The Koutokeino mutiny 1852
Koutokeinon kapina 1852
Saamelaisten ensimmäinen kansannousu, väkivaltainen välikohtaus Norjan Koutokeinossa vuonna 1852.
Välikohtauksen taustalla oli pitkään jatkunut sosiaalis-taloudellinen turhautuminen, mikä johtui mm. norjalaisten kauppiaitten saamelaisia hyväksikäyttävästä asenteesta ja ylipäätään norjalaisten tunkeutumisesta saamelaisten perinteisille asuinalueille. Tehokas viinan myynti oli erityinen kurjistumista aiheuttanut tekijä. Liikehdinnän ilmiasu oli kuitenkin uskonnollis-kansallinen. Lestadiolainen heräys (lestadiolaisuus) hurmoksellisine elementteineen eli 1850-luvun alkupuolella vahvana Norjan Lapissa, jossa sille maaperän oli pohjustanut ns. Čuorvut-liike omine hurmoksellisine piirteineen. Kun sitten Norjan ja Suomen välinen raja suljettiin 1852, ja porosaamelaisten perinteinen elinkeinonharjoitus näin joutui äkilliseen kriisiin, syntyi tältä pohjalta syksyllä väkivaltainen reaktio, jossa norjalainen kauppias ja nimismies surmattiin ja monia muita pahoinpideltiin. Välikohtaus johti myös Lars Levi Laestadiusta koskeneisiin syytöksiin, jotka kuitenkin hylättiin. Seurauksena oli kuitenkin lestadiolaisen herätysliikkeen saamelaisen leiman ohentuminen ja liikkeen suomalaistuminen. Koutokeino kylmeni pitkäksi ajaksi lestadiolaisuudelle kokonaan (Ies-Pieti). "Kapinasta" syytettiin 33:a henkilöä: viisi tuomittiin kuolemaan, ja näistä kaksi, Aslak Hætta ja Mats Somby, teloitettiin Bossekopissa. Lars Hætta ja Anders Bær, joiden kuolemantuomiot muutettiin vankeudeksi, kirjoittivat Oslon vankilassa tunnetut muistelmansa (Muitalusat, suom. Usko ja elämä 1993), jotka sisältävät arvokasta tietoa myös Čuorvut-liikkeestä.
Sisällysluettelo: Historia
The Koutokeino mutiny 1852
Kautokeino Revolt, the first uprising of the Saami people. It was a violent incident that took place in Norway in 1852. Behind the incident lay long-lasting frustration with social and economic conditions arising partly from the exploitative attitude of Norwegian traders towards the Saami and generally the intrusion of Norwegians into the traditional habitat of the Saami people. The sale of liquor to the Saami was a particular cause of wretchedness among them. The unrest took on a religious and nationalist expression. The revivalist Laestadian movement (Laestadianism) with its ecstatic elements flourished in the early 1850s in Norwegian Lapland, where the ground had been prepared for it by the Čuorvut movement, which had its own ecstatic features. When the border between Finland and Norway was closed in 1852, and the traditional livelihood of the reindeer-herding Saami was plunged into a sudden crisis, a violent reaction ensued in the autumn of that year. A Norwegian trader and a local police chief were killed, and numerous other people were violently assaulted. The incident led to charges against Lars Levi Laestadius, but they were dismissed. Even so, the Saami stamp of the Laestadian revivalist movement was diluted, and Laestadianism was branded as Finnish. Kautokeino shunned the movement altogether for a long time thereafter (Ies-Pieti). Thirty-three people were put on trial for the insurrection ; of these, five were sentenced to death, and two of them, Aslak Hætta and Mats Somby, were executed in Bossekop. The death sentences of LarsHætta and Anders Bær were commuted to imprisonment, and in Oslo Jail they wrote their well-known memoirs (Muitalusat), which also contain valuable information about the Čuorvut movement. The authorities requisitioned the skulls of the executed men for scientific purposes. They were not returned to be buried in the soil of their Saami homeland until the 21st century.
