You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify"> Pyhän käsitteen yksiselitteinen määritteleminen on erittäin vaikeaa. Kansanuskon tutkimuksen näkökulmasta kuitenkin kaikkia jokapäiväisestä elämänmenosta poikkeavaa käyttäytymistä vaativia asioita ja ilmiöitä - arkielämästä erilaisin rituaalisin määräyksin, tabuin erotettuja - voidaan nimittää "pyhiksi" tai niillä voidaan sanoa olevan "tuonpuoleista" luonnetta. Pohjoisten pyyntikansojen ajattelussa pyhä (sakraali) ja arkinen (profaani), tämän- ja tuonpuoleinen, eivät kuitenkaan näytä erottuneen toisistaan yhtä jyrkästi kuin "pyhä" länsimais-kristillisessä ajattelussa erotetaan muusta elämänpiiristä. Puhuttaessa luonnosta elävistä kansoista näiden termien käytössä on oltava varovainen. Näillä kansoilla ei välttämättä ole ollut omakielisiä termejä näille käsite-erotteluille, mutta itse nämä asiat ovat olleet olemassa. Se, että nämä kansat ovat tarvinneet samaaneja ({{Artikkelilinkki|1051|samanismi}}), osoittaa, ettei tavallinen ihminen ole voinut olla suoraan yhteydessä ympäröivän maailman kaikkien ulottuvuuksien ja voimien kanssa. Enimmäkseen maailman jokamiehen silmin näkymättömätkin olennot ({{Artikkelilinkki|1052|esikristilliset jumalat}}, {{Artikkelilinkki|10130|haltijat}}, {{Artikkelilinkki|1009|maahiset}}) ovat kuitenkin olleet vain enemmän tai vähemmän "pyhiä" tai "tuonpuoleisia". Ne eivät ole olleet mitään täysin toisenlaista. Ne ovat olleet ihmiseen nähden ylivertaisia ja ylivoimaisia, ja niihin on sisältynyt enemmän tai vähemmän ihmisten kannalta potentiaalisesti hyödyllistä tai vahingollista voimaa. Pyhyydessä ja tuonpuoleisuudessa oli siten aste-eroja - eräänlainen jatkumo vaan ei jyrkkää dikotomiaa. </P> <P align="justify"> Sakraali ja profaani, tämän- ja tuonpuoleinen ovat luonnonkansojen ajattelussa ikään kuin ihmisten elliptisen elämänkentän kaksi kuvitteellista polttopistettä. Todellisuudet läpäisevät toisensa, kaikissa asioissa on mukana kumpaakin ulottuvuutta. Rituaaliset vaatimukset rinnakkainelossa ja kanssakäymisessä tuonpuoleisen suhteen ovat erilaiset lähempänä profaania ja kauempana sakraalista ja vastaavasti lähempänä sakraalia ja kauempana profaanista. </P> <P align="justify"> Sinä missä länsimaisille nykyihmisille luonto on tullut "luonnolliseksi", ja ihminen on asettunut luonnon yläpuolelle sen herraksi, saamelaiselle luonto itse asiassa on edustanut eräänlaista yliluontoa - pyhänä kunnioitettua luontoa - koska se ei ollut täysin ihmisen hallittavissa ja sitä ovat kansoittaneet hallitsemattomat voimat ja väet, joilla on näyttänyt olevan oma tahto. Saamelainen ihminen on kuitenkin ollut osa luontoa ja siten myös "yliluontoa". Hän on osallistunut yhtenä täysivaltaisena toimijana tähän maailman tapahtumiseen eikä siksi ole ollut enempää kokonaan luonnon armoilla kuin täysin sen herrakaan. </P> <P align="justify"> Saamelaisten omakieliset nimitykset "pyhälle" ovat olleet {{Artikkelilinkki|1065|<i>áiligas</i>}} ja {{Artikkelilinkki|1068|<i>bassi</i>}}. Ks. myös {{Artikkelilinkki|1016|<i>sáiva</i>}}, {{Artikkelilinkki|1011|<i>sieidi</i>}}, jumaluudet ym. </P><BR> {{Artikkelilinkki|20140806122035| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
