelta 1768), jossa sanan <i>sappalak</i> (mon. <i>sappalag'ak</i>) merkitykseksi on annettu 'Fugle-Ært, Muse-Ært', siis 'hiirenvirna tai jokin sitä muistuttava hernekasvi'. Kasvinnimen alkumuotona on voinutolla jokin <i>*sáhpálaga-eärta</i> tyyppinen yhdyssana tai deminutiivinen johdos <i>*sáhpálagaš</i> (vrt. Leem <i>sappalag'atzh</i> 'en liden Fugle-Ært, Muse Ært'). </p> <P align="justify"> Muoto <i>sáhpán</i> tunnetaan vain pohjoissaamesta, ja on mahdollista, että sen johdinaines on peräisin merkitykseltään läheisestä sanasta <i>cieban</i> 'jyrsijä'. Tämä sana on johtimella <i>-n</i> (< kantasaamen <i>*nj(e</i> , vrt. Lindahlin ja Öhrlingin ruotsinsaamen sanakirjan <i>tsäpanje</i> 'en som gnager, en råtta') muodostettu substantiivi verbistä <i>ciehpat</i> 'jyrsiä, nakertaa; silputa'. Tässä tapauksessa olisi ajateltavissa, että (pohjois- ja) itäsaamen <i>*sáhppilat, säplig</i> olisi johdos substantiivista <i>sáhppi</i> 'sappineste; marjamehu', jolloin kyseessä olisi alkuaan jonkin "sapenvärisen" eläimen nimi. </p>
<P align="justify"> Toisaalta on mahdollista sekin, että <i>sáhpán</i> ja <i>säplig</i> olisivat (sanan <i>cieban</i> tapaisia) johdoksia sittemmin kadonneesta verbivartalosta <i>*sáhppi-, sáhppá-.</i> Jyrsimisen ohella hiiren (ja sitä muistuttavien pikkunisäkkäiden) luonteenomaiseen käyttäytymiseen kuuluu myös nopea liike. Jos sanan <i>sáhpán</i> alkumerkitys olisi ollut "sätkijä, vipeltäjä tjs.", sen oletettua deskriptiivislähtöistä kantavartaloa voisi verrata sellaisiin Lönnrotin sanakirjassa mainittuihin suomen kielen sanoihin kuin <i>säpättää</i>, <i>säpätellä</i> 'liikuttaa tarmokkaasti (esim. kättä)'. </p>
<P align="justify"> Toisin kuin kirjallisuudessa joskus on esitetty, sanalla <i>(kodde)säplig</i> ei liene mitään suoranaista yhteyttä suomen sanaan <i>sopuli</i> 'Lemmus lemmus; (vanhassa kirjakielessä myös:) soopeli, Mustela zibellina'. Suomen sanan lähimmät vertailukohdat ovat yhtäältä venäjän <i>sobol'</i> 'soopeli' ja toisaalta ruotsin (vanhentunut) <i>sobelmus</i> 'sopuli'. Ruotsin yhdyssana perustuu siihen, että sopulin turkki muistuttaa väritykseltään soopelia. </p> <BR>
Sopulista eläimenä lisää: [[Sopuli|sopuli]]<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Luonto|Sisällysluettelo: Luonto]]<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Etymologia|Sisällysluettelo: Etymologia]]<BR><BR>luettelo: Etymologia]]<BR><BR> +
|
