Pyhä x
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Pyhä x
Pyhän käsitteen yksiselitteinen määritteleminen on erittäin vaikeaa. Kansanuskon tutkimuksen näkökulmasta kuitenkin kaikkia jokapäiväisestä elämänmenosta poikkeavaa käyttäytymistä vaativia asioita ja ilmiöitä - arkielämästä erilaisin rituaalisin määräyksin, tabuin erotettuja - voidaan nimittää "pyhiksi" tai niillä voidaan sanoa olevan "tuonpuoleista" luonnetta. Pohjoisten pyyntikansojen ajattelussa pyhä (sakraali) ja arkinen (profaani), tämän- ja tuonpuoleinen, eivät kuitenkaan näytä erottuneen toisistaan yhtä jyrkästi kuin "pyhä" länsimais-kristillisessä ajattelussa erotetaan muusta elämänpiiristä. Puhuttaessa luonnosta elävistä kansoista näiden termien käytössä on oltava varovainen. Näillä kansoilla ei välttämättä ole ollut omakielisiä termejä näille käsite-erotteluille, mutta itse nämä asiat ovat olleet olemassa. Se, että nämä kansat ovat tarvinneet samaaneja (samanismi), osoittaa, ettei tavallinen ihminen ole voinut olla suoraan yhteydessä ympäröivän maailman kaikkien ulottuvuuksien ja voimien kanssa. Enimmäkseen maailman jokamiehen silmin näkymättömätkin olennot (esikristilliset jumalat, ha ltijat, maahiset) ovat kuitenkin olleet vain enemmän tai vähemmän "pyhiä" tai "tuonpuoleisia". Ne eivät ole olleet mitään täysin toisenlaista. Ne ovat olleet ihmiseen nähden ylivertaisia ja ylivoimaisia, ja niihin on sisältynyt enemmän tai vähemmän ihmisten kannalta potentiaalisesti hyödyllistä tai vahingollista voimaa. Pyhyydessä ja tuonpuoleisuudessa oli siten aste-eroja - eräänlainen jatkumo vaan ei jyrkkää dikotomiaa.
Sakraali ja profaani, tämän- ja tuonpuoleinen ovat luonnonkansojen ajattelussa ikään kuin ihmisten elliptisen elämänkentän kaksi kuvitteellista polttopistettä. Todellisuudet läpäisevät toisensa, kaikissa asioissa on mukana kumpaakin ulottuvuutta. Rituaaliset vaatimukset rinnakkainelossa ja kanssakäymisessä tuonpuoleisen suhteen ovat erilaiset lähempänä profaania ja kauempana sakraalista ja vastaavasti lähempänä sakraalia ja kauempana profaanista.
Sinä missä länsimaisille nykyihmisille luonto on tullut "luonnolliseksi", ja ihminen on asettunut luonnon yläpuolelle sen herraksi, saamelaiselle luonto itse asiassa on
