You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
Saamelaisten perinteinen aikakäsitys on syklinen. Siihen ei sisälly kristilliselle ajattelulle ominaista käsitystä ajan lopusta. Saamelaisen aikakäsityksen perustana ovat muutokset luonnossa ja siihen liittyvissä ihmisten toiminnoissa. Saamelaiset ovat määrittäneet ajan kulkua myös taivaankappaleiden mukaan ({{Artikkelilinkki|20140516121614|kosmologia}}). Päivä-sana merkitsee saamen kielessä edelleen sekä aurinkoa, että päivää, kuu taas sekä kuuta, että kuukautta. Kaamosaikana saamelaiset määrittivät keskiyön, varhaisaamun ja myöhäisillan tähtikuvioiden mukaan ({{Artikkelilinkki|1004|astraalimytologia}}). Tarkka tieto tunneista ja minuuteista ei ollut saamelaisille tärkeä, koska heidän elämänsä ei riippunut ajasta, vaan säästä ja luonnontilasta. Vuosi on perinteisesti jaettu kahteen osaan, talvi- ja kesäpuoleen. Nämä ajanjaksot eivät ole saman pituiset vaan talvipuoli on kesäpuolta pidempi. Erotuksena länsimaailman aikakäsityksestä saamelaiset eivät pyrkineet asettamaan päivämääriä vuodenaikojen väliin, koska talven, kesän, kevään tai syksyn pituus riippui vuosikerrasta eli siitä, millaiset säät olivat olleet ja kuinka luonnontila muuttuu vuodesta toiseen. Ajatus kolmen kuukauden pituisista vuodenajoista on saamelaiselle aikakäsitykselle vieras. Yhtenä vuonna talvi voi kestää pidempään kuin seuraavan vuosikerran talvi. Sen jälkeen tuleva kevät voi olla edellistä lyhyempi. Kun poronhoidosta tuli osalle saamelaisista elinkeino, vuoden alkuna alettiin näiden keskuudessa pitää poronhoidon kannalta jotakin tärkeää aikaa, esimerkiksi Pohjois-Suomen pohjoissaamelaisilla kevätkesää, jolloin vasat syntyvät, tai inarin- ja kolttasaamelaisilla syksyä, jolloin lehdet kellastuvat ja poromiehet alkavat koota porojaan ({{Artikkelilinkki|07217|poronhoito}}). Pyyntikulttuurisen ajan käsityksestä tiedetään sangen vähän ({{Artikkelilinkki|0730|pyynti}}). Vuosi on jaettu kahdeksaan osaan: talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy ja kaamos. Seuraavassa pohjoissaamelainen käsitys vuodenajoista (kts. myös {{Artikkelilinkki|1212|kuukaudet}}). Myöhäissyksy kestää siihen asti, kunnes pysyvä lumi tulee. Talven alkuna pidettiin aikaa, jolloin tulee pysyvä lumi ja ilma pakastuu, suunnilleen marraskuun loppua. Kaamokseksi (skábma) on perinteisesti kutsuttu syksyn ja talven välistä aikaa marras- ja joulukuun tienoilla. Joulun jälkeen valo lisääntyy vähitellen ja alkaa sydäntalven aika (tammi-helmikuu), jolloin aurinko ilmestyy taivaanrannalle. Ensimmäisten auringonsäteiden mukana tulevat "rautapakkaset" Saamenmaahan. Helmikuun lopussa aurinko alkaa lämmittää ja pakkaset heikkenevät, mutta lumipyryt kovenevat. Talvi kestää pääsiäisen tuntumaan, jolloin alkaa kevättalvi. Joutsenen tulo pohjoiseen on varma kevään merkki, mutta kevät tulee kuitenkin vasta silloin, kun suveentuu ja lumet alkavat sulaa. Kevättalvella lumi sulaa päivällä ja jäätyy yöllä. Näin syntyy kantava hanki, ja saamelaiset lähtevät poroineen jutamaan kevätpaikoilleen, joissa vasat syntyvät. Vasomiskausi on kevään ja kevätkesän aikana, toukokuusta kesäkuun alkuun. Kun jäät ovat lähteneet, lohi nousee merestä pohjoisen jokiin. Joissakin järvissä jää voi pysyä kevätkesän loppuun saakka. Kevätkesällä lumi on sulanut pois, vihreät lehdet ja heinät alkavat ilmestyä. Tätä aikaa kutsutaan nimellä urbi, 'silmu'. Kesä alkaa juhannuksen jälkeen, kun vihreät lehdet ja heinät ovat kasvaneet täysikokoisiksi ja sääski tarkenee lentää. Oikea sääskiaika, "räkkä", alkaa silloin, kuin lämpimät säät tulevat pohjoiseen, suunnilleen heinä- ja elokuussa. Silloin alkaa sydänkesän aika, jolloin porot lähtevät sääskiä pakoon korkeille tuntureille ja rannikolle. Suunnilleen juhannuksesta elokuuhun saakka poro luo karvaansa ja linnut luovat höyhenensä. Kesä kestää ensimmäisiin kylmiin öihin saakka, minkä jälkeen tulee syyskesä. Keskiyön aurinko ei enää näy koko yötä, tähdet tulevat näkyviin ja aika kääntyy pimeää aikaa kohti. Syyskesällä poron karvasta tulee tuuheampaa, mutta oikea uusi karva kasvaa vasta syksyllä. Syksy alkaa ensimmäisten pakkasten jälkeen. Syksyllä linnut lähtevät etelään, {{Artikkelilinkki|10106|Bárbmu}}-maahan. Jo syyskuun alussa maa peittyy aamuisin tykkylumeen, heinä kuloontuu ja lehdet kellastuvat. Kun lehdet ovat saaneet syysvärinsä, tulee ruska-aika, syyskuun paikkeilla. Syyskuun puolivälissä alkaa porojen rykimäaika, joka kestää suunnilleen kuukauden. Rykimäaikana hirvaat eivät syö eivätkä ehdi levätä, rykimäajan loppuun asti ne laihtuvat ja väsyvät. Siitä tulee tämän aikakauden nimitys golggotmánnu (lokakuu, 'rykinyt (poro)hirvas'). Vähän ennen rykimäaikaa tulee kylmä, sataa vettä, räntää ja lunta ja alkavat kovat tuulet. Lokakuun puolivälissä kesäpuoli loppuu ja syyspakkaset alkavat. Silloin vedet jäätyvät, valo vähenee ja alkaa kaamosaika. Aurinko katoaa, yöt pitenevät. Kaamosaikana voi sataa lunta ja tulla suojasäitä. Talvi alkaa kuitenkin vasta silloin, kun pysyvä lumi on tullut. rykimäaika - kiima-aika<BR> hirvas - urosporo<BR> golggot - rykinyt (poro)hirvas <BR><BR> {{Artikkelilinkki|20140806123610| Sisällysluettelo: Tapakulttuuri ja kansanluonne}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
