View source for Lapin raja

{{Artikkeli
|sivun nimi=Lapin raja
|kieli=suomi
|id=05141
|artikkeliteksti=<p align="justify">Käsitteellä <i>lapinraja</i> tarkoitettiin kiinteästä Ruotsi-Suomen valtakuntaan kuuluvien maakuntien ja niiden pohjoispuolella sijaitsevan Lapinmaan välistä rajaa. Lapinraja ei ole aina sijainnut samalla alueella, vaan raja Lapin ja muun valtakunnan välillä määräytyy sen mukaan, mitä aikakautta tarkoitetaan. Voidaan myös sanoa, että lapinrajoja on ollut useita. Kuningas Magnus Eriksonin antamassa kirjeessä 1340-luvulta puhutaan Lapinmaasta (<i>Lappmark</i>), joka rajoittui Ruotsin valtakuntaan kuuluviin Ångermanlannin ja Helsinglannin maakuntiin nykyisen Norlannin alueella. Tämän mukaan koko Perämeren rannikkoalue kuului vielä tuohon aikaan Lappiin.</p> 
<p align="justify">Uudella ajalla maankäyttösuhteet olivat muotoutuneet siten, että Perämerenkaaren rannikkoalueen pitäjissä asuivat suomalaiset ja ruotsalaiset talonpojat ja kunkin pitäjän yläpuolella oli samanniminen Lapinmaa. Alueita erottavan rajalinjan on täytynyt olla olemassa jo 1500-luvun puolivälissä, koska vuoden 1549 käräjillä sakotettiin seitsemää Ylitornionpitäjän talonpoikaa, jotka olivat kalastaneet lapinrajojen (<i>innan Lapperåå</i>) sisäpuolella ilman lappalaisten lupaa. Kuningas Juhana III:n turvakirjeessä vuodelta 1584 kiellettiin Tornion talonpoikia ja muita häiritsemästä Suonttavaaran kylän lappalaisia heidän tiluksillaan, jotka sijaitsivat heidän Sonkamuotkassa (nykyään Muonion ja Enontekiön rajapaikka) olevan rajan sisäpuolella Lapinmaassa. Ounasjoen puolella Kemin pitäjän katsotaan 1600-luvun alussa ilmeisesti ulottunut vasta Sinetän kohdalla Ounasjokeen laskevan vesistöreitin ylimpään järveen. Kemijoen linjalla on pidetty todennäköisenä, että vanha Lapin ja Lannan raja on kulkenut Kamsajoen kohdalla Kemijoessa nykyisen Oikaraisen kylän yläpuolella.</p> 
<p align="justify">Lapinrajan sijainnin selvittäminen Kemin pitäjän ja Kemin Lapin välillä 1670-luvulla liittyi vuoden 1673 lapinmaiden asutusplakaatin toimeenpanoon. Maanmittari Jonas Geddan määrittämästä rajasta alkoi pitkään jatkunut erimielisyys Kemin pitäjän talonpoikien ja Kemin-Lapin lappalaisten välillä. Rajan kulkua yksityiskohtaisesti selvittänyt Kyösti Julku katsoo, että lappalaisten ilmoittama raja edustaa oikeaa rajalinjaa. </p> 
<p align="justify">Länsipohjan lääniin kuuluvien pitäjien ja lapinmaiden välillä lapinraja käytiin vuosina 1750-1754. Rajankäynti alkoi Uumajan pitäjän ja Uumajan Lapin välisestä rajankäynnistä päätyen Tornion pitäjän ja Kemin Lappiin kuuluvan Kittilän lapinkylän väliseen rajankäyntiin.</p> <p>Lapinraja erotti periaatteessa kaksi erilaista maankäyttöjärjestelmää. Lapinmaan eteläpuolella, maaseudulla (<i>landsbygden</i>), maankäyttö perustui kylä- ja talojärjestelmään, kun taas Lapinmaassa maa- ja vesialueiden käyttö tapahtui lapinkylien ja perintö- eli veromaiden puitteissa. Lapinraja oli myös verotuksellinen rajalinja siinä merkityksessä, että Lapinmaassa suoritettiin jo keskiajalta periytyvää erityistä maaveroa nk. {{Artikkelilinkki|1325|lapinveroa}} (lappskatte). </p> <p align="justify">Ennen vuoden 1673 lapinmaiden asutuspalakatin antamista lapinraja erotti periaatteessa myös kaksi elinkeinollisesti erilaista aluetta: Lapinmaassa asuvat lappalaiset harjoittivat lappalaiselinkeinoja (metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa), kun taas rajan eteläpuolella asuvat suomalaiset ja ruotsalaiset harjoittivat maamiehen elinkeinoja (maanviljelystä ja karjanhoitoa). Käytännössä asia ei ollut näin selvä. Jo keskiajalta periytyvä rannikkopitäjien talonpoikien harjoittama sesonkiaikainen eräjärvinautinta lapinkylien alueella jatkui vielä 1700-luvulla. Tästä ns. haukijärvien kaukonautintaan liittyvistä kalastusriidoista on säilynyt oikeudenkäyntipöytäkirjoja, joista käy selville, että valtiovallan ja hallintoviranomaisten pyrkimyksenä oli pääsääntöisesti suojata lappalaisten kalastusta lapinkylien alueella, mutta myös talonpojat saattoivat saada oikeudelta vahvistuksen lapinrajan takana sijaitseviin kalastusnautintoihin. Miten tämä talonpoikien kalastus lapinrajan takana on saanut alkunsa, ei ole tiedossa, mutta oikeudenkäynneissä on viitattu muun muassa siihen, että oikeus olisi saatu ostamalla kalajärviä lappalaisilta, kalastus olisi alkanut lappalaisten suostumuksella tai että se olisi alunperin hankittu erilaisin epäasiallisin keinoin. </p> 
<p align="justify">Lapinrajan oikeusvaikutuksiin liittyen on myös viitattu siihen, että ennen vuoden 1673 asutusplakaatin antamista talonpoikaiselinkeinoihin perustuvan tilan perustamiselle Lappiin ei olisi ollut laillista oikeutta. ({{Artikkelilinkki|1301|Suomen Lapin asutushistoriaa}} 1555-1900.) Kuitenkin suomalaiset talonpojat harjoittivat maanviljelystä jo 1600-luvun puolivälissä Enontekiöllä ja Kittilän lapinkylän alueella, ja oikeuden hankkiminen alueisiin on tapahtunut tuomioistuintenmyötävaikutuksella. Ainakin osassa näitä tapauksia oikeus oli hankittu kyseisen veromaan haltijana olleelta lappalaiselta vapaaehtoisella kaupalla. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että maanviljelystä harjoittavien tilojen perustaminen oli lailla säätelemättä ennen vuoden 1673 plakaatin antamista. Kittilän osalta on myös otettava huomioon, että ei ollut selvää, missä Kittilän lapinkylän eteläraja sijaitsi, eli kuuluiko alue jossa maanviljelystä harjoitettiin Lappiin vai Pohjanmaahan.</p> 
<p align="justify">Vuoden 1673 plakaatti poisti lapinrajan merkityksen eri elinkeinojen välisenä rajana. Plakaatin seurauksena suomalaiset ja ruotsalaiset uudisasukkaat ja myöhemmin myös lappalaiset perustivat uudistiloja lapinrajan pohjoispuolelle. Suomen puolella lapinrajalla ei katsota nykyään olevan oikeudellista merkitystä, mutta Ruotsin puolella se on edelleen maankäyttöön liittyvä rajalinja. Lapinraja (<i>Lappmarksgränsen</i>) on merkitty maahan, ja se sijaitsee samassa paikassa, mihin se 1700-luvun puolivälissä määrättiin. Pohjoisessa lapinraja päättyy Suomen valtakunnanrajaan Sonkamuotkan kohdalla. Vuonna 1867 Norbottenin läänin alueelle määrätty viljelysraja (<i>odlingsgränsen</i>) muodostaa rajalinjan, jonka länsipuolella poronhoito on ensisijainen elinkeino, ja uudistilojen perustaminen on periaatteessa kielletty. </p><BR>
{{Artikkelilinkki|20140806094820|Sisällysluettelo: Historia}}<BR><BR>
{{Artikkelilinkki|20140716163602|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot}}<BR><BR>
|kirjoittaja=Juha Joona
|luokat=Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot, Historia
}}