Linguistic human rights
Kielelliset ihmisoikeudet
Kielelliset ihmisoikeudet ovat ne yksilön ja yhteisöjen kielelliset oikeudet, jotka ovat niin perustavaa laatua (eli välttämättömiä, jotta yksilö tai ryhmä voivat elää ihmisarvoista elämää), että niiden on katsottava kuuluvan ihmisoikeuksiin. Sekä YK:n peruskirja että YK:n ihmisoikeuksien julistus lukevat kielen (sukupuolen, 'rodun' ja uskonnon lisäksi) niihin ominaisuuksiin, joiden perusteella yksilöä ei saa syrjiä. Useat YK:n muut sopimukset myös mainitsevat kielen. Syrjimisen kieltävät säädökset kuuluvat ns. kielteisiin oikeuksiin, oikeuksiin jotka määräävät mitä (valtio) EI saa tehdä. Kieleen liittyviä myönteisiä oikeuksia (jotka sanovat mitä valtion tms. tulee tehdä) on sen sijaan vähän, varsinkin sitovissa ihmisoikeussopimuksissa - sen sijaan niitä alkaa olla erilaisissa suosituksissa, jotka eivät sido valtioita.
Yksilöllisiä kielellisiä ihmisoikeuksia tulisi olla a) oikeus saada samastua omaan äidinkieleensä ja saada tämä identifikaatio mm. viranomaisten hyväksymäksi; b) saada oppia äidinkieli perusteellisesti, sekä suullisesti (mikäli tämä on fysiologisesti mahdollista - esim. kuurothan eivät voi oppia puhuttua kieltä tällä tavoin, ainoastaan viittomakielen), että kirjallisesti (tämä edellyttää useimmiten sitä, että vähemmistön opetus on suureksi osaksi äidinkielellä ja että opettajat ovat kaksikielisiä); c) oikeus saada käyttää äidinkieltä ainakin tärkeimmissä virallisissa tilanteissa (esim. lastenhoito, peruskoulutus, sairaanhoito, vanhusten hoito, tuomioistuimet ja muut viranomaiset), suoraan tai hätätilanteissa tulkin avulla; d) oikeus siihen, että ei tarvitse pakolla vaihtaa kieltä (tämä edellyttää esim. että vanhemmat lasten koulukieltä valittaessa saavat tarpeeksi luotettavaa tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden pitkäaikaisseurauksista, ja että näitä vaihtoehtoja on); ja e) oikeus koulutukseen, riippumasta siitä mikä henkilön äidinkieli on.
Yhteisön tärkeimmät kielelliset ihmisoikeudet ovat a) että sen kieli hyväksytään kieleksi; b) että se saa tasavertaiset mahdollisuudet muiden ryhmien kanssa oppia, opettaa ja käyttää kieltään (ja siihen liittyvää kulttuuria), julkaista ja levittää julkaisuja ja ylläpitää joukkotiedotusvälineitä omalla kielellään, ja olla yhteydessä muihin samaa kieltä puhuviin; ja c) että sillä on muiden ryhmien kanssa tasaveroiset mahdollisuudet jatkuvuuteen ryhmänä, mahdollisuus siirtää kielensä edelleen seuraaville sukupolville, sekä yhteisön sisäisissä kanssakäymisissä että koulutuksessa ja muualla yhteiskunnassa.
Vain pienellä osalla maailman kielten puhujista on nämä oikeudet. Suurin osa maailman maista polkee ainakin joidenkin väestönsä osien kielellisiä ihmisoikeuksia. Kansainvälisesti kaikkein suurinta vastustusta herättää jatkuvasti oikeus omakieliseen opetukseen.
Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot
Linguistic human rights
Linguistic human rights are those linguistic rights of individuals and communities that are so crucial (= indispensable for a proper human life) that they must be considered basic human rights. Both the United Nations Charter and the United Nations Declaration of Human Rights include language (together with sex, race and religion) among those attributes on the basis of which the individual may not be discriminated against. Most other UN agreements also mention language. Prohibitions against discrimination are so-called negative rights, i.e. rights that stipulate what the state may NOT do. On the other hand, there are few positive rights regarding language (those that define what the state or other body MUST do), especially in human rights agreements that are binding upon states although they are beginning to appear in various recommendations that are not binding. Individual linguistic human rights should include
- the right to identify with one's own mother tongue and to have this identification approved by the authorities;
- the right to learn one's mother tongue both orally (if this is physiologically possible - deaf persons cannot learn the spoken language, only sign language) and in written form (this generally requires that the education of the minority should take place in the mother tongue and that the teachers be bilingual);
- the right to be able to use one's mother tongue in at least the most important transactions (e.g. child care, basic education, health care, care of the aged, the courts and dealings with the authorities) directly or through an interpreter;
- the right not to be forced to change one's language (this implies among other things that parents, in choosing the language of their children's education, must be given sufficient reliable information about the different alternatives and their long-term consequences and about the existence of such alternatives); and
- the right to an education irrespective of what one's mother tongue is.
The most important human rights of a community are:
- the right to have the language of the community accepted as a language;
- the right to equal opportunities with other groups to learn, teach and use its language (and the associated culture), to publish and circulate publications and maintain mass media in its own language and to communicate with other speakers of the same language; and
- the right to opportunities equal with those of other groups for survival as a group and for the transmission of its language to succeeding generations in its internal intercourse, in education and in other areas of society.
Only a small number of the speakers of the world's languages have these rights. Most countries trample on the linguistic human rights of at least some groups in their populations. Globally, the strongest resistance is encountered by the right to an education in one's own mother tongue.
