YK:n yleissopimus
YK:n yleissopimus
Alkuperäiskansojen kannalta tärkeä sopimus on YK:n yleissopimus kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista (ns. KP-sopimus). Sopimus on vuodelta 1966 ja Suomi on ratifioinut sen 1976. Yleissopimuksen 1. artiklan mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeuden laajuutta arvioidessa tulkintaohjeena on yleissopimuksen 25. artikla, jossa käsitellään poliittisia osallistumisoikeuksia. Alkuperäiskansan jäsenille on turvattava yksilöinä täydet poliittiset osallistumisoikeudet ja lisäksi esimerkiksi Suomen saamelaiskäräjälakia vastaavalla tavalla tiettyjä asioita tai tiettyä aluetta koskeva itsehallinto. KP-sopimuksen 27. artiklassa todetaan puolestaan, että "valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään". YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisukäytännössä KP-sopimuksen on katsottu rajoittavan (muiden) maankäyttöä saamelaisalueella.
Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot
