Kielisukulaisuus
Kielisukulaisuus
Kielisukulaisuus vallitsee kahden tai useamman samasta historiallisesta kielimuodosta (kantakielestä) periytyvän kielen välillä. Saamen kielet ja itämerensuomalaiset kielet, suomi mukaan luettuna, palautetaan kielimuotoina yhteiseen suomalais-saamelaiseen kantakieleen eli varhaiskantasuomeen.
Saamen kielet ovat keskenään lähisukukieliä. Niiden eriytyminen toisistaan on osittain vielä käynnissä, mikä voidaan todeta siitä, että kielirajat eivät ole jyrkkiä, ja monien naapurikielten puhujien on vielä täysin mahdollista ymmrtää toisiaan. Saamen kielialue on pitkänomainen ja nykyinen tilanne osoittaa havainnollisesti sen, miten kielten eriytyminen myös menneisyydessä on tapahtunut ja johtanut laaja-alaisten kielikuntien syntyyn.
Saamen kielet ja itämerensuomalaiset kielet kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Muita kielikunnanjäseniä ovat samojedikielet (nenetsi, enetsi, nganasan ja selkuppi), mordva (ersä ja moksa), mari, permiläiset kielet (komisyrjääni, komipermjakki ja udmurtti) sekä unkari, hanti ja mansi. Kaikki nämä kielet voidaan palauttaa yhteiseen lähtökohtaan samalla tavoin kuin saamen kielet kantasaameen tai itämerensuomalaiset ja saamen kielet varhaiskantasuomeen. Suomalais-ugrilaisen kantakielen rekonstruoiminen on jo varhaiskantasuomea monin verroin vaikeampaa ja tapahtuu huomattavasti abstraktimmalla tasolla. Monessa suhteessa saamen kielet ovat rakenteeltaan ja kieliopillisilta ominaisuuksiltaan lähempänä oletettua suomalais-ugrilaista alkumuotoa kuin esimerkiksi suomi. Kaksikko eli duaali taivutuskategoriana on esimerkki vanhasta suomalais-ugrilaisesta ominaispiirteestä, joka on säilynyt kielikunnan pohjoisilla alueilla (saamen lisäksi samojedikielissä sekä hantissa ja mansissa), ja jättänyt muihin kielikunnan kieliin (kuten suomeen ja unkariin) vain aavistuksenomaisia jälkiä. Myös saamen sijajärjestelmä muistuttaa funktioiltaan ja kokonaisrakenteeltaan suomalais-ugrilaisen kantakielen sijajärjestelmää.
Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö
Language kinship
Related languages are those for which it is possible to posit a common ancestor (proto-language). The Saami languages and the Baltic-Finnic languages, which include Finnish, can be traced back to a common Finnic-Saami proto-language, which is called Early Proto-Finnic.
The Saami languages are closely related. Their differentiation from one another is still partly under way, which can be clearly seen from the fact that the boundaries between them are not sharp, and it is still perfectly possible for the speakers of neighbouring languages to understand one another. The Saami language continuum is an extensive one, and the present situation clearly shows how in the past languages became differentiated to produce large language families.
The Saami languages and the Baltic-Finnic languages belong to the Finno-Ugric family of languages. Other members of this family are the Samoyedic languages (Nenets, Enets, Nganasan and Selkup), Morvin (Erzya and Moksha), Mari, the Permic languages (Komi-Zyryan, Komi-Permyak and Urdmurt), Hungarian, Khanty and Mansi. All these languages can be traced back to a common source in the same way that the Saami languages can be traced back to Proto-Saami ,or the Baltic-Finnic languages and the Saami languages to Early Proto-Finnic. The reconstruction of Proto-Finno-Urgric is considerably more difficult than that of Early Proto-Finnic, and it takes place at a much more abstract level. In many respects the Saami languages are closer in their structure and grammatical features to the posited Finno-Ugric parent language than Finnish is, for example. The dual number is an instance of an ancient Finno-Ugric feature that has been preserved in the northern areas of the language family (in the Samoyedic languages and in Khanty and Mansi as well as in the Saami languages) but which has left only the faintest traces in other languages of the family (such as Finnish and Hungarian). The Saami case system in its functions and overall structure also resembles that of Proto-Finno-Ugric.
