Astraalimytologia
Astraalimytologia
Tähtitaivaalla on ollut sekä käytännöllinen että myyttinen merkityksensä. Pimeällä talviajalla tähdet toimivat kellona ja kompassina (aikakäsitys). Päivän ja yön vaihtelua pimeänä kaamosaikana seurattiin Otavasta, Seulasista ja erityisesti Kointähdestä eli Venuksesta (Guovssonásti <guovssu> 'aamunkoi, koite, sarastus'). Kointähdellä on kaksi nimeä riippuen vuoden- ja vuorokaudenajasta, jolloin se on näkyvissä: Iđđedisguovssonásti näkyy aamunkoin aikaan, Eahkedisguovssonásti ilta-aikaan. Aikaa on mitattu tähtitaivaan mukaan osin ylimalkaisesti, osin tiettyinä yön hetkinä tarkemmin. Porosaamelaiset, jotka talven aikana paimentavat porotokkiaan kahdessa vuorossa ympäri vuorokauden, näkevät tähtikuvioista, milloin toisen paimenen vuoro loppuu ja toisen vuoro alkaa.
Tähtikuvioiden asema muuttuu vuorokauden ajan mukaan. Kuviot tulevat näkyviin idästä ja siirtyvät ajan myötä samaan suuntaan kuin Aurinko. Jotkut pohjoiset tähdet ja tähtikuviot ovat näkyvissä ympäri vuorokauden, jotkut vain tietyn ajan vuorokaudesta, jotkut taas voivat olla näkymättä vuosia, esimerkiksi Guovssonásti (planeetta Venus), joka pyörii Auringon ympäri maanpalloa hitaammin eikä sen takia näy pohjoistaivaalla joka vuosi. Pohjantähti eli Boahji, Boahjenásti 'pohjantähti', Boahjenávli 'pohjannaula', koltansaamessa Ââˊlmexuõldd 'taivaan patsas' on liikkumaton. Sitä on kautta Saamenmaan pidetty maailman keskuksena, johon maa tukeutuu.
Pohjoissaamelaiset tuntevat myytin tähtihirvaasta (Sarvvis 'hirvas', etelä- ja merisaamelaisilla Sarvva, 'hirvi'), jota erilaiset tähdet ja tähtikuviot ajavat takaa. Metsästäjien joukossa ovat Gállábártnit, 'Kallan pojat' (aurinko; Fjellner), kolme tähteä Orionin vyössä. He ovat saamelaisten esivanhemmat, jotka keksivät sukset ja ajavat hiihtäen takaa tähtihirvasta. Pyyntiin osallistuvat mm. Gállá (Sirius), Čuoiggaheaddjit ('hiihtäjät', s.o. Kaksoset, Castor ja Pollux -tähdet), Boahji, jonka jousena on Ursa Minoris -tähtikuvio, ja Fávdna (Arkturus), jonka jousena on Otava, Fávdnadávgi, 'Fávdnan jousi'. Otavan nimi vaihtelee saamenkielestä toiseen: Koutokeinon ja Kaarasjoen alueella se on Dávggát, 'jouset' tai Fávdnadávgi, Tiitisvuonossa (Divttasvuotna, nor. Tysfjord) Juovsaõ, koltansaamelaisilla Juuse, 'jousi', kildininsaamessa Juukks-taa'st, 'jousitähdet' jne. Merisaamelaisilla Otava on vanca, 'vene' ja kolme tähteä Orionin vyössä ovat oaggut, 'kalastajat'. Sarvvisin tähtikuvioon kuuluvat Kassiopeian, Perseuksen, Ajomiehen (Auriga) ja Seulasten (Plejadit) tähdet. Seulasten nimityksistä tunnetaan Sarvágalba, 'hirvaan kilpi', Miessečora, 'vasalauma', Roavggut, 'vällyt', Nieidagearregat, 'tyttöjen käräjät' tai Boares áhkku, 'vanha akka', joka ajaa hirvasta takaa koirineen.
Taivaallinen metsästys liittyy saamelaiseen eskatologiaan (kosmologia). Kun taivaalliset metsästäjät onnistuvat tappamaan hirvaan, tulee maailmanloppu. Sarvvis ohittaa kuitenkin turvallisesti metsästäjät: luonnon tasapaino säilyy ja elämä jatkuu. Toisen pohjoissaamelaisen myytin mukaan Fávdna on metsästämässä sekä hirvasta että Pohjantähteä. Kun Fávdna ampuu Pohjantähteä, taivas putoaa alas, koko maailma syttyy tuleen ja elämä loppuu. Itäsaamelaisten eskatologisten käsitysten mukaan ukkosenjumala ajaa takaa taivaallista peuraa. Kun metsästäjä ampuu tulisella nuolellaan (salamalla) peuran kuoliaaksi, maailma vaipuu kaaokseen, taivas putoaa maahan ja koko maa syttyy palamaan. Metsästäjä ei kuitenkaan koskaan pääse nuolenkantaman päähän peurasta. Saamelaiseen uskontoon ei sisälly ajatus, että elämän loppuminen johtuisi jumalien toiminnasta, vaan kysymys on luonnon tasapainon rikkomisen seurauksista. Nykyperinteen käsityksessä viimeisestä tuomiosta on epäilemättä kristillistä vaikutusta. Käsitykset taivaallisesta peuranpyynnistä, joka tavataan länsi- ja itäsaamelaisessa traditiossa sekä muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla, sointuvat hyvin yhteen ja ilmaisevat samanlaisia käsityksiä maailman tasapainosta. Tämä viittaa mahdollisesti suomalais-ugrilaiseen arkaaiseen perinteeseen.
Linnunrata (Lodderáidalas, 'lintutikapuut') on muuttolintujen tie lämpimämpään Bárbmu-maahan (Bárbmu). Merisaamelaiset kutsuvat linnunrataa lumitieksi, Muohtabálggis. Linnunrataan, tähtien kirkkauteen ja tähdenlentoihin liittyy meteorologisia odotuksia sekä tulevan talven säätä, tulevan vuoden hedelmällisyyttä (erityisesti hillan suhteen), ihmisen ikää ja hänen toivomustensa toteutumista koskevia ennusmerkkejä
Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore
