You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify"> Perustajansa Lars Levi {{Artikkelilinkki|1661|Laestadiuksen}} (1800-1861) nimeä vuodesta 1875 pohjoismaisessa kirkkohistoriassa kantanut uskonnollinen herätysliike, joka on 1840-luvun puolivälistä vaikuttanut Pohjois-Ruotsin, -Suomen ja -Norjan väestön, ensin saamelaisten, sitten suomalaisten ja skandinaavien parissa. {{Artikkelilinkki|0913|Pietistisiä}} kansanherätyksiä jatkava, aluksi lukijoina (läsare) tunnettu liike on toiminut Pohjoismaiden evankelis-luterilaisten kirkkojen piirissä. Liikkeen levittyä siirtolaisten mukana 1860-luvulla Ruijasta Pohjois-Amerikkaan se joutui paikallisten pappien (mm. Roernes) kanssa syntyneiden ristiriitojen vuoksi erilleen Skandinavian luterilaisten perustamista yhteisistä kirkoista, ja muodosti 1872 oman, sittemmin apostolis-luterilaisuutena tunnetun kirkkokunnan. Vaikka tämän ensimmäisen suomalaisten etnisen kirkon pyhä kieli (lingva sacra) on yhä suomi, siinä on ollut Amerikkaan Norjan suomalaisten kveenien kanssa muuttanutta saamelaisväestöä. Liikkeen syntyyn johtaneet kansanherätykset alkoivat 1844, kun Lars Levi Laestadiuksen julistus radikaalisti muuttui hänen elämänhistoriansa (sairaus, Levi-pojan kuolema), Lutheriin perehtymisen (<i>Crapula mundi</i> 1843) ja autobiografian (<i>Huutavaisen ääni korvessa</i> 1852-54) kertoman, {{Artikkelilinkki|1659|"Lapin Mariaksi"}} kutsumansa saamelaisnaisen kohtaamisesta Åselen rovastintarkastuksessa talvella 1844. Karesuannossa rekisteröitiin 1845 alkuheräyksen "armonmerkkeinä" syviä ekstaattisia kokemuksia, {{Artikkelilinkki|0908|"liikutuksia"}}, joita tavattiin muissakin 1700-luvulta eri Pohjoismaissa vaikuttaneissa kansanherätyksissä, lukijat, viklundilaisuus ({{Artikkelilinkki|0910|Viklundin herätys}}) (johtaja N. Viklund), Ruijan saamelaisten {{Artikkelilinkki|0906|Čuorvut-liike}} (huutajat). Lukijain piirissä Laestadius viihtyi nuoresta asti niin, että rukoili aviopuolisoa "leudommasta hurmosliikkeestä" tarkoittaen Noran pastori P. Brandellin johtamaa lukijain maltillisempaa haaraa, jossa vaikutti saamelainen Milla Klementintytär, Laestadiuksen hengelliseksi opettajakseen kutsuma "Lapin Maria". Pohjois-Skandinavian "esilestadiolainen" uskonnollinen liikehdintä selittää osaltaan liikkeen leviämisen nopeuden ja ekstaattiset korostukset. Laestadiuksen mukaan tempautui ihmisiä, joiden hengellinen koti oli Skandinavian kansanherätyksissä ja joiden mukaan myös Laestadiuksen oppilaita kutsuttiin kauan lukijoiksi. Porosaamelaisten vaeltavan elämäntavan ansiosta heräys eteni muutamassa vuodessa yli Pohjoiskalotin, Tornionjokilaaksosta Ruijan vuonoihin. Alkuherätysten saamelaisekspansio oli voimakkain 1845-1852. {{Artikkelilinkki|1319|Koutokeinon kapina}} 1852, jolloin ruijansaamelaisten kansannousussa surmattiin mm. Koutokeinon nimismies ja kauppias, kriminalisoi kansanliikkeen ja pysäytti samalla herätyksen saamelaisekspansion. Koutokeinon kapinassa vangitut L. Hætta ja A. Bær kertovat Oslon vankilan muistelmissaan (1993) saamelaisten ensimmäisestä kansannoususta vastarintana porojen muuttoreittien sululle (1852) yli Norjan-Venäjän (Suomen) rajan. Kun lestadiolaisuus juuri tuolloin levisi Ruijaan, kapina liitettiin Laestadiukseen, joka sai loppuelämänsä puolustautua hengellisen ja maallisen tuomioistuimen edessä, vaikka oli jo vuodesta 1849 ollut Pajalan kirkkoherrana. Herätyksen kriminalisointi johti näin lestadiolaisuuden torjuntaan huolimatta siitä, että kapinan johtajien uskonnollinen tausta oli ollut {{Artikkelilinkki|0906|Čuorvut-liike}} eikä Laestadius, kuten Baer ja Hetta muistelmissaan osoittavat. Herätysten jatkuessa Laestadiuksesta itsestään tuli myyttinen hahmo. Liikkeen sisällä muodostui myyttisiä kertomuksia hänestä, ja Laestadius myös itse loi saarnoillaan niitä. Aluksi ne vaikuttivat saamelaisen kulttuurin sisällä, sittemmin liikkeen levitessä myös suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten parissa. Laestadius-myytin muodostus näyttää ensi vaiheessa, 1840- ja 50-luvuilla, tapahtuneen saamelaisten mallien mukaisesti. Alkuherätys 1844-1852 oli omiaan vahvistamaan saamelaisidentiteettiä. Oppi "armon järjestyksestä" on yksi lestadiolaisuuden tunnusmerkeistä. Laestadiuksen Postillojen, kuten myös seuraajien saarnojen, keskeinen elementti on oppi Pyhän Hengen katkeamattomasta vaikutuksesta pyhien ihmisten ketjussa maan päällä. Kertomus lähtee liikkeelle Jeesuksesta Kristuksesta, joka ennen taivaaseen astumistaan jätti "avainten vallan" Pietarille ja hänen kauttaan koko ensimmäiselle puhtaalle alkukirkolle. Kun ensimmäiseksi paaviksi, Rooman pyhän istuimen haltijaksi tunnustettu Pietari kärsi marttyyrikuoleman, katolinen alkukirkko turmeltui, ja sen perintöä jäivät vaalimaan vainotut, maanalaiset kirkot aina M. Lutherin Saksassa alullepanemaan uskonpuhdistukseen asti. Lutherilla on lestadiolaisuuden julistuksessa myyttinen asema oppi-isänä, joka nosti totuuden päivänvaloon. Ankaran luterilaisen ortodoksian ja valistuksen aikana hänenkin viestinsä hämärtyi Ruotsissa "kuolleeksi doktriiniksi". Sen herätti uudelleen eloon Lars Levi Laestadius "tämän etsikonajan kivulla synnytetylle Ruotsin Lapin (esikoisten) seurakunnalle", jonka vaikeaksi tehtäväksi lestadiolaisuuden eskatologiassa tuli kulkea läpi viimeisten, Ilmestyskirjan kuvaamien taisteluiden ja koettelemusten. Eskatologinen ajattelu kärjistyi vastakkainasettelussa, johon pohjoinen herätys Ruotsin kirkon ja ruotsalaisen yhteiskunnan kanssa ajautui. Lestadiolaisuuden opin mukaan kaikkien kirkkojen sisällä on toiminut ja edelleen toimii pieni ydinseurakunta, ecclesiola in ecclesia, Jeesuksen opetuslapsista kunkin ajan "heränneisiin kristittyihin". Oikeauskoisten pyhä velvollisuus on julistaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta, absoluutiota. Laestadiuksen mukaan jokainen ihminen syntyy Kristuksen lunastamana Jumalan armosta, jonka kaste vahvistaa. Kasteen liiton rikkoneen ihmisen paluu tapahtuu Jumalan armosta vastaanottamalla suullisesti julistetun synninpäästön uskovien seurakunnalta sanoin, joiden kaavaksi tuli: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä". Lestadiolaisuuden saamelaisidentiteettiä vahvisti armonjärjestyksen myyttisessä ketjussa, joka välitti totuuden apostolien ajoista M. Lutherin ja Herrnhutin Zinzendorfin kautta Laestadiukselle sen saamelainen linkki, Laestadiuksen Lapin Mariaksi kutsuma Lapin vaimo. <i>Ens ropandes röst I Öknen</i> (lehden nimi viittaa L:n samastumiskohteeseen, Johannes Kastajaan) kertoo Laestadiuksen "uudestisyntymisestä" Åselessa 1844: "Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän ja toivon kohtaavani hänet tuolla puolen haudan". Laestadiukseen liittyvässä biografisessa kaunokirjallisuudessa historiallinen Åselen kohtaus Lapin Marian kanssa on myyttisesti värittynyt. Saamelaismyytin kannalta on olennaista, että Laestadius tarvitsi hengelliseksi äidikseen saamelaisnaisen ja että kertomuksesta tuli osa hänen seuraajiensa tallettamaa traditiota. "Lapin Marian" myyttisessä prototyypissä sulautuvat neljän raamatullisen hahmon muodostamat esikuvat, Neitsyt Maria, Magdalan Maria, Betanian Maria Martan ja Lasaruksen sisar (Lk. 10: 38-42; Jh. 11:2, 12:3) sekä syntinen nainen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivasi ne hiuksiinsa (Lk 7: 37-38). Myytti korostaa alkulestadiolaisuuden saamelaispainotteisuutta: sakraalin armon suksession viimeinen lenkki ennen Laestadiusta oli oppimaton saamelainen nainen. Samalla myytti selittää alkumenestyksen, jonka lestadiolainen herätys saamelaisten parissa saavutti niin, että voi puhua herätysten saamelaisvaiheesta 1845-1852. Saamelaissaarnaajista Laestadiuksen ensimmäisten katekeettojen ja raittiuslähettien joukossa olivat "Aapa-Hanssi" eli "Abba-Hansa", Tenon kalastaja H. Hellander (1838-1914); {{Artikkelilinkki|1626|"Antin Pieti"}}, P. A. Nutti, Karesuannon tunturisaamelainen (1825-1898) samoin kuin {{Artikkelilinkki|1658|"Ies-Pieti"}}, P. Vasara (1815-1896) ja "kanssapuheiden" puhuttelijana tunnettu {{Artikkelilinkki|1660| "Posti-Heikki"}}, H. Unga (1819-1898). Poronomadien välittämä herätyssanoma kulki vuosikymmenessä parissa ruotsalais-suomalaisesta Tornionlaaksosta halki Ruotsin saamenkielisten Lapinmaitten ja tavoitti Ruijan saamelaiset ja Atlantin rannikon suomea puhuvan kveeniväestön, ennen kuin muuttoliike Amerikan mantereelle käynnistyi 1860-luvulla Ruijan rannikon satamista. Saamelais- ja kveenipohja näkyy vieläkin Amerikassa Laestadiuksen perintöä jatkavassa apostolis-luterilaisuudessa, jonka ensimmäisten kannattajien joukossa uudella mantereella oli Laestadiuksen tytär Lotta (sittemmin Jokela, 1842-1900) ja Juhani Raattamaan (1811-1899) poika Pekka (1849-1921), kumpikin keskeisiä Amerikan lestadiolaisuuden alkumytologiassa. Laestadiuksen kuoleman jälkeen liikkeen johdossa oli lähin työtoveri katekeetta Juhani Raattamaa, jonka ahkera kirjeenvaihto yli Atlantin ja auktoriteetti pitivät liikettä koossa Raattamaan kuolemaan 1899 asti, jolloin alueittain ilmenneet oppi- ja henkilöristiriidat kypsyivät skismaan, joka jakoi lestadiolaisuuden kolmia. # Vanhoillislestadiolaisuus (SRK, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) on Suomen suurin uskonnollinen liike, vaikutuspiirissään n. 200 000 ihmistä. Sillä on kannatusta Pohjoismaiden ohella Amerikassa ja 1990-luvun lähetystyön tuloksena myös Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Se on maallikkojohtoinen kuten # (iso)esikoisuuskin, jota on sanottu myös "jellivaaralaisuudeksi" Pohjois-Ruotsin "esikoisseurakunnan" arvovaltaansa korostavan, Pohjoismaiden ja -Amerikan seurakuntiin (yht. 20.000) lähetysmiehiä yhä lähettävän Gellivaren mukaan. # Uusheräys on pappisjohtoinen, ja sen keskeisenä toimialueena on pakanalähetys Suomen Lähetysseuran kanssa. "Hanhi-Pieti", P. Hanhivaara (1833-1926), maallikkosaarnaaja Kittilästä tavoitti saamelaisia. # Jyykeäläisyys, johdossaan Lyngenin eli Jyykeän vuonossa asunut suomalais-saamelainen "Junsan-Erkki" (E. Johnsen 1844-1941), tunnetaan vain Pohjois-Norjassa. Se on lestadiolaisuudessa opillisesti lähinnä uuttaheräystä, koska suorittaa oman, sittemmin Norjan luterilaisten pappien rekisteröimän kasteensa. Lestadiolaisuudella on monipuolinen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen vaikutus kautta Pohjoiskalotin. Saamelaisista enemmistö tunnustaa yhä hengelliseksi kodikseen jonkin lestadiolaisuuden suunnan, joilla on usein omat, keskuspaikkakunnista tai -henkilöistä johtuvat nimensä. Saamelaisten parissa vanhoillislestadiolaisen SRK:n vaikutusta on Suomen saamelaisten parissa Inarissa ja Utsjoella, Suomen ulkopuolella vähemmän kuin Lyngenin suunnalla, Ofoten-ryhmällä, (iso)esikoisuudella, Alta-ryhmällä tai myös "rolfilaisuutena" (R. Poulsen) tunnetulla pikkuesikoisuudella (jonka äänenkannattaja Suomessa on Rauhan sana; n. 20 000 kannattajaa Pohjoismaissa ja Amerikan apostolis-luterilaisessa kirkkokunnassa, mistä jakautuminen alkoi). Hajaantumistrendi on jatkunut 1990-luvulla mm. Lyngenin, Jällivaaran ja Altan ryhmissä osaksi alueellis-etnisistä syistä (saamelainen vs. kveeni- , ruotsalais- tai suomalaisjohtoisuus) tai konservatiivisista vs. liberaaleista asenteista yhteiskunnan, koululaitoksen tai kirkon uudistuksiin eri Pohjoismaissa. </P> <BR> {{Artikkelilinkki|20140806121103|Sisällysluettelo: Kristinusko ja kirkko}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
