You do not have permission to edit this page, for the following reason:
The action you have requested is limited to users in the group: Users.
<P align="justify> Varhaiskantasuomi on {{Artikkelilinkki|20140721171759|saamen kielten}} ja {{Artikkelilinkki|0123|itämerensuomalaisten kielten}} välitön yhteinen {{Artikkelilinkki|0121|kantakieli}}. Sitä arvioidaan puhutun Suomenlahden ja Laatokan ympäristössä n. 3000 vuotta sitten. Varhaiskantasuomen äännejärjestelmä on kokonaisuudessaan rekonstruoitavissa itämerensuomalaisten kielten ja saamen kielten pohjalta. Myös muoto-opin piirteet voidaan suurelta osin selittää yhteisistä lähtökohdista. Yhteistä perua olevia vanhoja sanoja on n. 600. </P> <P align="justify"> Äännejärjestelmänsä puolesta varhaiskantasuomi on hyvin lähellä suomalais-ugrilaista (ja uralilaista) kantakieltä. Sen merkittävin uudennos on jälkitavuissa esiintyvä pyöreä o-vokaali aiempiin kantakieliin palautettavien vokaalien a, ä ja i lisäksi (esim. sanassa <i>buoddu</i> ~ sm. pato). </P> <P align="justify"> Kieliopillisista elementeistä siihen palautetaan ne, joista löytyy merkkejä molemmisssa kieliryhmissä, esim. kieliopilliset sijat * nominatiivi (yksikössä <i>Ø</i>, monikossa <i>-t</i>), * akkusatiivi (yksikössä <i>-m</i>) ja * genetiivi (yksikössä <i>-n</i>, monikossa <i>-j</i>). Varhaiskantasuomen uudennoksia kieliopilisissa sijoissa on monikon akkusatiivi, joka jo tuolloin alkoi muodostua monikon genetiivin ja yksikön partitiivin (alkuaan erosijan <i>-ta</i>) pohjalta. Paikallissijoja oli sekä yleisiä (latiivi <i>-n, -k, -s,</i> lokatiivi-essiivi <i>-na</i> ja partitiivi <i>-ta</i>) että erikoistuneita (sisäpaikallissijat <i>-sin</i> (illatiivi) <i>-sna</i> (inessiivi) <i>-sta</i> (elatiivi), translatiivi <i>-ksi</i>, prolatiivi <i>-ko</i>) ja muita adverbaalisia sijoja komitatiivi (<i>-jna</i>) ja abessiivi (<i>-ptak</i>). Possessiivisuffiksisarjat erikseen yhdelle ja usealle omistetulle (tai erikseen nominatiiville ja genetiiville) voidaan rekonstruoida nykyisten saamen kielten ja itämerensuomen edustuksen pohjalta ottaen huomioon myös muita sukukieliä. Verbintaivutuksen puolella varhaiskantasuomen uudennoksia ovat mahdollisesti infinitiivin tunnus <i>-tak</i> sekä johdinaineksista syntyneet kaksi konditionaalin tunnusta, joista toista edustaa pohjoissaamen konditionaali ja toista potentiaali. Myös imperatiivin tunnus on saanut varhaiskantasuomessa uusia muotoja edellisiin kantakielivaiheisiin verrattuna. </P><P align="justify"> Varhaiskantasuomen sanastoon on omaksuttu lainoja niin {{Artikkelilinkki|0124|balttilaisista kielistä}} kuin {{Artikkelilinkki|0125|kantagermaanistakin}}. Varhaiskantasuomen yhteistä perintöä saamessa ja itämerensuomessa ei ole aina aivan helppo erottaa myöhemmin tapahtueesta horisontaalisesta vaikutuksesta, sillä kielet ovat eläneet rinnakkain toistensa naapurustoissa jatkuvasti ja eri aikoina kielestä toiseen siirtynyt sanasto on voinut mukautua äännerakenteeltaan omaperäisten sanojen mukaiseksi. Balttilaisista lainasanoistakaan ei ole oltu varmoja, onko niitä omaksuttu lainkaan varhaiskantasuomeen vai ovatko ne mahdollisesti kulkeutuneet kantasaameen kantasuomen välityksellä. Uudemmat {{Artikkelilinkki|0146|lainasanat}} on helpompi erottaa vanhasta perintösanastosta. </P> <BR><BR> {{Artikkelilinkki|20140806100520|Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö}}<BR><BR>
Artikkeliin liittyviä paikkoja:
Artikkelin kirjoittaja:
Artikkelin luokat:
Sivulle tulevat ääninäytteet:
