Luvvjt
Luvvjt
Kuolan saamelaisten oman improvisoidun ja vapaamuotoisen perinnelaulun sana. Venäläisvaikutteinen 'laul', laulu, sen sijaan noudattaa tyypillistä länsimaisen laulun säkeistömuotoa. Laulajat käyttivät melodia-aiheesta säännöllisesti sanaa motiivi, joka sopii hyvin jatkuvan muuntelun kohteena olevan perusaiheen kuvaukseksi. Ideaalia puhdasta perusmuotoa ei sinänsä ole olemassa.
Luvvjt voidaan antaa esim. häälahjaksi nuorille. Itäsaamelaisessa traditiossa kerronnan minä-muoto on jopa luonteenomainen, vaikka itse laulannan kohde olisikin ulkopuolinen. Tämä arkaainen erikoispiirre muistuttaa hantien karhulaulujen kerrontaa karhun omasta näkökulmasta. Viimeisistä luvvjtin taitajista Lovozerossa mainittakoon mm. Maria Nikolajevna Sorvanova ja Maria Ivanovna Zahharova. Heidän esityksilleen luonteenomaisia on monimutkainen sekajakoinen rytmiikka. Kyseinen rytmiikka syntyy toistuvien säeaiheiden yksityisten sävelten yllättävistä venytyksistä. Ainoa 1990-luvulla tallennettu miespuolinen laulaja Nikolai Aleksandrovitsh Kuzmin käsitteli perinnelaulua varsin omintakeisella tyylillä. Kuitenkin hänen laulussaan oli omalta äidiltä Galina Pavlovna Kuzminalta opittuja Lovozeron luvvjtille tyypillisiä piirteitä. Ne vain oli viety vielä pidemmälle kuin yleensä on tapana. Nikolai lauloi yhtä hyvin tarinan isänsä karhunkaatomatkasta kuin toiveestaan olla rikas, jolloin hän vain "ajelisi Mercedeksellä, polttelisi Marlboroa ja opastaisi turisteja hyvästä maksusta".
Erityispiirteitä ovat:
- rytmiikan nuotinnusmahdollisuudet ylittävä monimutkaisuus yhdistettynä yksityisten sävelten epäsäännölliseen venyttelyyn
- tarkasti ja harkiten sijoitetut erilaiset vibratot
- nopeat niekut ylöspäin terssi- tai kvintti -intervallien verran
- mahdollisesti niihin liittyvä falsetin käyttö
- tapa aloittaa fraasi matalalta, nostaa sitä portaattomasti ylöspäin muutaman lauseen ajan äänialueen ylärajoille saakka ja sen jälkeen hypätä nopeasti taas matalalle. (Domna Sanilan kolttaleuˊdd-tyylistä löytyy myös esimerkkejä alhaalta uudelleen aloittamisesta.)
- puheen ja laulun sekoittuminen erottamattomaksi kokonaisuudeksi (satulaulujen tapaan) sekä samojen sanojen tarkoituksellinen toisto
- fraasien äkillinen lopetus ikään kuin kesken lauseen.
Turjansaamelainen laulanta kuuluu tähän samaan yhteyteen, sillä vielä ei ole osoitettu musiikillisia tai muita eroja turjan- ja kildininsaamelaisen laulannan välillä. Elävää turjansaamelaista perinnelaulua lienee enää mahdoton löytää, mutta virolaisten toimesta (Jaan Sarv 1977, Margo Kõlar 1988, Mikk ja Marju Sarv sekä Ene Viidang 1989-90) sitä ennätettiin tallentaa Krasnoshtsheljessä Tshalmne-Varre n kylässä Klavdia Grigorjevna Matrjohhinalta (1910-1991), joka oli nähtävästi viimeinen turjansaamelainen luvvjtin laulaja.
Tromssan yliopiston toimesta käynnistyi 1994 projekti "Kolasami musical tradition" Kuolan saamelaismusiikin kartoittamiseksi. Projektin aineisto - n. 600 laulettua tallennetta haastatteluineen - on varsinkin kildininsaamelaisten osalta käsittelemättä ja kokonaan julkaisematta. Työ on laaja erityisesti tekstien litteroinnin ja tarkistustyön vuoksi, sillä vain muutama prosentti esitetään ilman sanoja. Silloinkin syynä on ollut joko lähimenneisyyden kuolemantapaus perhepiirissä tai yksinkertaisesti toivoton yritys muistaa jotain vanhaa leuˊddia, jolloin myös melodia pyrkii olemaan kadoksissa. Katoamassa ovat myös vanhojen perinteiden taitajat. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia, ennen kuin itäsaamelaisen laulannan salat on avattu. Käsittelemätöntä tutkimusaineistoa riittää vielä monelle sukupolvelle. Yhteiskuntamme ei vielä ole valmis kantamaan aktiivisesti huolta perinnetiedon käsittelystä silloin, kun vielä olisi mahdollista tehdä se alkuperäisesittäjien ja tallentajien yhteisin voimin.
Äänilevyjä: Narodnaja muzyka saamov, Melodija C90 25923 000 (1987), Saami - Soome-ugri rahvaste laule, FORTE SP02-0003 (1992)
Kirjallisuus, Itäsaamelainen musiikki
