Lehdistö
Lehdistö
Lehdistö on 1970-luvulla vakiintunut palvelemaan saamelaisia saameksi, erityisesti pohjoissaameksi. Saamenkielisen lehdistön historia ulottuu kuitenkin 1800-luvun lopulle, jolloin ensimmäiset saamelaisyhdistykset virittelivät toimintaansa saadakseen omakielisen äänenkannattajansa. Saamelaisella lehdistöllä yleensä on tärkeä rooli eri saamelaisryhmien välisenä kanssakäymisen välineenä, saamelaisuudesta tiedottajana ja saamelaisidentiteetin vahvistajana. Saamenkielisellä lehdistöllä on erityinen merkitys saamen kielen aseman ja saamen kirjallisen käytön vahvistajana. Uudenlainen sähköinen media on luonut entistä paremmat mahdollisuudet yli rajojen tapahtuvaan vuorovaikutukseen.
Rinnan yhdistystoiminnan kanssa syntyi saamelainen lehdistö. Norjassa ensimmäinen yhdistys yritettiin aikaansaada 1870, tarkoituksena julkaista lehteä Muitalaegje (1873-75). Yritys epäonnistui, koska Norjan hallitus oli haluton myöntämään tukea lehdelle. Norjan Vapaakirkko kykeni ja kykenee edelleen kuitenkin julkaisemaan lehteä Nuorttanaste (1898-) ja pitämään sitä hengissä. Lehti toimitetaan Nessebyssä ja se ilmestyy Vadsössa. Lehdellä oli syntyessään suuri merkitys, sillä sen avulla saamelaiset harjaantuivat lukemaan omaa äidinkieltään ja alkoivat siirtyä suullisesta viestinnästä vähitellen kirjalliseen viestintään. Norjan valtion diskriminaatiopolitiikka ei pystynyt vaientamaan saamelaisääntä. Seglvikissä Kvaenanginvuonossa toimittaja ja kirjailija Anders Larsen kokosi veljensä uudelleen aloittamaan saamenkielistä lehteä Sagai Muitalaegji (Uutisten kertoja). Lehti ilmestyi 1904-1911 ja toimi merisaamelaisten poliittisena kanavana, ja muun muassa tuki Isak Saban ehdokkuutta suurkäräjäedustajaksi 1906-1912. Larsenin ja Saban ideologian mukaan tärkeää oli saamelaisten kulttuurihistorian korostaminen. Lehden lukijoille annettiin tietoa saamelaiskulttuurista sekä kansan menneisyydestä, jonka avulla saamelaiset voisivat puolustaa etujaan. Larsenin ja Saban tärkein panos oli koulupolitiikan ja sen seurauksien analysoinnissa.
Ruotsissa 1904 perustettu ensimmäinen saamelaisten paikallisten järjestöjen yhteistyöelin Lapparnas Centralforbund tuotti myös tuloksia, sillä se julkaisi 1904 ja 1905 lehteään Lapparnas Egen tidning, jonka jatkajia ovat 1918 perustettu Samefolkets Egen Tidning (tavoitteena saamelaisten kulttuurien herääminen ja oman yhteiskunnallisen aseman oivaltaminen), joka jatkoi Samefolket -nimisenä vuodesta 1961. Aktiivinen yhdistyshenkilö oli Elsa Laula. Ruotsin saamelaisaktivistin Daniel Mortensonin perustama lehti Waren Sardne (1910-1913 ja 1922-25) kiinnitti huomiota erityisesti porosaamelaisten elämään.
Samefolket-lehden perustaja oli Torkel Tomasson, joka toimitti lehteä yli 20 vuotta. Nykyisin Samefolket jakautuu kahteen osaan: aikakauslehti Samefolket, joka ilmestyy 12 kertaa vuodessa, ja rinnalla saman lehden Internet-versio. Lehti julkaistaan pääasiassa ruotsinkielisenä. Ilmestymispaikka on Ruotsin Östersund. Aikakauslehden tarkoituksena on pitää yhteyttä eri saamelaisryhmien välillä, levittää tietoa saamelaisuudesta sekä toimia keskustelufoorumina. Sisältö on monipuolinen: uutisaineistoa, kriittisiä katsauksia ja laajoja artikkeleita saamen kielestä, saamelaisten sivistyksellisistä ja kulttuurisista asioista ja ajankohtaisista saamelaispoliittisista asioista. Uudenlainen sähköinen mediakokeilu Internetissä aloitettiin 1997. Internet-julkaisu oli EU:n rahoittama. Kokeilu osoittautuimenestykseksi.
Sápmelaš (ent. Sabmelaš -1979, Ođđa Sápmelaš 1993-) oli Suomen ensimmäinen saamenkielinen aikakauslehti. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin 25.3.1934 Lapin Sivistysseuran toimesta. Perustajatoimittajia olivat professorit Paavo Ravila vuosina 1934-1943 ja Erkki Itkonen 1934-1950. Vuonna 1951 lehden toiseksi kustantajaksi tuli Samii Litto. 1990-luvun puoliväliin asti lehti ilmestyi vielä noin kuusi kertaa vuodessa. Sittemmin lehti on lakannut ilmestymästä. 1968 Sabmelaš-lehden liitteenä ilmestyi Teänupakti, joka oli Kemijärven opettajaseminaarin opiskelijoiden toimittama nuortenlehti.
Varsinaisen saamelaisasioista kirjoittavan sanomalehdistön aikakauden aloitti 1958 norjankielinen Ságat. Lehdellä on suuri tilaajakunta - jopa 2500 tilaajaa Finmarkenissa. Vastareaktiona Ságat-lehdelle alkoi viikoittain ilmestyä pohjoissaamenkielinen Sámi Áigi (1979-1993), saamelaisjärjestöjen tuella. Lähtökohtana lehden toiminnalle lopulta oli Alta-Koutokeino -patoamishanke, johon lehti otti voimakkaasti kantaa. Nykyisin lehti jatkaa Min Áigi -nimisenä (1993-) ja ilmestyy Kaarasjoella kaksi kertaa viikossa. Tilaajien lukumäärä on 1100 ja lukijoita noin 5000. Budjetti on 5,5 milj. Nkr.
Toinen pohjoissaamenkielinen sanomalehti Áššu alkoi ilmestyä 1990-luvulla Kautokeinossa. Lehdestä on vähitellen kasvanut suurin saamenkielinen sanomalehti, jonka tilaajien lukumäärä on noussut 2000:een (lisäystä vuosittain on ollut noin 20 %). Lukijoiden määräksi arvioidaan jopa 10 000 eri Pohjoismaista ja jopa Kalaallit Nunnaatista saakka. Vuosittainen budjetti on yli 5 miljoonaa Norjan kruunua. Työtekijöitä on yksitoista.
Useimmat lehdet ovat pohjoissaamenkielisiä. Suomessa kuitenkin on ilmestynyt koltankielinen lehti, ja edelleen ilmestyy yksi inarinkielinen lehti. Oman lehden ylläpitäminen pienin resurssein osoittaa valtavaa tahtoa ja omasta kielestä välittämistä. Koltankielinen Sääˊmođđaz-lehti ilmestyi 1978-1986. Lehden päätoimittaja oli opettaja Satu Moshnikoff. Sen kustantajina toimivat Rajaseutuliitto (1979-1983), Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osasto (1984) ja Lapin Kansa (1985-1986). Lehden kopiointikulut saatiin 1979-1983 kouluhallituksen oppimateriaalimäärärahoista. Levikkimäärä oli 350. Sääˊmođđaz-lehden tarkoituksena oli tuoda nähtäville "vastasyntynyt" koltansaamen kirjakieli. Kielen ortografia oli luotu 1972, ja se haluttiin esitellä jokaiseen kolttatalouteen ilmaiseksijaettavan lehden välityksellä. Lehden tekeminen mahdollistui, kun Rajaseutuliitto lahjoitti Sevettijärvelle isokokoisen konttorikirjoituskoneen, johon oli varta vasten Saksassa hiotutettu koltansaamen erikoiskirjaimet. Lehden tekemistä auttoi myös se, että päätoimittaja harrasti valokuvausta sekä valmisti itse mustavalkoiset paperikuvat. Kummallista oli se, että lehti sai ristiriitaisen vastaanoton kolttakansan keskuudessa. Toisten mielestä paperi oli niin kovaa, ettei sitä voinut hyödyntää edes "huussissa". Toiset olivat sitä mieltä, että koko kirjakielen luominen koltansaamen kielelle oli turhaa. Mutta oli muutama sellainenkin, joka ymmärsi äidinkielensä kehittämisen arvon. Lehden lyhyt historia on hyvä esimerkki saamenkielisen lehdistön ongelmista yleensäkin. Lehti loppui vuonna 1986 julkaistuun viimeiseen numeroon varojen hankkimisen hankaluuden, toimittajien puutteen ja sen vuoksi, ettei lehti pystynyt kehittymään ja uudistumaan. Myös päätoimittajalta loppui energia toimittaa lehteä yksin.
Vuodesta 1986 on julkaistu inarinsaamenkielistä Anarâš-lehteä, jota toimittaa Anarâš kielâ servi (Inarinsaamen kielen yhdistys ry). Lehti pyrkii edistämään inarinsaamen käyttöä tarjoamalla helppolukuisia tekstejä kiinnostavista aiheista sekä käsittelemällä kielenhuollon kysymyksiä ja uudissanaehdotuksia. Lehti ilmestyy säännöllisesti kolme kertaa vuodessa. Tämä inarinsaamelaisten äänitorvi on herättänyt suurta mielenkiintoa myös ulkomailla. Sen tilaajia on mm. Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Vuosittain lehden toimitus julkaisee kalenterin, jota jaetaan maksutta jäsenille ja myydään tilaajille.
Eri saamelaisjärjestöt ovat julkaisseet ajoittain muutamia numeroita oman alansa erikoislehtiä, mutta voimavarojen puutteessa useimmat eivät ole säilyneet hengissä.
Gába-naistenlehti (Sámi Nissonfierpmádat, Sámi Nisson Forum 1996-), joka ilmestyy jopa kolmikielisenä - saameksi, norjaksi ja englanniksi -, on melko säännöllisesti ilmestyvä värikäs aikakauslehti. Vuonna 1999 julkaistiin erikoisnumero Voices of Sami Women. Lehden artikkelit käsittelevät saamelaisnaisten elämää ja heidän nykyajan vaikeuksiaan sovittaa yhteen traditio ja nykypäivä. Tilaajamääräksi on arvioitu 450.
Suomen saamelaiskäräjät on julkaissut vuosina 1988, 1989, 1990 ja 1998 Sámegiella skuvlagiella (Saamen kieli koulukieli) -tiedotuslehteä sekä Oktavuohta-tiedotuslehteä saamelaiskulttuurista vuosina 1993 ja 1996. Oktavuohta ilmestyy tulevaisuudessa Saamelaiskäräjien www-sivuilla.
Saamelainen lehdistöjärjestö SÁLAS perustettiin 1993. Järjestö edustaa lehtien (Min Áigi, Áššu, Ságat) omistajia ja hallinnoi kopio- ja tekijäoikeuksia. Sen erityistavoitteena on perustaa etelä- ja luulajansaamenkielinen lehdistö. Järjestö jakaa lehdille valtion avustusta vuosittain, esimerkiksi 1999 järjestö haki valtiolta avustusta 14 miljoonaa. Allaolevassa taulukossa näkyvät 1996-1999 eri järjestöille myönnetyt avustukset (kaikki luvut ovat 1000 Nkr).
| Nimi | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| Ságat | 1701 | 2389 | 2669 | 2660 |
| Min Áigi | 2389 | 2707 | 2601 | 2552 |
| Áššu | 1620 | 2069 | 2478 | 2537 |
| Nuortanáste | 136 | 250 | 250 | 250 |
| Yhteensä | 5848 | 7416 | 7999 | 7999 |
Saamelaislehdet
1873-1875 Muitalaegje Čuvgetusa haleduvvidi sami gaskat. (Kertojan Valistusta haluaville saamelaisille.)
1898- Nuorttanaste. Ensimmäinen saamenkielinen (kristillinen) kuukausilehti.
1899-03 Sami Usteb. Kristillinen aikakauslehti.
1904-11 Sagai Muittalaegje. Toimittaja merisaamelainen Anders Larsen.
1910-13 ja 1922-25 Waren Sardne. Toimittaja eteläsaamelainen Daniel Mårtenson.
1921-22 Samealbmug. Lehdestä ilmestyi vain 7 numeroa kovan norjalaistamispolitiikan vuoksi.
1904-1905 Lapparnas Egen tidning. Lehden jatkajia ovat vuonna 1918 perustettu Samefolkets Egen Tidning ja vuodesta 1961 Samefolket. Perustaja Torkel Tomasson.
1934 Sápmelaš (1934-1979 Sabmelaš, 1996- Ođđa Sápmelaš). Lehden perustaja Lapin Sivistysseura.
1950 Tunturisanomat. Saamelaisten suomenkielinen nuorten lehti.
1958- Ságat (aik. Sagat). Norjankielinen, saamelaisasioista kirjoittava sanomalehti.
1976 Sáminuorra. Ruotsin saamelaisnuorten järjestölehti. Päätoimittaja on ollut vuodesta 1995 asti Ola Pittsa. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa ja painosmäärä on 300. Lehti ilmestyy sekä saameksi että ruotsiksi. (Min Áigi 26.11.1999, nro 94.) (mii lea Ruoŧabeal nuoraidorganisašuvnna miellahttoláppi)
1978-1986 Sääˊmođđaz. Koltankielinen lehti, jota toimitti opettaja Satu Mosnikoff. Lehden kustannuksista vastasi Lapin lääninhallitus. Elvytti koltankielen kirjallista käyttöä.
1979- Min Áigi (Sámi Áigi 1979-1993). Pohjoissaamenkielinen sanomalehti, ilmestyy kaksi kertaa viikossa Kaarasjoella.
1993- Áššu. Pohjoissaamenkielinen sanomalehti ilmestyy Koutokeinossa. 2000 lehdestä kasvoi levikiltään suurin sanomalehti.
1986- Anaraš. Inarinkielinen aikakauslehti, joka ensin ilmestyi Sápmelaš -lehden liitteenä, mutta omana toimituksenaan Anaraš kiela servi, inarinsaamen yhdistyksen, toimesta vuodesta 1987. Lehti ilmestyy kolmesti vuodessa. Levikki on noin 400 kappaletta, joista yhdistyksen jäsenille 200.
Erikoislehtiä on julkaistu muutamia hajanaisia numeroita: Áiti-kulttuurilehti (1979), Sápmi ja Charta (Alta-Koutokeino -kiistan aikana), Vuovjjuš , Mánáid Bláđđi, Vuolle Vuojaš (Aku Ankka) 1987-1988, Sámegiella skuvlagiella -tiedotuslehti (neljä numeroa 1988-1998) ja suomenkielinen Oktavuohta-tiedotuslehti (kaksi numeroa 1993, 1996) saamelaiskulttuurista.
Sisällysluettelo: Media
Press
It was in the 1970s that the press began to serve Saami people in their own languages, particularly North Saami, on regular basis. However, the history of the Saami-language press goes back to the late nineteenth century, when the first Saami organisations
The Saami press grew up together with the Saami associations. In Norway, an attempt was made in 1870 to establish the first association in order to publish a newspaper called Muitalaegje (The News Teller). The paper appeared in the years 1904-1911, and it was the political organ of the coastal Saami; among other things, it supported the candidacy of Isak Saba
In Sweden, the first confederation of local Saami associations Lappernas Centralförbund was founded in 1904. It, too, published its own paper Lapparnas Egen Tidning in 1904 and 1905. This was followed first by Samefolks Egen Tidning (the aim of which was to revive the cultures of the Saami, and make them conscious of their position in society), and then by a magazine called Samefolket. Elsa Laula was particularly active in the work of the associations. Waren Sardne, a paper founded by the Swedish Saami activist Daniel Mortenson, appeared in the years 1910-13 and again from 1922 to 1925; it primarily focussed on the life of the reindeer-herding Saami.
The founder of Samefolket was Torkel Toamsson, and he was the editor of the magazine for over twenty years. Today Samefolket comes out in two formats: a periodical which appears twelve times a year and an Internet version of the same magazine. The magazine, which is published in Östersund in Sweden, is mostly written in Swedish, and its aim is to maintain contact between different Saami groups, to disseminate information about Saami affairs and to provide a forum for discussion. The content is varied: news, critical reviews, and extensive articles on the Saami language, Saami intellectual and cultural matters and current political affairs. The new experimental electronic format on the Internet was launched in 1997. The Internet publication was funded by the EU, and the experiment has proved a successful one.
Sabmelaš (Sabmelaš 1979-, Ođđa Sabmelaš 1933-) was the first Finnish Saami journal. The first edition was published on 25 March 1934 by The Society for the Promotion of Saami Culture. The founding editors were Prof. Paavo Ravila and Prof. Erkki Itkonen. From 1951 the Saami Liitto asociation assumed joint responsibility for the publication of the journal. In 1995 a support association was founded, and the responsibility for publishing the journal was transferred to it. The printing was moved from Helsinki to Kautokeino, together with the Áššu newspaper. From 1935 to 1996, the paper was subsidized by the state. Since then it has been supported by the Cultural Board of the Saami Parliament, whose task is to allocate Saami cultural funding on an annual basis. The paper is distributed free of charge to Saami homes in Finland. It deals widely with past and present Saami culture, matters connected with nature and environmental protection, and current Saami political affairs. In addition, the paper publishes characteristically Saami memoirs. The long-serving editor of the paper since 1980 has been Jouni Kitti. Up till the mid-1990s, the paper came out about six times a year, but today it is not published any more. Teänupakti, which came out as a supplement of Sápmelaš, was a magazine for young people produced by the students of Kemijärvi Teacher Training College.
The era when the press actually began to write about Saami affairs began in 1958 with the publication of the Norwegian-language newspaper Ságat. It had a large number of subscribers, with as many as 2500 in the province of Finnmark alone. A weekly periodical Sámi Aigi (1979-1993) began to appear in North Saami in a reaction to Ságat. The impulse for the publication of the paper came from the controversial Alta-Kautokeino dam project, on which it took a strong stand. Today the periodical continues under the name Min Áigi (1993-), coming out twice a week in Karasjok. The number of subscribers is 1100, with about 5000 readers. It has a budget of 5.5 million Norwegian kronor.
Another newspaper in North Saami, Áššu, began to appear in Kautokeino in the 1990s. It has gradually grown into the largest Saami-language newspaper, with 2000 subscribers and an annual increase of approx. 20%). The number of readers is estimated to be as high as 10,000, and there are even readers from as far away as Kalaallit Nunnaat in Greenland. The paper s annual budget is over five million Norwegian kronor. It employs a staff of eleven.
The majority of the publications are in North Saami. In Finland, however, there used to be one periodical in Skolt Saami, and there still is one in Inari Saami. The successful running of a newspaperin a people s own language with tiny resources is eloquent testimony of their enormous willpower and their devotion to their own language. The paper in Skolt Saami, Sää mođđaz, came out during the years 1979 1983. The editor was a schoolteacher called Satu Moshnikoff, and it was published by the Association of Border Regions in Finland from 1979 to1983, the Finnish National Committee of the European Cultural Foundation in 1984 and the newspaper Lapin Kansa in 1985 and 1986. During the years 1979 1983, its printing was funded with subsidies for educational material from the National Board of Education It had a circulation of 350, and it aim was to give visibility to the recently created Skolt Saami written language. The orthography for this had been created in 1972, and the intention was to disseminate it to every Skolt household by way of a free newspaper. The production of the paper was enabled through a donation by the Association of Border Regions in Finland to the municipality of Sevettijärvi of a big typewriter, which had been specially equipped in Germany with the characters required by Skolt Saami. The fact that the editor s hobby was photography also helped to get the paper produced because she was able to make black and white paper copies herself. Strangely enough, the paper got a mixed reception among the Skolts. Some complained that the paper it was printed on was so hard it could not even be used in the toilet, while others felt that the creation of a writing system for Skolt Saami itself was unnecessary. But there were also some who appreciated the value of developing their own mother tongue. The short life of the paper is a good example of the problems generally faced by the Saami-language press. The paper folded in 1986 because of funding difficulties, a lack of contributors and the fact that it became atrophied and incapable of renewal. The editor also became discouraged with producing the paper alone and gave up.
The Inari Saami-language periodical Anaraš has been published since 1986 by Anaraš kielaservi (the Inari Saami Language Association). Its aim is to promote the use of Inari Saami by offering east-to-read texts on interesting subjects and dealing with language questions and proposals for neologisms. It comes out regularly three times a year. This Inari Saami organ has also aroused considerable interest abroad: not only in the Scandinavian countries but also as far afield as the USA and Japan. The editorial staff also publish an annual calendar, which is distributed freely to members of the Association and sold to subscribers.
Various Saami associations have from time to time published a few issues dealing with matters in their own special fields of interest, but most of them have not survived for lack of funds.
Gába (Sámi Nissonfierpmádat Sámi Nisson Forum) is acolourful women s magazine which has appeared fairly regularly since 1996. It comes out in three languages: Saami, Norwegian and English. A special edition called Voices of Saami Women was published in 1999. The articles deal with the life of Saami women and their current difficulties in resolving the conflict between tradition and modern life. The number of subscribers is estimated to be 450.
In 1988, 1989, 1990 and 1998 the Finnish Saami Parliament published a bulletin called Sámegiella skuvlagiella [The Saami Language - A School Language], and another bulletin on Saami culture called Oktavuohta in 2993 and 1996. In the future Oktavuohta is due to appear on the web pages of the Saami Parliament.
The Saami Press Association SÁLAS, which represents the owners of the papers Min Áigi, Áššu, and Ságat and controls copyright, was founded in 1993. Its special aim is to establisha press in the South andLule Saami languages. The Association is responsible for the allocation of annual state subsidies to the papers. For example, in 1990, it applied for 14 million Norwegian kronor in subsidies. The following table shows the subsidies granted to different associations during the years 1996 1999. All figures are in Norwegian kronor.
| Name | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| Ságat<I></TD> | 1701</TD> | 2389</TD> | 2669</TD> | 2660</TD></TR> |
| Min Áigi</TD> | 2389</TD> | 2707</TD> | 2601</TD> | 2552</TD></TR> |
| Áššu</TD> | 1620</TD> | 2069</TD> | 2478</TD> | 2537</TD></TR> |
| Nuortanáste</TD> | 136</TD> | 250</TD> | 250</TD> | 250</TD></TR> |
| </TD> | </TD> | </TD> | </TD> | </TD></TR> |
| Total</TD> | 5848</TD> | 7416</TD> | 7999</TD> | 7999</TD></TR> </TABLE> </P> Saami papers and periodicals 1873-1875 <I>Muitalaegje Čuvgetusa haleduvvidi sami gaskat<I> [For Saami People Desirous of Enlightenment] 1898- <I>Nuorttanaste<I>. The first (Christian) Saami monthly periodical. 1899-03 <I>Sami Usteb</I>. A Christian periodical 1904-11 <I>Sagai Muittalaegje</I>. Edited by Anders Larsen 1910-13 and 1922-25 <I>Waren Sardne</I>. Edited by Daniel Mårtenson 1921-22 <I>Samealbmuglehti</I>. Only seven editions of this paper came out as a result of the strict assimilationist policy of the Norwegian government. 1904-1905 <I>Lapparnas Egen tidning</I>. This paper was succeeded first by <I>Samefolkets Egen Tidning</I> (est. 1918) and subsequently since 1961 by <I>Samefolket</I>. Founded by Torkel Tomasson. 1934 <I>Sápmelaš</I>, (<I>Sabmelaš</I> 1934-1979, <I>Ođđa Sápmelaš</I> 1996-). Founded by the Saami Cultural Association. <Palign="justify"> 1950 <I>Tunturisanomat. A Finnish-language magazine for Saami young people. </P>1958- Ságat (previously Sagat). A Norwegian-language newspaper dealing with Saami affairs. 1976 Sáminuorra. A publication of the Saami youth organization in Sweden. The present editor is Ola Pittsa, who has held the position since1995. The periodical comes out 3-4 times a year in both Saami and Swedish, and 300 copies are printed. 1980 Sääˊmođđaz. A Skolt Saami paper edited by a teacher called Satu Mosnikoff. Subsidized by the Provincial Government of Lapland. Its aim was to promote the written use of Skolt Saami. 1979- Min Áigi (Sámi Áigi 1979-1993). A newspaper in North Saami which comes out twice a week in Karasjok. 1993- Aššu. A newspaper in North Saami which comes out in Kautokeino. In 2000 it became the Saami newspaper with the largest distribution. 1986- Anaraš A magazine in Inari Saami, which first appeared as a supplement of Sapmelaš, and then since 1987 independently, published by Anaraš kiela servi (the Inari Saami Language Association, est. 1986). It comes out three times a year and has a distribution of about 400, of whom 200 are members of the Association. </P align="justify"> A few special publications have been brought out sporadically: Áiti - a cultural journal (1979); Sápmi and Charta (during the Alta Kautokeino dam dispute); Vuovvjuš, Mánáid Bláđđi, Vuolle Vuojaš (Donald Duck) 1987-1988; Sámegiella skuvlagiella - an educational bulletin (four issues between 1988 and 1998); Oktavuohta, a Finnish-language bulletin on Saami culture (two issues in 1993 and 1996). </P></div>Irja Seurujärvi-Kari
|
