View source for Enne-eläimet

{{Artikkeli
|sivun nimi=Enne-eläimet
|kieli=suomi
|id=1005
|artikkeliteksti=<P align="justify"> Saamelaiset ovat ottaneet enteitä monista eläimistä ja niiden käyttäytymisestä, varsinkin kuoleman suhteen, mutta myös enteiden otossa ylipäätään ({{Artikkelilinkki|1055|kuolema ja vainajat}}). </P> <P align="justify"> <i>Mieđus</i>, suomeksi <i>marras</i> oli varma kuoleman enne. Se oli oudolla tai odottamattomalla, useimmiten liian helpolla, tavalla saatu saalis tai saalis, joka oli kohtuuttoman hyvä. Elämän ei kuulunut olla liian helppoa. Ylenpalttinen onni merkitsee normaalin maailmanjärjestyksen murtumista, josta ei voinut olla viime kädessä hyviä seurauksia. </P> 
<P align="justify"> Monista linnuista otettiin enteitä. Sanottiin, että jos tikka lentää ja ääntelee kulkijan edellä, kuolee tämän omainen. Jos se lentelee jäljessä, kuolee itse kulkija. Käkeä pidettiin erityisen ilkeänä ja kuolemaa ennakoivana lintuna, Peräpohjolan suomenkielellä "korttolintuna": uskottiin, että tiesi varmaa kuolemaa kuluvan vuoden aikana, jos käki pääsi keväällä ensi kerran kukkumaan ihmiselle siten, ettei tämä aamulla ollut ehtinyt vielä syödä mitään. Uskomus oli vahva ja siinä määrin vakavasti otettu, että monet saamelaiset pitivät tämän vuoksi jatkuvasti jotakin pientä suuhunpantavaa tyynyn alla. Sama uskomus liittyi kuikkaan, korppiin, joutseneen, hanheen, talitiaiseen ja eräisiin muihinkin lintuihin. Käen kukunnasta taas laskettiin elinvuosien määrää. Ajatus "korttolinnuista" kantanee muistumaa noidan linnunhahmoisesta apuhengestä. Kun noitalaitos ({{Artikkelilinkki|1051|samanismi}}) ja siihen liittyvät uskomukset kriminalisoitiin, nämä siirtyivät myöhäisperinteeseen demonisoituina. Myöhäisperinteen noitalinnun katsottiin ilman muuta olevan pahantahtoisen noidan asialla, ja näin ollen ennustavan ja tuottavan kuolemaa. Sen sijaan kuukkelia pidettiin onnen lintuna, jonka tuleminen lähelle kulkijaa tai yöpyjää tiesi menestystä. Sen pesän löytämistä pidettiin kuitenkin taas kuoleman enteenä. </P> 
<P align="justify"> Eräiden eläinuskomusten taustaa on vaikea enää jäljittää. Inarissa uskottiin, että jos hirvas "rykimän" (kiiman) alkaessa seisahtaessaan sattuu ojentamaan "suoronsa" (siittimensä) paimenta kohti, niin tämä vuoden kuluessa kuolee. Joillekin taas on mahdollista hahmottaa esim. siisteyskasvatusta tai hyvää taloudenpitoa sanktioiva funktio. Inarissa sanottiin myös, että jos hiiri nakertaa miehen vaatekappaletta, kuolee tämän vaimo, jos pojan vaatteita, kuolee poikaa nuorempi tytär, jos tytön vaatetta, niin tyttöä vanhempi poika, jos lapsen vaatteita, kuolee lapsi itse. </P> 
<P align="justify"> Sopulien massaesiintyminen merkitsi sotia ja levottomuuksia, mutta kohtuullisissa määrin kesäisin esiintyessään ne merkitsivät hyviä poro- ja riistavuosia. Samoin jos ne talvella kaivelivat lunta porojen tapaan, seurasi hyviä porovuosia. </P> <BR>
{{Artikkelilinkki|20140806122035| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore}}<BR><BR>
|kirjoittaja=Risto Pulkkinen
|luokat=Muinaisusko, mytologia ja folklore
}}