Edit Artikkeli: Asutushistoria

METATIEDOT

TEKSTI

<P align="justify"> Suomen Lapin asutushistoriaa 1555-1900. Pohjoista Fennoskandiaa asuttaneet saamelaiset astuivat historiallisten lähteiden piiriin jo ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen. Varhaisimmat saamelaisia koskevat historialliset lähteet ovat kuitenkin satunnaisia ja usein toisen käden tietoon perustuvia kuvauksia Pohjolan perillä asuvasta oudosta metsästäjäkansasta. {{Artikkelilinkki|1604|Tacituksen}} vuonna 98 jaa. julkaiseman Germanian fenni-kuvauksen jälkeen kului vuosisatoja, ennen kuin asiakirjoihin sisältyvät lähdetiedot saamelaisista eli lappalaisista yleistyivät keskiajalla. Varhaisen historiallisen lähdeaineiston niukkuuden vuoksi kuvaa saamelaisen asutuksen laajuudesta ja luonteesta on rakennettava melko pitkälle arkeologien tutkimuksen pohjalta. Erityisen ongelmallista tutkimukselle on ollut saamelaisasutuksen vaiheiden hahmottaminen Suomen eteläisemmissä osissa. Paikannimien ja perimätiedon perusteella on voitu päätellä, että saamelaista asutusta löytyi vielä keskiajan loppuun saakka Hämeen ja Satakunnan erämaa-alueilla. Savon veroluetteloista voidaan löytää mainintoja lappalaisista vielä 1500-luvulla. Suomen pohjoisten alueiden saamelaisasutusta koskeva historiallinen lähdeaineisto lisääntyi keskiajan lopulta lähtien Ruotsin, Norjan ja Venäjän ulottaessa hallintoaan ja kirkollista toimintaansa yhä pohjoisemmaksi. </P> <P align="justify"> Saamelaisasutuksen tarkempi seuraaminen historiallisten lähteiden varassa käy mahdolliseksi 1500-luvun puolivälistä lähtien, jolloin kruunu ryhtyi verottamaan lapinkylien asukkaita. Tästä ajankohdasta lukien tutkimusmateriaaliksi on tarjolla lapinvoutien kirjureitten vuosittain kustakin lapinkylästä tekemät veroluettelot. Veroluetteloiden pohjalta voidaan seurata asutuksen yleistä kehitystä lapinkylissä 1500- ja 1600 -luvuilla. Asutuksen kokonaiskuvaa ja väestön määrää niiden pohjalta on kuitenkin vaikea arvioida, sillä veroluettelot sisältävät tiedot vain veronmaksuvelvollisten täysi-ikäisten miesten määrästä. Lisäksi etenkin 1500-luvulla luetteloista usein puuttuvat veronmaksukyvyttömät verovelvolliset. Väestömäärän arviointia vaikeuttaa myös se, ettei tuon ajan saamelaisten keskimääräisestä perhekoosta ole varmaa tietoa. Yleisimmin tutkimuksessa on käytetty arviona 5,5 henkeä perhettä kohti. Tulos perustuu Gunnar Hoppen laskelmiin Uumajan ja Ångermanlannin Lappien vuoden 1603 veroluetteloista, jotka poikkeuksellisesti sisälsivät tiedot kaikista perheiden jäsenistä. Varsinaisen väestöhistorian tutkimuksen mahdollistava kirkollinen väestökirjanpito aloitettiin Ruotsin lapinmaissa 1700-luvun kuluessa. </P> <P align="justify"> 1500-luvun puolivälissä Ruotsin saamelaiset asuttivat kuutta hallinnollista kokonaisuutta eli lapinmaata, jotka levittäytyivät nykyisen Ruotsin ja Suomen pohjoisille sisämaa-alueille. Näitä olivat nykyisen Ruotsin alueella Ångermanlannin, Uumajan, Piitimen ja Luulajan lapinmaat sekä nykyisen Suomen pohjoisille alueille asettuneet Tornion ja Kemin lapinmaat. Lapinmaat puolestaan jakaantuivat pienempiin yhteisöihin, lapinkyliin eli siitoihin. Tornion Lapissa näitä olivat Siggevaaran (Siggevárri), Tingevaaran (Diggevárri), Suonttavaaran (Suovditvárri), Rounalan (Ruovdnal), Peltojärven (Bealdovuopmi; 1642 saakka Kemin Lapissa), Kautokeinon (Guovdageaidnu), Lappojärven (Láhpojávri), Aviovaaran (Avjovárri), ja Utsjoen (Ohcejohka) lapinkylät (nykyisen Suomen alueelle näistä sijoittuivat Peltojärven (Bealdovuopmi), Rounalan (Ruovdnal), Suonttavaaran (Suovditvárri) ja Tenon (Deatnu) kylät). Itäisimmässä Kemin Lapissa sijaitsivat vielä Inarin (Anár), Sompion (Soabbat), Kemikylän (Giemagilli), Kuolajärven (Guollejávri), Kitkan (Giggajávri), Maanselän (Másealgi), Sodankylän (Soađegilli) ja Kittilän (Gihttel) lapinkylät. Useimmat lapinmaat erotti rannikon talonpoikaisista pitäjistä viimeistään 1500-luvun alussa muodostunut à lapinraja. Tämä ei kuitenkaan ollut ehdoton saamelaisasutuksen raja. Useat lapinrajan eteläpuolisista saamelaisista omaksuivat talonpoikaiset elinkeinot, ja esimerkiksi Rovaniemen ja Keminjärven talollisista, Matti Enbusken arvion mukaan, oli 1600-luvulla noin kymmenen prosenttia saamelaisperäisten omistajien hallussa. </P> <P align="justify"> Suomen Lappia sekä Ruotsin lapinmaiden metsäalueita asuttivat niin kutsutut metsäsaamelaiset, jotka saivat elantonsa luontoa monipuolisesti hyödyntävästä vuotuiskierrosta. Kierron aikana metsästettiin, kalastettiin, linnustettiin ja keräiltiin. Elinkeinojen painopisteet vaihtelivat luonnonolojen mukaan, ja esimerkiksi Tenon, Inarin ja nykyistä Kuusamon aluetta asuttaneet Maanselän ja Kitkan saamelaiset saivat elantonsa hyvin pitkälle kalastuksesta. Kesyjä poroja metsäsaamelaisilla oli vain muutamia, ja niitä pidettiin kantoeläiminä ja houkutuseläiminä villipeuran pyynnissä, sekä lihan vuoksi. Poronhoitoon keskittynyt täyspaimentolainen elämäntapa aloitti ekspansionsa 1600-luvulla, jolloin se ensin levisi Norjan ja Ruotsin Lapin tunturiseuduille. Pohjoisimpaan Lappiin täysimittainen poronhoito levisi vasta aivan 1600-luvun lopulla ja 1700-luvulla. Poropaimentolaisuuteen kuului jutaminen porokarjan kanssa havumetsävyöhykkeellä sijaitsevista talvipaikoista kesälaitumille, jotka sijaitsivat joko Jäämeren rannikolla tai Kölillä. Kemin Lapin alueelle ekspansio ei kuitenkaan edennyt, vaan siellä saamelaiset säilyttivät metsäsaamelaisen elämäntapansa. Sekä metsäsaamelaisten että porosaamelaisten vuotuiset asuinpaikat olivat hyvin vakiintuneita, ja vanhemman tutkimuksen kuvaa ympäriinsä vaeltavista lappalaisista voidaan pitää harhaanjohtavana. Kuitenkin muuttoliikettä tapahtui myös lapinkylien sisällä ja naapurivaltioihin saakka. Etenkin vaikeiden vuosien aikana saamelaiset saattoivat suunnata kulkunsa Jäämeren rannikolle paremman elannon perässä. Olosuhteiden parannuttua muutettiin takaisin sisämaahan. Muuttoliikettä tapahtui myös Venäjän ja Kemin Lapin itäisten lapinkylien välillä. </P> <P align="justify"> Kemin Lapista varhaisimmat tiedot veronmaksajien määrästä ajoittuvat vuoteen 1555, jolloin veroluetteloihin kirjattiin 78 maksajaa. Näiden pohjalta Kemin Lapin väestön kokonaismääräksi saadaan 5,5:llä kertoen 429 henkilöä. Vuonna 1553 verotettiin Piitimen, Luulajan ja Tornion Lapeissa yhteensä 385:ttä verovelvollista miestä, minkä pohjalta arvioksi kokonaisväestöstä saadaan 2100 henkilöä. Nykyisen Suomen alueille asettuneissa Tornion Lapin kylissä, Rounalassa ja Suonttavaarassa, oli tuolloin 16 veronmaksajaa eli noin 88 henkeä. Esitettyjä lukuja voidaan pitää lähinnä arvioina lapinmaiden väestön vähimmäismäärästä, sillä veroluetteloista puuttuivat usein poissaolleet sekä veronmaksukyvyttömät miehet. Vuosisadan loppu oli suotuisaa aikaa läntisten lapinmaiden asutukselle. Tornion Lapissa veronmaksajien määrä oli jopa kaksinkertaistunut 1600-luvulle tultaessa. Kasvu ei ollut pelkästään sisäistä, vaan johtui osittain muuttoliikkeestä lapinmaiden välillä: osa Tornion Lapin veroluetteloihin merkityistä uusista veronmaksajista olivat muuttaneet alueelle Piitimen tai Luulajan Lapeista. Myös Kemin Lapissa verovelvollisten määrä nousi 1570-luvulle asti, joskin nousu ainakin osittain johtui kruununverotuksen vakiintumisesta. Vuosisadan lopulla käynnissä ollut Venäjän-sota (1570-1595) vaikeutti Kemin Lapin saamelaisten asemaa.</P><P align="justify"> Suomen alueen lapinkylien veronmaksajat 1558-1598</P> <TABLE align="center" border="1" cellspacing="0" cellpadding="4"> <TR><TD> </TD> <TD>1558</TD><TD>1568</TD><TD> 1578</TD><TD> 1588</TD><TD> 1598</TD></TR> <TR> <TD>Suonttavaara</TD><TD> 7</TD><TD> 11</TD><TD> 10</TD><TD> 14</TD><TD> 14</TD></TR> <TR> <TD>Rounala</TD><TD> 14</TD><TD> 10</TD><TD> 15</TD><TD> 10</TD><TD> 19</TD></TR> <TR> <TD>Peltojärvi</TD><TD> 5</TD><TD> 5</TD><TD> 7</TD><TD> 6</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Inari</TD><TD> 31</TD><TD> 23</TD><TD> 31</TD><TD> 28</TD><TD> 26</TD></TR> <TR> <TD>Sompio</TD><TD> 7</TD><TD> 10</TD><TD> 8</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Kemikylä</TD><TD> -</TD><TD> 5</TD><TD> -</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Kuolajärvi</TD><TD> 15</TD><TD> 15</TD><TD> 18</TD><TD> 17</TD><TD> 21</TD></TR> <TR> <TD>Kitka</TD><TD> 6</TD><TD> 14</TD><TD> 8</TD><TD> 5</TD><TD> 14</TD></TR> <TR> <TD>Maanselkä</TD><TD> 4</TD><TD> 10</TD><TD> 10</TD><TD> 7</TD><TD> 11</TD></TR> <TR> <TD>Sodankylä</TD><TD> 5</TD><TD> 9</TD><TD> 10</TD><TD> 14</TD><TD> 15</TD></TR> <TR> <TD>Kittilä</TD><TD> 4</TD><TD> 6</TD><TD> 8</TD><TD> 7</TD><TD> 9</TD></TR></TABLE> <P align="justify"> 1600-luku oli saamelaisen asutuksen kannalta huomattavasti vaihtelevampi. Vuonna 1601 Kemin Lapin veroluetteloihin merkittiin 113 veronmaksajaa. Tornion Lapissa heitä oli kaikkiaan 187, ja Rounalan, Suonttavaaran sekä Peltojärven alueella 41. Seuraavina vuosina veronmaksajien määrässä ei tapahtunut huomattavia muutoksia. Kemin Lapissa veronmaksajien määrä pikemminkin laski vuoteen 1620 mennessä. Etenkin 1610-luvun tiedetään olleen vaikeaa aikaa lapinmaiden asukkaille, ja veroluetteloissa sekä poissaolevien että veronmaksukyvyttömien osuus kasvoi. Ongelmien syitä olivat muun muassa vaihteleva ja sateinen ilmasto,riista- ja turkiseläinten vähäisyys sekä Ruotsin kruunun käyttöön ottama uusi kalaverotusjärjestelmä. Myös Ruotsin kruunun turkiskauppa väheni 1600-luvun alussa. Osa tutkijoista on tulkinnut Ruotsin kruunun turkiskaupan laskun merkiksi turkiseläinkannan lopullisesta vähentymisestä lapinmaissa, mikä olisi vaikuttanut saamelaisen asutuksen elinolosuhteisiin pysyvästi. Yksimielisyyttä tässä kysymyksessä ei kuitenkaan ole saavutettu, sillä saamelaiset saattoivat Ruotsin kruunun edustajien lisäksi käydä kauppaa talonpoikien, pirkkalaisten, papiston sekä norjalaisten ja venäläisten kauppiaiden kanssa. Etenkin itäisimmän Kemin Lapin osalta monet tutkijat pitävät riistakannan laskua vain väliaikaisena. </P> <P align="justify"> Vuosina 1621-1637 lapinmaiden verotus oli lähes kahden vuosikymmenen ajan vuokrattuna rannikkokaupunkien porvareille, mistä johtuen veroluetteloita ei kyseiseltä ajalta ole säilynyt lainkaan. Etenkin Kemin Lapissa veronvuokrauskausi oli ilmeisen suotuisaa aikaa, sillä veronmaksajien määrä kaksinkertaistui hyvin lyhyessä ajassa 94:stä 180:neen. Nousu oli voimakasta kaikissa kylissä lukuun ottamatta Kitkaa ja Maanselkää. Myös Tornion Lapin puolella huomattavaa nousua tapahtui Suonttavaaran ja Peltojärven kylissä. Syitä Kemin Lapin asutuksen kehitykseen on vaikea määritellä, koska verotuslähteet puuttuvat juuri nousuajan vuosilta. Kyseessä oleva aikaväli on kuitenkin niin lyhyt, ettei pelkästä luonnollisesta kasvusta voinut olla kyse. Todennäköisesti nousu johtui osittain saamelaisten parantuneesta veronmaksukyvystä sekä alueelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä. Kemin Lapin suotuisan asutuskehityksen katkaisi 1600-luvun puolivälissä kriisi, joka laski veronmaksajien määrää myös muissa lapinmaissa. Vuosisadan lopulla verosaamelaisten määrät lähtivät kuitenkin uudelleen kasvuun. </P> <P align="justify"> Suomen alueen lapinkylien veronmaksajat 1600-1671</P> <TABLE align="center" border="1" cellspacing="0" cellpadding="4"> <TR> <TD> </TD><TD>1600 </TD><TD> 1610</TD><TD> 1620</TD><TD> 1642</TD><TD> 1655</TD><TD> 1671</TD></TR> <TR><TD>Suonttavaara</TD><TD> 10</TD><TD> -</TD><TD> 9</TD><TD> 21</TD><TD> 14</TD><TD> 11</TD></TR> <TR> <TD>Rounala</TD><TD> 22</TD><TD> -</TD><TD> 22</TD><TD> 25</TD><TD> 30</TD><TD> 18</TD></TR> <TR> <TD>Peltojärvi</TD><TD> 5</TD><TD> 5</TD><TD> 8</TD><TD> 14</TD><TD> 5</TD><TD> 8</TD></TR> <TR> <TD>Inari</TD><TD> 20</TD><TD> 29</TD><TD> 25</TD><TD> 52</TD><TD> 16</TD><TD> 41</TD></TR> <TR> <TD>Sompio</TD><TD> 7</TD><TD> 6</TD><TD> 7</TD><TD> 17</TD><TD> 12</TD><TD> 15</TD></TR> <TR> <TD>Kemikylä</TD><TD> 6</TD><TD> 8</TD><TD> 8</TD><TD> 21</TD><TD> 6</TD><TD> -</TD></TR> <TR> <TD>Kuolajärvi</TD><TD> 21</TD><TD> 16</TD><TD> 11</TD><TD> 28</TD><TD> 7</TD><TD> 21</TD></TR> <TR> <TD>Kitka</TD><TD> 14</TD><TD> 12</TD><TD> 5</TD><TD> 9</TD><TD> 12</TD><TD> 8</TD></TR> <TR> <TD>Maanselkä</TD><TD> 11</TD><TD> 7</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD><TD> 10</TD><TD> 13</TD></TR> <TR> <TD>Sodankylä</TD><TD> 15</TD><TD> 17</TD><TD> 16</TD><TD> 25</TD><TD> 13</TD><TD> 29</TD></TR> <TR> <TD>Kittilä</TD><TD> 11</TD><TD> 11</TD><TD>8</TD><TD> 22</TD><TD> 11</TD><TD> 14</TD></TR></TABLE> <P align="justify"> Vuosisadan lopulla talonpoikaisesta uudisasutuksesta tuli osa Suomen Lapin asutushistoriaa. Lapinmaiden uudisasutukseen oli kruunun taholta pyritty aktiivisesti jo Kustaa Vaasan ajoilta asti, mutta aikaisemmin tilanne talonpoikaisilla seuduilla ei ollut suotuisa uudisasutuksen syntyä varten. Vuosina 1673 ja 1695 annettiin kuninkaalliset uudisasutusplakaatit, joilla lapinmaihin uudisasukkaiksi asettuville talonpojille myönnettiin 15 vuoden verovapaus sekä pysyvä vapautus sotaväenotoista. Plakaateilla pyrittiin saamaan talonpoikaista asutusta etenkin läntisiin lapinmaihin, joissa 1630-luvulla alkaneen kaivostoiminnan aiheuttama saamelaisten muutto oli laskenut huomattavasti asutuksen määrää ja työvoimaa tarvittiin kaivosten tarpeisiin. Uudisasutuksen tarkoituksena oli lisäksi sitoa saamelaisten asuttamat alueet hallinnollisesti ja kirkollisesti tiiviimmin muun valtion yhteyteen. Plakaatit lähtivät ajatuksesta, että saamelaiset sekä talonpoikaiset uudisasukkaat saattoivat erilaisten elinkeinojensa ansiosta asua rinnakkain samoilla seuduilla ilman, että kummallekaan osapuolelle koituisi tästä haittaa. Lähtökohtana suunnitelmalle toimi Uumajan Lappi, missä poronhoitoon erikoistuneet saamelaiset ja karjanhoidosta pääasiallisesti elantonsa saaneet talonpojat eivät kilpailleet samoista luonnonvaroista. </P> <P align="justify"> Vastoin kruunun suunnitelmia uudisasutus alkoi varsin hitaasti ja kohdistui 1600-luvun lopulla lähinnä vain Kemin Lapin kaakkoisosiin nykyisen Kuusamon alueella. Siellä uudisasutuksella oli sitäkin voimakkaampi vaikutus saamelaiseen asutukseen. Kemin Lapin saamelaiset saivat edelleen elantonsa kalastuksesta sekä metsästyksestä, ja alueelle Kainuusta muuttaneet talonpojat harjoittivat peltoviljelyn sijaan liikkuvaa kaskeamista sekä metsästystä ja kalastusta. Saamelaisten ja uudisasukkaiden edut joutuivat varsin nopeasti vastakkain, etenkin kun Kitkan ja Maanselän kylien alueille maaherran ilmoituksen mukaan olijo 1680-luvun loppuun mennessä saapunut jo 70 uudisasukasperhettä. Vuosisadan loppuun mennessä Kitkan ja Maanselän kylien alueelle muodostui suomalaistunut Kuusamo. Omalta osaltaan tähän kehitykseen vaikuttivat myös vuosina 1696 ja 1697 koko Suomea koetelleet vaikeat nälkävuodet, jotka verottivat raskaasti myös Kemin Lapin itäisten lapinkylien saamelaisia. </P> <P align="justify"> Muualla Kemin Lapissa uudisasutuksen alkuvaihe sujui rauhallisemmin. Kittilään ensimmäiset uudisasukkaat olivat saapuneet jo ennen plakaatteja. Kylän saamelaiset omaksuivat varsin nopeasti talonpoikaiset elinkeinot ja tavat, mikä lienee helpottanut sopeutumista. Vuosisadan loppuun mennessä ensimmäiset uudisasukkaat olivat saapuneet myös Sompion, Kemikylän, Sodankylän ja Enontekiön alueille. Pentti Virrankosken arvion mukaan Suomen Lapissa asui 1600-luvun lopussa 2100-2200 asukasta, joista 600-700 oli suomalaisia uudisasukkaita. Seuraava vuosisata oli Kemin Lapissa jatkuvan uudisasutuksen ja väestönkasvun aikaa. Alueen eteläisissä ja keskisissä osissa tämä kehitys johti 1700-luvun jälkipuoliskolla lapinkyläjärjestelmän hajoamiseen. 1760-luvun jälkeen verovoudit eivät Kemin Lapissa, Inaria lukuun ottamatta, erotelleet lapinveron maksajia, vaan heidät merkittiin maksamaan veroa uudisasukkaiden joukkoon. Vuonna 1761 näitä lapinveron maksajia oli vielä 159, mutta on epäselvää, kuinka moni heistä todella vielä harjoitti perinteisiä metsäsaamelaisia elinkeinoja. Seuraavan vuosisadan alkuun mennessä saamelaisen asutuksen alueiksi nykyisessä Suomessa olivat muodostuneet Inari, Utsjoki ja Enontekiö (Rounalan, Peltojärven ja Suonttavaaran lapinkylät). </P> <P align="justify"> Inariin ensimmäinen suomalainen asukas saapui vuonna 1758, mutta toden teolla lapinkylän uudisasutus käynnistyi vasta 1800-luvun puolella. Tällöin suuri osa uudistilojen perustajista oli saamelaisia. Vuonna 1761 Inarin veroluetteloihin merkittiin 61 veronmaksajaa eli arviolta noin 330 henkeä. Vuoden 1810 tietojen mukaan aluetta asutti yhteensä 412 saamelaista ja 20 suomalaista. Myös Utsjoella uudisasutus sai alkunsa vasta 1800-luvulla. Saamelaisia talouksia Utsjoella oli 1700-luvun puolivälissä 25 ja 1800-luvun alussa 29. Enontekiöllä saamelaisia talouksia oli vuoden 1756 tietojen mukaan 102, mutta vuonna 1780 talouksien määrä oli laskenut 85:een. Pääasiassa talouksien lukumäärän lasku 1700-luvun puolivälin jälkeen johtui porotaloutta kohdanneista ongelmista, jotka aiheuttivat voimakasta muuttoa Norjaan. Vuonna 1803 talouksien lukumäärä oli noussut jälleen 103:een. Uudisasukkaita alueella oli samaan aikaan 41 taloutta.</P> <P align="justify"> 1800-luku oli Suomen Lapissa jatkuvaa väestönkasvun aikaa, ja uudisasutuksen etenemisestä huolimatta myös saamelainen asutus maamme pohjoisimmilla alueilla kasvoi. Porosaamelaisia lukuun ottamatta saamelaiset olivat omaksuneet elinkeinoikseen pienimuotoisen tilanhoidon ja karjanpidon. Etenkin Inarissa myös kalastus säilytti asemansa saamelaisten elinkeinoelämässä. Porosaamelaisuuden ekspansiota Suomen Lapin puolelle aiheuttivat 1800-luvun puolivälin rajasulut, joiden seurauksena Inariin ja Sodankylän pohjoisosiin muutti porosaamelaisia esimerkiksi Utsjoelta. Epäilemättä poronhoidon kehitys Suomen saamelaisalueilla mahdollisti myös saamelaisten väkiluvun nousun vuosisadan aikana. Inarissa saamelaisten määrä nousi vuosisadan alun noin 400 henkilöstä kaksinkertaiseksi, noin 850 henkeen. Suomalaisten uudisasukkaiden määrä nousi Inarissa samaan aikaan vieläkin nopeammin, vuoden 1810 20 hengestä vuosisadan lopun yli 600 henkeen. Utsjoella saamelaisten määrä nousi vuosisadan alun noin 250 hengestä vuosisadan loppuun mennessä noin 470 henkeen. Uudistiloja alueelle oli 1800-luvun loppupuolelle tultaessa perustettu 57 kappaletta. Enontekiöllä saamelaisten lukumäärä ei 1800-luvulla enää noussut, vaan pikemminkin laski. Vuosisadan alussa alueella asui arviolta 130 saamelaista, mutta vuosisadan loppuun mennessä heidän määränsä oli laskenut 95:teen. Seuraavan vuosisadan puolella saamelaisasutuksen enemmistö säilyi vain Utsjoella.</P> <P align="justify"> Ruotsin Lapissa uudisasutusplakaattien vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin Suomen puolella, ja uudisasutus pääsi alkuun todella vasta 1700-luvulla. Kehitys johti saamelaisten kannalta siihen, että metsäalueiden saamelaiset sulautuivat pääasiassa jo 1700-luvulla maata viljelevään talonpoikaisväestöön. Porosaamelaiset nousivat Ruotsin valtion silmissä erikoisasemaan, ja 1800-luvulla enää poronhoitajat katsottiin viranomaisten silmissä saamelaisiksi. Samoin oikeudet metsästykseen ja kalastukseen lapinkylien alueilla varattiin vain porosaamelaisille. Poronhoitajien erikoisasemasta huolimatta, etenkin kaivostoiminnan ja metsäteollisuuden kehittyessä, lapinmaihin muutti huomattavia määriä ei-saamelaista työvoimaa. Tämän kehityksen johdosta 1800-luvun puolivälissä uudisasutuksen määrä ylitti myös Ruotsin Lapissa saamelaisen asutuksen määrän.</P><BR> {{Artikkelilinkki|20140806094820|Sisällysluettelo: Historia}}<BR><BR>

SISÄLLÖNKUVAILU

Artikkeliin liittyviä paikkoja:

Artikkelin kirjoittaja:

Artikkelin luokat:

Sivulle tulevat ääninäytteet: