View source for Reuterskiöld, Edgar

{{Artikkeli
|sivun nimi=Reuterskiöld, Edgar
|kieli=suomi
|id=1669
|artikkeliteksti=<P align="justify"> Edgar Reuterskiöld (1872-1932) oli ruotsalainen uskontotieteilijä, vuodesta 1916 Uppsalan yliopiston uskontohistorian professori ja vuodesta 1928 Växjön hiippakunnan piispa. </P> 
<P align="justify"> Edgar Reuterskiöld kirjoitti aikanaan arvovaltaisen teoksen saamelaisten muinaisuskosta <i>De Nordiska lapparnas religion</i> (1912), mitä kuitenkin on jo pidettävä vanhentuneena, sekä julkaisi kokoelman {{Artikkelilinkki|1721|lappologian}} klassisia lähteitä (<i>Källskrifter till lapparnas mytologi</i> 1910), jossa ovat luettavissa mm. Carl Solanderin, Henric Forbuksen, Simon ja Jens Kildalin ym. tiedonannot. Tämä asiakirjakokoelma yhdessä K. B. Viklundin 1800-1900 -lukujen taitteessa julkaisemien {{Artikkelilinkki|16129|Johan Schefferuksen}} {{Artikkelilinkki|1722|<i>Lapponia</i>n}} lähteitten ohella avasi uuden vaiheen saamelaisten esikristillisen maailmankuvan tutkimuksessa, ja sitä on edelleenkin pidettävä merkittävänä lähdeteoksena. </P> 
<P align="justify"> Reuterskiöld edusti aikansa evolutionistisia ja skandinavistis-diffusionistisia perusnäkemyksiä. Varhaisimpaan metsästyskulttuurivaiheeseen Reuterskiöld laski vain karhunpalvonnan ({{Artikkelilinkki|1054|karhukultti}}). Myöhempään {{Artikkelilinkki|0727|nomadiseen}} (poropaimentolaiseen) kulttuurivaiheeseen hän liitti mm. seitapalvonnan ({{Artikkelilinkki|1011|sieidi}}). Erityisen teorialähtöinen Reuterskiöld oli {{Artikkelilinkki|1042|animatismin}} eli luonnon elollistamisen edustajana. {{Artikkelilinkki|1042|Animatismi}} oli R. R. Marettin (1866-1943) lanseeraama uskontoilmiön alkuperää perusteleva ajatus. Sen mukaan ihmisellä on luontainen taipumus elollistaa ympäristönsä, varustaa se persoonattomalla voimalla, suomalaisittain "{{Artikkelilinkki|10136|väellä}}". Uskontoevolutionistisessa ajattelussa {{Artikkelilinkki|1042|animatismin}} ajateltiin edeltäneen {{Artikkelilinkki|1041|animismia}} eli luonnon sielullistamista, eli ikään kuin personifioitujen sielujen hahmottamista ympäröivässä maailmassa. Reuterskiöldin määritelmän mukaan seita on alun perin ollut "alueen elollisen voiman keskittymä". Tästä ekologisesta näkemyksestä saamelaiset olisivat "korkeampien" naapurikulttuurien vaikutuksesta siirtyneet pitämään seitoja persoonallisina ja jumalallisina ja muutenkin kehittäneet itselleen eri luonnon- ja elämänpiireistä vastaavia jumaluuksia. Skandinaavisten laina-ainesten etsijänä saamelaisten etnisestä uskonnosta Reuterskiöld oli yksi aikansa innokkaimmista. Nykynäkökulmasta Reuterskiöld näyttäytyy kuitenkin jälleen yllättävän modernina korostaessaan saamelaisten varhaisimman kulttuurivaiheen kohdalla heidän läheistä luontosuhdettaan, sitä etteivät he erottaneet itseään luonnosta vaan mielsivät itsensä osaksi sitä. </P><BR>
{{Artikkelilinkki|20140806093720|Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit}}<BR><BR>
|kirjoittaja=Risto Pulkkinen
|luokat=Biografiset artikkelit
}}