Langobardien historia
Langobardien historia
Paulus Diaconus (noin 720-799 jKr) on noin 787 jKr kirjoittamaansa Langobardien historiaan liittänyt seuraavan Scritobini-kansaa eli saamelaisia koskevan kuvauksen: "Kesäisinkin heillä on lunta, ja ollen tavoiltaan aivan eläinten kaltaisia he eivät nauti muuta ravintoa kuin villieläinten raakaa lihaa. Näiden karvaisista nahoista he myös valmistavat itselleen vaatteita. Heidän nimensä johtuu barbaarien kielen hyppimistä merkitsevästä sanasta: sillä hyppimällä varsin taitavasti kaarevaksi veistetyn, jousta muistuttavan puun varassa he pyydystävät villieläimiä. Heidän maassaan on hirveä suuresti muistuttava eläin, jonka taljasta, niin karvainen kuin se onkin, valmistetaan tunikan tapainen, polviin asti ulottuva puku: minä olen sellaisen nähnyt, ja äsken mainitut skritobinit kuulemma käyttävät sitä. Näillä seuduilla näkuu kesäpäivän seisauksen aikoihin muutaman päivän ajan kirkas päivänvalo öisinkin, ja päivät ovat siellä paljon pitempiä kuin muualla. Toisaalta talvipäivänseisauksen aikana, vaikka päivisin on valoa, ei aurinkoa siellä kuitenkaan näy, ja päivät ovat lyhyempiä kuin missään muualla, sekä yöt pitempiä." Kuvaus sijoittuu keskirautakauden ja myöhäisrautakauden vaihteeseen (750...800 jKr).
Sisällysluettelo: Historia
History of the Langobards
This work, written by Paulus Diaconus (A.D. c. 720-799) in A.D. c. 787, included the following description of a people he called the Scritobini (i.e. the Saami): "They have snow even in summer, and being in their habits like beasts, the only food they eat is the meat of wild animals, with the furry skins of which they also clothe themselves. Their name comes from a word which in the language of the barbarians means 'jump', for they hunt the wild animals by jumping on pieces of wood carved rather ingeniously into a curved shape resembling a bow. There is in their land an animal that closely resembles an elk, and from its hide, which is shaggy, a garment resembling a tunic and descending as far as the knees is made, and it is worn, I am told, by the above-mentioned Scritobini. In these regions at the time of the summer solstice, there is bright daylight even at night, and the days there are longer than they are elsewhere. On the other hand, during the winter solstice, although it is light in the daytime, the sun cannot be seen, and the days are shorter than anywhere else, and the nights longer." The description concerns the Middle Iron Age and the Late Iron Age (A.D. 750-800).
